25.1.2020

Kuukauden ekoahdistus: Australian maastopalot


Australian maastopalot ovat olleet kaikkien huulilla ja kantautuneet jokaisen korvaan. Joidenkin mielestä asiasta on varmasti jo jauhettu ihan tarpeeksi, mutta fakta on se, että leppoisampiin aiheisiin vaihtaminen ei sammuta tulipaloa Australiassa. Ei tosin siitä puhuminenkaan, mutta tietoisuuden lisäämisestä ei ole haittaa.

Australiassa maastoa poltetaan myös tarkoituksella, mutta nyt palot ovat levinneet ennätyslaajalle ja lähteneet käsistä. Joka minuutti liekit tuhoavat Australian ainutlaatuista luontoa ja siellä eläviä eläinkuntia. Kuvat hiiltyneistä, palopelastajien kaulaan ripustautuneista koaloista leviävät ympäri somea. Söpöillä eläimillä huomion keräämistä voi toki kyseinalastaa, mutta tässä tapauksessa sympatiani menevät täysin koalien puolelle. Toimikoot he kasvoina Australian paloille, joissa yli 20 ihmistä on menettänyt henkensä ja yli 1000 asuintaloa on tuhoutunut.

Tulipalot ovat riehuneet noin 5,5 miljoonan hehtaarin alueella Australiassa. Vertailun vuoksi sanottakoon Amazonin metsäpalojen polttaneen maata noin 900 000 hehtaarin laajuudelta. Mistään pikku paloista ei siis ole kyse.

australian maastopalot 1

Mistä palot saivat alkunsa? Alkujaan palot ovat syttyneet kuuman ja kuivan ilman, salamoiden ja voimakkaan tuulen yhteisseurauksena. Jotkut paloista on sytytetty tahallaan. Vaikka Australiassa palaakin joka vuosi, ei näin mittavissa maastopaloissa voi olla ottamatta huomioon ilmastonmuutoksen vaikutusta palon syttymisiin.

Suuri vaikutus on myös australialaisella politiikalla. Maan päätösvaltaisimpien ihmisten sanotaan laiminlyöneen ennaltaehkäisyä asian tiimoilta jo pitkään. Kasvava maastopalojen uhka on ollut tiedossa, mutta päättäjät eivät ole korvaansa lotkauttaneet. Asiasta nyt huomauttaessa asenne vaikuttaa välinpitämättömältä. Varapääministeri Michael McCormack on todennut, etteivät ihmiset kaipaa nyt ''mitään puhdasmielisten, valaistuneiden pääkaupungin viherpiipertäjien paasausta''.

Olisi varmaan kannattanut kuunnella sitä paasausta hieman aiemmin. Siinä vaiheessa kun puoli maata palaa, on helppo sanoa, että ei viherpiipitys niitä henkiä nyt pelasta.

australian maastopalot 2

Suomalaisille toisella puolella maapalloa tapahtuva luonnonkatastrofi voi tuntua kaukaiselta. Itse en kuitenkaan voi olla miettimättä, miten Suomen laita olisi 5-10 vuoden päästä, jos täällä ilmastonmuutoksen myötävaikuttamien asioiden ennaltaehkäisy hoidettaisiin yhtä huonosti kuin Australiassa. Somessa törmää päivittäin edelleen niihin ihmisiin, jotka uskovat koko ilmastonmuutoksen olevan humpuukia. Vaikka maastopalot johtuivat monesta muustakin syystä, surkea ilmastopolitiikka ei ole asiaa auttanut.

Nyt on vaan ihan oikeasti pakko toimia maapallon hyväksi. Ihan oikeasti.

Ps. Jos haluat auttaa Australian metsäpalojen uhreja, Australian Punainen Risti on yksi väylä toimittaa apua perille. Lisää auttamisen väyliä löydät muun muassa täältä.

australian maastopalot 3

Kuukauden ekoahdistus -postaussarjan uusi postaus ilmestyy joka kuun lopussa. Sarjassa käsittelen ajankohtaisia tai muuten vaan omassa mielessäni pyöriviä ajatuksia erilaisista ekologisuutta koskevista asioista. Tarkoitus on herättää keskustelua, joten kommentoi rohkeasti teksteistä heränneitä ajatuksia. Keskustelen mielelläni ekologisista asioista hyvässä hengessä!

