Postaus vieraalla kielellä: It's really a summer now!

Hi guys! As you see, I am going by the easy way today and writing in English. Right now I am laying on our balcony and trying to be on shadow. It is so warm today! I have been on sun a long time but I have to admit, I am not that good with sun. My skin doesn't like sun and I am always telling to myself that I love sun but still I am having better feeling in shadow. It feels like my face has already burned. I'm not getting tanned that easily, my very white skin just burns. But I am waiting to get freckles! I'm usually getting those on my face, my legs and my arms. It is really summer now, huh!

I would like to tell you about something new in my life but I'm gonna post next Tuesday a little bit about latest news, so let's save those. This Sunday is actually my last day of holiday. It hasn't been a real holiday cause I still have some university works to do. But tomorrow I will start my summer job and don't have holiday in three months. I'm am working at newspaper and I am really looking for it to start. I love that job, I was there in same work place last summer too and have done randomly shifts there after summer too. I would love to be a professional journalist and this is my way to get my dream job.

Now I will finish my last school work so I have to stop writing. See you guys and enjoy of this amazing summer weather! <3


Oma taustani englannin kielen kanssa: Tällä kertaa todellakin menin helpoimman kautta ja valitsin kieleksi englannin. Minä, kuten kaikki muutkin edes suht nuoret suomalaiset, olen opiskellut englantia lähes koko koulu-urani ajan. Aloitin englannin opiskelun kolmannella luokalla ja olin itse asiassa kielessä niin hyvä, että sain opettajalta erillisen harjoituskirjan, koska tein vapaa-ajallani etukäteen varsinaisen kirjan kaikki tehtävät, haha. Olin hyvä englannissa lukioon asti, jolloin mulla alkoi olla vaikeuksia kieliopin kanssa. Lopulta kirjoitin englannin arvosanalla A. 

Lukion jälkeen lähdin reilille ja matkustelin muutenkin paljon, sekä asuin ulkomailla, joten nykyään englanti sujuu taas huomattavasti paremmin. En osaa hienoja lauserakenteita ja sanavarastoni on suppeahko, mutta pärjään kielellä ihan mainiosti missä tahansa tilanteessa. Ymmäretyksi tuleminen ei ole ollut koskaan ongelma, vaikka kielioppisäännöt ovatkin tuottaneet vaikeuksia. Englanti on selvästi vahvin vieras kieleni, vaikka sitä ei tulekaan enää päivittäin puhuttua.

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Kerrankin helppo postaus tässä postaussarjassa! Virheiltä ei varmasti vältytty, mutta kirjoittaminen oli sujuvaa ja vain yhden sanan kirjoitusasu piti tarkastaa sanakirjasta. Postaus tuntui ihanan rennolta kirjoittaa näin aurinkoisena sunnuntaina omalla partsilla loikoillen.

Onko teilläkin englanti vahvin vieras kieli? Tuntuuko englanti unohtuneen kouluaikojen jälkeen vai onko kielitaito vahvistunut koko ajan?

DIY pöytä - tuunasimme roskalavalta haetun keittiön pöydän

Päätimme hankkia keittiöön isomman pöydän vanhan Ikean kahden hengen pöydän tilalle. Halusimme molemmat kokeilla pöydän maalaamista saadaksemme omaperäisen lopputuloksen. Facebookin ostoilmoitus tuotti tulosta, ja haimme kotiin täyspuisen neljän hengen ruokapöydän jatkopalalla.

Ensimmäinen vaihe oli kasata jalat kiinni pöytään parvekkeelle levitettyjen lehtien päällä. Maalausvaiheessa jalkojen olisi ollut turvallisempaa olla irti, mutta totesimme maalaamisen vaikeutuvan lähemmäs lattian tasoa mentäessä. Pöydän kasaamisen jälkeen pääsimme kaikkein raskaimpaan vaiheeseen, hiomiseen.