21.1.2020

Esittelen tatuointini - neliapila, teksti ja tähtikuvio


tatuointi 2

Tatuoinnit: koukuttavia, kauniita, tuskaisia, upeita. Mulla on tällä hetkellä kolme tatuointia, ja suunnittelen jatkuvasti uusia ideoita kehooni tatuoitavaksi. Ongelma on se, että ideoita on niiin paljon, mutten haluan koko kroppani olevan tatuoitu. Tykkään kuitenkin ottaa pieniä tatskoja ympäri kehoa, ja uskon, että tulen ainakin muutaman vielä ottamaan. En jaksa uskoa, että katuisin näitä myöhemmin - en kuitenkaan ota kehooni mitään kuvaa, jota en olisi tarkasti harkinnut.

Nyt esittelen teille ne kolme tatuointia, jotka mulla tällä hetkellä on.

tatuointi 1

Ensimmäisen tatuointini otin usean vuoden harkinnan jälkeen 21-vuotiaana. Paikan olin päättänyt valmiiksi joskus teininä, ja kuvio oli mielessäni suunnilleen yhtä kauan. Tatuoin oikealle puolelle vatsan seutuani mustavalkoisen neliapilan. Olen tavallaan todella taikauskoinen, ja kerronkin aina neliapilatatuoinnin tarkoittavan sitä, että minulla on onnea matkassa. Lisäksi neliapila symboloi minulle sitä, että universumissa on olemassa suurempia voimia, joiden liikkeisiin voimme itse vaikuttaa vain rajallisesti. Kaikki menee kuitenkin lopulta juuri niin kuin se on tarkoitettu.

Fun story, tatuoija meinasi tehdä minulle ensin väärän tatskan. Olin todella jännittynyt ensimmäisestä tatuoinnistani ja englanniksi asioinnista, että hämmennyin tatuoijan selityksistä kahdesta eripaksuisesta tekstistä. Lopulta selvisi, että seuraava asiakas aikoi ottaa tekstitatutoinnin kaulaansa, ja tatuoijalla oli mennyt meidän kuvat sekaisin. Tilanteesta selvittiin naurulla, enkä luojan kiitos saanut kaulaani mitään mustetta. Olin ajatellut neliapilaan pelkkiä ääriviivoja, mutta tatuoija päätti tehdä siihen varjostukset. Onneksi, sillä näin kuva näyttää paljon paremmalta. Tatuoinnin tekeminen ei niinkään sattunut, vaan tuntui hieman ärsyttävältä raapimiselta. Loppuvaiheen varjostuksia tehtäessä ärsytys tuntui jo todella ikävältä, mutta varsinaista kipua en tuntenut ollenkaan.

Paikka: Fist of Needles, Vaasa
Kesto: reilu tunti
Hinta: 120e

tatuointi 4

Toisen tatuointini otin syksyllä 2017 palattuani takaisin Suomeen asumaan. Olin reilu vuoden sisään asunut Keniassa, Saksassa ja Ruotsissa, ja muotoillut päässäni hyvin lyhyttä ja ytimekästä tatuointia. Olin niin ylpeä ja iloinen siitä, että uskalsin tehdä sen, mitä halusin. Siitä juontaa juurensa simppeli tekstitatuointini. Jos haluat jotain, do it. Älä epäröi ja pelkää, vaan yksinkertaisesti tee se, mitä haluat tehdä. Et tule katumaan.

Tämän tatuoinnin otin ollessani viikon verran käymässä vanhempieni luona Rovaniemellä. Aikataulu oli suhteellisen nopea, sillä kävelin vain aiemmin googlaamaani tatuointistudioon sisään, ja kysyin vapaita aikoja. Sellainen löytyi seuraavalta päivältä, jolloin kävin ottamassa tatuoinnin. Tämä oli aiempaa kivuliaampi, mutta mukavien työntekijöiden ja ympäristön vuoksi tilanne oli helposti handlattavissa. Eniten pelkäsin refleksiäni vetää käsi pois neulan alta kivun iskiessä, mutta hillitsin onneksi hyvin itseni.

Paikka: Halla Tattoo & Piercing
Kesto: 10min
Hinta: 60e

tatuointi 3

Kolmannen kerran istuin tatutoitavaksi helmikuussa 2018 aika spontaanisti. Näin kauppakeskuksen ikkunassa mainoksen walk in -tatuoijasta ja laitoin poikaystävälleni viestiä puoliksi vitsillä, että käydäänkö ottamassa tatuoinnit. Parin viikon päästä molemmilla oli uudet tatskat. Vaikka päätös oli nopea, tatutointi oli kuitenkin harkittu. Pyörittelen edelleen jatkuvasti uusia ideoita mielessäni, joten päätin vain silloin, minkä halusin seuraavaksi toteuttaa. Päädyin ottamaan horoskooppimerkkini tähtikuvion. Olen horoskoopiltani Leijona, ja se on aina ollut tärkeä osa persoonaani. Rakastan tähtikuvoita, ja olen edelleen rakastunut tatuointiini.

Itse tatuointipaikka oli hyvin epätyypillinen - nimittäin kauppakeskuksessa sijaitseva kampaamo. Eräs tatuoija kävi siellä pitämässä muutaman walk in -päivän harkitessaan studion perustamista Vaasaan. Kokemus oli siis sinällään aika huvittava, kun viereisessä penkissä sermin takana mummot ottavat permanentteja ja toisella puolella purraan hammasta yhteen tatuoitavana. Tämä oli nimittäin ehdottomasti kivuliain tatska, ja poikaystävän sormet olivatkin koetuksella mun puristaessa niitä erittäin kovaa kipeimpien kohtien aikana. Onneksi homma oli nopeasti ohi, ja kuten aina, täysin sen kaiken kivun arvoista.

Paikka: Hair Rewell Center, Vaasa
Kesto: 15min
Hinta: 50e

Onko sulla tatuointeja vai oletko sitä mieltä, ettet mistään hinnasta suostuisi neulan alle? Tarvitseeko sun mielestä tatuointi vahvan merkityksen, vai riittääkö syyksi kivan näköinen kuva?

18.1.2020

Viime aikoina lukemani kirjat: Poika raidallisessa pyjamassa, Vegetaristi, Bodomin arvoitus ja pari muuta

7

Rakastan lukemista ja rakastan kirjoja. Olin pienenä varsinainen lukutoukka (niin kova, että halusin jopa tilata lukutoukka-tekstin Nokia 3310 taustakuvaksi... en saanut) ja nyt olen koittanut herättää lukuinnostusta uudestaan henkiin. Tenttiin lukemisen vastapainoksi haluan lukea jotain kevyempää ja oikeasti mielenkiintoista tekstiä. Pyrin lukemaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja vapaa-aamuisin sängyssä saadakseni kivan startin päivään. No, mennään itse asiaan. Tässä postauksessa esittelen kirjat, jotka olen viimeksi lukenut, ja kerron oman arvioni niistä.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Jos olisit tässä & Elä rohkeasti

Louisa Clarke on englantilaisessa pikkukylässä asuva nainen, joka elää läpikotaisin tuttua ja rauhallista elämää. Hän aloittaa työt entisen seikkailijan, onnettomuudessa neliraajahalvaantuneen Will Traynorin henkilökohtaisena avustajana. Elämänhalunsa menettänyt Will haluaa eutanasian, ja tekee vanhempiensa kanssa sopimuksen kuuden kuukauden koeajasta, jonka jälkeen hänen vanhempansa avustavat häntä eutanasiassa. Kun Louisa kuulee sopimuksesta, alkaa hänen elämänsä hurjin puolivuotinen...

Moyesin trilogia Louisa Clarkesta on monipuolinen, avartava, opettavainen ja ajatuksia herättävä. Vaikka Louisan ajatusmaailma on välillä rasittava, hänen sarkasiset kommenttinsa ja asenteensa naurattavat ääneen. Kirjoissa on hieman hidas alku, mutta parinkymmenen sivun kahlauksen jälkeen tarina koukuttaa niin, ettei kirjoja malttaisi laskea käsistään. Louisa on ihana, ärsyttävä, samaistuttava ja mahtava hahmo tähän trilogiaan. Ensimmäisessä kirjassa keskitytään Louisan tarinaan Willin kautta. Toisessa osassa Louisa yrittää elää Willin oppien mukaan, ja kolmannessa osassa hän levittää siipensä elääkseen rohkeasti toisessa maassa. Kerro minulle jotain hyvää on koskettava ja ihana kirja, jonka jälkeen itse halusin tietää jatkoa Louisan tarinalle. Elä rohkeasti -kirjan jälkeen tarina on valmis, ja lukijalla tyytyväinen olo. Suosittelen lämpimästi!

3 4

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina, jota on vaikea kuvailla. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta.