Hiomista varten haimme pari palaa karkeaa hiomapaperia. Homma oli helpompi hoitaa hanska kädessä, ja hiomiseen meni aikaa pari tuntia. Mun käsi kramppasi jatkuvasti ja olin ihan puhki neljäsosan hiottuani, joten poikaystävä otti suuremman roolin tässä vaiheessa ja hoiti hiomisen loppuun.



Päätimme maalata vain pöydän kannet ja sivut ja jättää jalat kokonaan maalaamatta. Tämä tarkoitti pöydän jalkojen teippaamista suojaan maalilta. Aluksi teippasimme tunnollisesti joka kohdan, kunnes ensimmäisen jalan puolivälin jälkeen hyödynsimme sanomalehteä myös suojaamisessa. Teippaukseen kului yllättävän kauan aikaa, kokonaisuudessaan noin pari tuntia.

Seuraava vaihe oli mielestäni kaikkein hauskin: maalaaminen! En ole pitkään aikaan maalannut mitään, ja maalaus oli yllättävän rauhoittavaa ja mukavaa. Jäljestä ei tullut tasaista, mutta se ei ollut tarkoituskaan - halusimme pöydän näyttävän itse tehdyltä. Kokonaisia siveltimen vetoja oli mahdotonta tehdä, ja pöydän pinta jäi rosoiseksi ja epätasaiseksi. Jäljestä tuli kuitenkin todella kivan näköinen!

Maalaamiseen käytimme Rust Oleum -merkin Chalky Finish kalustemaalia värissä Bramwell. Kummallakaan ei ollut ennestään järin paljoa kokemusta kalusteiden maalaamisesta, mutta tutkiskelun jälkeen totesimme tämän olevan meidän tarkoituksiimme sopiva maali. Mitään valittamista maalista ei ollut, vaan se toimi hyvin ja väri on purkin kuvauksen mukainen.



Annoimme maalin kuivua noin vuorokauden. Parvekkeelle paistoi aurinko päivällä niin kuumasti, että se varmasti nopeutti kuivumista. Kuivumisen jälkeen pöydän pinta täytyi vielä lakata. Käytimme tähän Rust Oleumin kalustelakkaa, joka oli spray-muodossa. Maalia emme viitsineet spreijata, jotta sitä ei tarttuisi parvekkeen seiniin ja kalusteisiin, mutta värittömän lakan kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Lakka tosin haisi niin pahalta, että en kestänyt olla parvekkeella tai edes mennä sinne vuorokauteen, joten poikaystävä hoiti lakkaamisen.

Vuorokauden jälkeen lakka oli täysin kuivunut ja tadaa - pöytä oli valmis! Enää tuli irroittaa teipit pöydän jaloista. Irroittaminen oli nopeampaa kuin teippaaminen, mutta niiden irti rapsuttamisessa meni oma aikansa, erityisesti niissä kohdissa, jossa maalia oli teipin päällä. Lopuksi kannoimme pöydän sisälle paikallensa.


Mitä kannattaa ottaa huomioon? Lakka jätti haalean laikukasta jälkeä pöytään. Laikut olisi voinut varmaan välttää sutimalla lakan spreijaamisen sijaan, mutta meitä laikut eivät haitanneet. Nyt noin kuukauden jälkeen laikut eivät edes enää näy pöydässä. Teippaamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, ja sanomalehtiä vinkkaisin laittamaan mieluummin liikaa kuin liian vähän maaliroiskeiden vuoksi. Niitä nimittäin tulee vaikka on kuinka varovainen, mutta onnistuttiin välttämään kokonaan maalin putoaminen parvekkeen lattialle. Pöytä ja maalauspaikka haisee jonkun aikaa voimakkaasti, mikä voi aiheuttaa jollekin päänsärkyä. Maalin täytyy myös antaa kuivua rauhassa, joten sisällä maalaaminen voi olla haastavaa.