Näin kertoo kirjan takakansi, ja kirjan luettuani olen aika lailla samoilla linjoilla. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että kirja sijoittuu Natsi-Saksan aikaan ja tapahtumiin. Kertojana toimii yhdeksänvuotias Bruno-poika, jonka silmin maailma on paljon todellisuutta viattomampi. Natsiperheen poika tutustuu pieneen juutalaispoikaan, joka asuu aidan toisella puolella. Pojat ystävystyvät, ja kirja kertoo kauniin, traagisen tarinan kahden lapsen ystävyydestä yli rajojen. Kirja on koskettava ja sydäntä raapiva. Loppuun päästyäni mulle jäi henkisesti ihan järkyttävä olo useaksi päiväksi, mutta silti ja ehkä juuri siksi kirja oli yksi parhaista lukemistani teoksista ikinä.

2

Han Kang: Vegetaristi

Yeong-hye on vaatimaton, perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa elävä nainen. Hän päättää lopettaa lihansyönnin nähtyään brutaaleja painajaisia. Yeong-hyen aviomies, lanko eikä sisarensa hyväksy hänen päätöstään, mutta aina muiden tahtoon suostunut Yeong-hye jatkaa kapinointiaan. Kirja on jaettu kolmeen osaan; ensimmäisessä kertojana toimii Yeong-hyen aviomies, toisessa hänen lankonsa ja kolmannessa siskonsa In-hye. Kirja on voittanut Booker-palkinnon vuonna 2016.

Omasta mielestäni tämä kirja oli todella outo. Tiedättekö, kun joskus lukee jotain minkä ymmärtää olevan todella syvällistä ja taiteellista, mutta itse ei osaa aivan nähdä sitä kaikkea. Oletin kuvailun perusteella kapinahenkistä, suorasanaista kirjaa, mutta luin hämmentävän ja taiteellisen opuksen. Pidin kirjassa siitä, miten siinä näkyi Etelä-Korean kulttuurin sanomatonta ja rivien välistä luettavissa olevaa kulttuuria perheiden sisällä. Kirjaa oli ihan kiva lukea ja yrittää tehdä tulkintoja asioista, mutta lopputulos oli eniten vain hämmentynyt. Jos jotain jäi kiinnostamaan mystinen kirja, suosittelen lukemaan sen ja kertomaan omia lukukokemuksesta heränneitä tunteita ja ajatuksia.

5

Jorma Palo: Bodomin arvoitus

Helluntaina 1960 Helsingin Kirugiseen sairaalaan tuli tai sinne tuotiin mies, joka teeskenteli tajutonta mutta vaikutti muuten terveeltä. Hän pesi yöllä käsiään bensiinillä. Vain vuorokautta aikkaisemmin Bodominjärven rannalla Espoossa oli surmattu raa'asti kolme telttailevaa nuorta ja pahoinpidelty neljättä.

Jos olet kiinnostunut Bodominjärven murhamysteeristä, lue tämä kirja. Kirjailija Palo toimi lääkärinä sairaalassa, ja hän kollegoineen on varma murhaajan henkilöllisyydestä. Itseäni kiinnostaa Bodominjärven mysteeri älyttömän paljon, ja kirjasta selviää epäiltyyn murhaajaan liittyen asioita, joita en ole muualta päässyt lukemaan. Kirja on mielenkiintoinen ja vahvisti omaa epäilyäni murhaajan henkilöllisyydestä. Toisinaan Palon höpinät omaan elämäänsä liittyen saavat mielestäni liikaa palstatilaa, mutta pääasiassa fokus pysyy murhaajan selvittämisessä.

6 1

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen sinkkuelämän monipuolisista vaiheista ja miessotkuista kertova kirja on ronski ja humoristinen teos, jonka lukeminen on jokaisen omalla vastuulla.

Olin kuullut mielikuvituspoikaystävästä niin paljon hyvää, että uteliaisuuteni heräsi. Lopulta fiilikseni kirjasta olivat hieman ristiriitaiset: toisaalta nauroin ääneen monessa kohdassa, mutta toisaalta taas kirja oli makuuni välillä jopa liian ronski. Ihan jokaista nännikarvapohdintaa mun ei olisi tarvinnut saada lukea, mutta toisaalta ne tekivät kirjasta juuri rönkkösmäisen ja sen, miksi tyrskin nolostuneena ääneen muutamalle kohdalle. Hassuinta on se, että kirjan luettuani minun teki mieli alkaa itse kirjoittaa omaa kirjaani. Inspiroiva kirja siis, tosin ehkä eri tavalla kuin Rönkkönen sen tarkoitti. Lukukokemus oli kuitenkin enemmän positiivinen, vaikken kirjaa maasta taivaisiin hehkutakaan.

Ovatko nämä kirjat sinulle tuttuja? Mitä itse piditte kirjoista? Vinkatkaa myös omia suosikkikirjojanne, joita voin pistää lukulistalle!