Koska saimme pöydän roskalavalta ilmaiseksi, tuli prosessi kokonaisuudessaan maksamaan meille noin 40 euroa. Tämä sisältää siis hiomapaperit (joita jäi vähän yli), maalin (jota jäi puoli purkkia yli), uudelleen käytettävän maalipensselin ja lakkapurkin, jota jäi myös vähän yli. Jatkopala jätettiin kokonaan käsittelemättä ja maalaamatta, joten siihen ei kulunut välineitä. Lisäksi sain vanhasta pöydästä reilu kympin verran kirpparilla. Vielä pitäisi pari tuolia hankkia, mutta nekin olisi kiva löytää käytettyinä, ja kiire niillä ei ole.

Täällä ollaan todella tyytyväisiä lopputulokseen! Mitä te tykkäätte?



Kuukauden ekoahdistus: Miksi ihmiset eivät välitä?

Maapallo, luonto, ympäristö ja eläimet ovat minulle tärkeitä. En ole täydellinen, mutta en halua tuhota maapalloa ehdon tahdoin. Jos teen epäekologisia asioita oman mielihyväni tai laiskuuteni takia, yritän kompensoida ne ympäristöystävällisillä asioilla. Suosin kotimaista kasvisruokaa, ostan vaatteeni kirpparilta, pohdin kuluttamistani ja yritän vähentää päästöjäni.

Sitten avaan sosiaalisen median ja luen useita kommentteja ihmisiltä, jotka uhoavat syövänsä pelkkää lihaa aamusta iltaan ja kuluttavansa niin paljon kuin mahdollista, koska ei vaan kiinnosta.

Miksi ihmiset eivät välitä?


Tiedän, etten yksittäisenä ihmisenä pysty tekemään määrääni enempää asioille. Kaikki voivat kuitenkin tehdä jotain, eikä kenenkään panos mene hukkaan. Joukossa on voimaa, ja jos joukko tekee hyviä valintoja, tekee niitä jatkuvasti suurempi määrä ihmisiä.

Masentaa yrittää itse parhaansa ja huomata sitten muiden haistattavan pitkät koko ekologiselle ajattelutavalle. Viherpiiperrystä ja ituhippeilyä, sitä tuntuu ympäristöystävällinen ajattelutapa olevan. Ennen luontoa kunnioitettiin ja sen kanssa haluttiin elää tasapainossa. Millon itsekäs perseily tuli tärkeämmäksi?

Kerskakulutus on sietämätöntä, mutta välinpitämätön asenne sattuu syvemmälle. Kaikkien ei tarvitse muuttaa koko elämäntapaansa, mutta niin kauan kuin jotkut eivät muuta mitään, täytyy toisten muuttaa kaikki. 


Vegaaneja usein halveksutaan ääri-ilmiön takia, mutta miettivätkö nämä ylenkatsojat ikinä, kenen puolesta vegaanit toimivat? Eivät ainakaan itsensä. Ilmastokiihkoilijat eivät ole huolissaan itsensä ja oman elämänsä puolesta. Niin on kuitenkin kiva uskotella itselleen samalla kun postaa pilkkakuvia Greta Thunbergista Facebook-ketjuihin.

Joskus toivoisin pystyväni olemaan yhtä välinpitämätön. En ikinä maapalloa kohtaan, vaan niitä muita ihmisiä kohtaan. Jotta en ahdistuisi valtavasti siitä, miten ikäviä asenteita ihmisillä on. En tarkoita edes niitä, jotka eivät halua muuttaa paljoa elämästään maapallon puolesta. Tarkoitan niitä, jotka vannovat kuluttavansa entistä enemmän vaan ärsyttääkseen mun kaltaisiani ihmisiä. Koska ei vaan perkele kiinnosta.


En halua jättää tulevalle sukupolvelle saastunutta maapalloa. Vielä vähemmän haluan jättää heille ajatusmaailman, jonka mukaan kaiken tuhoaminen on ihan okei.

Seitsemäntoistavuotias ruotsalainen ilmastoaktiivi ei herättänyt ihmisiä, vaan sai pilkkakirveet soimaan yhä pahemmin. Mikä ihmisiin tehoaisi?

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea