5.11.2019

20 satunnaista kysymystä


Unohtumattomin naamiaisasusi?
Lapsena olin menossa siskon ystävän synttäreille, ja halusin pukeutua Peppi Pitkätossuksi. En kuitenkaan saanut, sillä asu oli varattu jo siskolleni, joten pukeuduin dalmatialaiseksi. Synttäreillä olikin lopulta neljä Pepiksi pukeutunutta lasta, joten olin tyytyväinen pikku dalmis loppujuhlien ajan.

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Facebook. Jossain vaiheessa oli ehdottomasti Instagram, mutta siellä joka suunnasta läpi puskeva täydellisyys on alkanut kyllästyttää minua. Facebookissa kuulun moneen ryhmään, jossa käydään mielenkiintoisia keskusteluja. Vaikka harvoin itse osallistun niihin, tykkään käyttää aikaa niiden lukemiseen ja asioiden pohtimiseen.

satunnaisia kysymyksiä 3

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Kaikissa on omat hyvät puolensa. Eniten pidän kuitenkin keväästä, kun pitkän talven jälkeen aurinko alkaa paistaa, kadut ovat kuivia ja oma hyvä fiilis kuoriutuu uudella tavalla ulos toppavaatteiden alta.

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Paha. Milloin tahansa muutoin sanoisin vuoret, koska ne ovat jännittävämpiä ja näkymät vuorilta ovat varmasti aivan upeat. Tällä hetkellä kuitenkin kunnon rantaloma kaukana velvollisuuksista tekisi niin hyvää, että pakko valita se. Toisaalta raikas vuoristoilma ja upeat maisemat auttaisivat stressiin ehkä paremmin… Okei, otetaan ne vuoret.

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
Olen aika haka Aliaksessa, edellyttäen että kemiat natsaavat myös parini kanssa.

Millaisesta juustosta pidän?
En välitä mistään hienoista ja kalliista, suoraan sanoen haisevista juustoista. :D Ruoanlaitossa tykkään fetasta ja halloumista, leivän päälle laitan yleensä ihan arkijuustoa tai vegaanista smoked goudaa.

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Outo kysymys, kun ei mulla tavoitteita ole elämän jälkeisellekään ajalle. No mutta kuitenkin, tavoitteeni on perustaa perhe, päästä tekemään sellaista työtä, josta todella pidän ja olla onnellinen.

satunnaisia kysymyksiä 2

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Kuudessa. Turussa, Rovaniemellä, Vaasassa, Tukholmassa, Hildesheimissa sekä Ukundassa.

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?
Mä rakastan kieliä ja kielten opiskelua. Olen opiskellut elämäni aikana seitsemää kieltä, ja haluaisin puhua sujuvasti niitä kaikkia. Suomea puhun äidinkielenäni, englantia kiitettävästi. Ruotsia uskon puhuvani paremmin kuin suurin osa ikäisistäni, kiitos kaksikielisen Vaasan. Saksaa puhun monen vuoden tahkomisen jälkeen juuri ja juuri kelvollisesti. Opiskelin koko yläasteen latinaa, mutta sitä luonnollisesti ei voi kunnolla puhua. Swahilista osaan alkeet, ja käyn juuri yliopistossa venäjän alkeiskurssia, joka on haastava mutta hauska. Saatan aloittaa ensi syksynä ranskan tai espanjan opiskelun ihan huvin vuoksi.

Mitä et siedä?
Itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä muita kohtaan. Mulla on varmaan jokin erityisen vahva vietti huolehtia niistä, jotka tarvitsevat apua. Siksi mun on usein purtava hammasta yhteen, jotta kestäisin tilanteet, joissa kohtaan ihmisten välinpitämättömyyden ja oman navan tuijottelun. Sietämätöntä on, jos se tapahtuu muiden kustannuksella.

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Tällä hetkellä esimerkiksi tämän postauksen kirjoittamiseen samalla kun pelaan puhelimella yhtä koukuttavaa pallopeliä. Usein selailen puhelinta, katson Netflixiä tai ihan vain olen. Nyt olen muutaman päivän sisällä innostunut lukemaan Nälkäpeli-trilogian taas uudestaan, joten olen kuluttanut vapaa-aikaani siihen.

Suosikkirutiinisi?
Kun katsotaan kotona Frendejä ja alkumusiikin aikana mun pitää aina taputtaa käsiä siinä yhdessä kohdassa. Yritän kuitenkin aina hämätä poikaystävääni, etten muka muistaisi taputuskohtaa, ja yllättää hänet taputtamalla oikealla hetkellä. Poikaystävä jaksaa joka kerta esittää yllättynyttä. Olen itse umpisurkea esittämään mitään, ja alan aina nauramaan tunnarin aikana, joka tekee koko jutusta vielä hauskemman.

satunnaisia kysymyksiä 4

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Väsymyksestä. Mulla on aina iltaisin niin levottomat jutut, etteivät ne naurata ketään muuta kuin itseäni, mutta nauran kyllä koko maailman puolesta.

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?
Tekstiviestin. Mieluiten vanhan kunnon multimediaviestin, josta maksettiin niin paljon, ettei kehdattu vanhemmille kertoa ja saatiin lähetettyä yksi hyvin pikselinen valmis taustakuva kaverille. (Mähän sanoin että mulla on huonot jutut.)

Arvokkain aarteesi?
Mun lapsuuden suosikkipehmolelu, pieni vaaleanpunainen nalle, jonka nimesin tuntemattomasta syystä Piiskaksi. Siitä en ikinä luovu.

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Venäjän tunnilla perhesanoja opiskeltaessa kysyin pariltani, onko hän naimisissa. Käytin vahingossa naimisissa-sanasta sitä muotoa, jota käytetään puhuttaessa naisesta, vaikka parini oli miespuolinen. Venäjällä tuo olisi varmasti aika paha loukkaus, mutta nyt lähinnä nauratti. Teen jatkuvasti virheitä vieraiden kielten sekä oman äidinkieleni kanssa, eikä minulla ole ongelmaa myöntää sitä. Ymmärretyksi tuleminen ja puherohkeus ovat kuitenkin tärkeämpiä asioita kuin täydellinen kielioppi ja virheettömyys.

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Luonto. Patikointi, teltassa nukkuminen, mato-ongella onkiminen. Luonnon helmassa on vaikea olla rauhoittumatta.

satunnaisia kysymyksiä 1

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?
Rakastan Harry Potter -kirjojen taikamaailmaa, joten haluaisin olla joku turvassa oleva sivustakatsoja. Pääsisin nauttimaan taikamaailman ihmeistä mutta en kärsisi Voldemortin teoista.

Minne haluaisit matkustaa?
Ihan kaikkialle. Kirjaimellisesti. Tuskin on paikkaa, mihin en haluaisi matkustaa ikinä tai minne kieltäytyisin menemästä. Jos rahallinen tilanne ja aikataulu antaisivat periksi, voisin lähteä vaikka saman tien Saimaan kautta Venäjälle, läpi Baltian maiden Etelä-Afrikan kautta ihan minne vaan.

Missä tapasit puolisosi?
Yliopistolla.

2.11.2019

Luontoretkellä Raippaluodossa


Lähdimme poikaystäväni kanssa elokuun viimeisenä päivänä yön yli kestävälle patikointiretkelle. Täällä Vaasan seudulla, naapurikunta Mustasaaressa on yksi Suomen hienoimmista luontoalueista, Raippaluoto. Molempien teki mieli päästä haukkaamaan raitista ilmaa ja unohtaa maalliset mietteet ja murheet, joten katsottiin kartasta meille sopiva noin kymmenen kilometrin vaellusreitti telttapaikalla.

Meillä ei ollut tarvikkeita ennestään kuin yksi rinkka, jonka lainasin ystävältäni monta vuotta sitten. Kävimme siis hakemassa kaupasta lähes halvimmat mahdolliset tavarat - teltta, kaksi makuupussia ja makuualustaa sekä toinen rinkka. Ostimme eväät, valitsimme huolella mukaan pakattavat vaatteet ja pääsimme seuraavana aamuna matkaan.

luontoretki raippaluotoon 1 luontoretki raippaluotoon 3 ja 5

Koska suunnitelmat harvoin toteutuvat pilkulleen, ei meilläkään kaikki mennyt ihan putkeen. Huomasimme paikan päällä, että valitsemamme patikointireitti kulkee osittain isoa asvalttitien reunaa pitkin, eikä leiriytymispaikka ollutkaan siellä, missä luulimme sen olevan. Pienen pohtimisen jälkeen päätimme kutistaa itse patikointiosuuden parin kilometrin mittaiseksi ja keskittyä nauttimaan luonnosta ja telttailusta. Päätös osoittautui erinomaiseksi. 

Valitsemamme reitti oli merkattu puihin värikkäillä täplillä. Merkkejä oli niin tiheästi, ettei reitiltä voinut eksyä edes tällainen heikon suuntavaiston omaava ihmishenkilö. Matkan varrelta löytyi myös historiallisia muistomerkkejä, kuten sotaveteraanien pystyttämä kivipatsas entisen Sommarön linnakkeen paikalle.

Pitkän puurtamisen ja vuorotellen hermojen menettämisen jälkeen saimme kuin saimmekin teltan suht tukevasti pystyyn. Löysimme suojaisan paikan läheltä rantakallioa, mutta maaperä oli niin kovaa, että teltan kiinnittäminen tuotti haasteita. Kahden hengen pikkutelttamme oli kuitenkin oikein mainio koti yhdeksi yöksi luonnon helmassa.

luontoretki raippaluotoon 19 ja 14 luontoretki raippaluotoon 7 luontoretki raippaluotoon 17 ja 15 luontoretki raippaluotoon 10 luontoretki raippaluotoon 18 ja 8

Kävimme läheisellä laavulla pilkkomassa puita nuotiopaikkaa varten. En halunnut jättää kaikkea fyysistä työtä poikaystäväni harteille, joten osallistuin puiden sahaamiseen ja yritin jopa kirveellä pilkkoa palasia pienemmiksi, tosin aika kehnoin tuloksin. Syytän edelleen todella tylsää kirvestä, ja panostinkin enemmän sahaamisosuuteen. 

Saatuamme riittävästi sytykettä siirryimme takaisin telttapaikkamme viereiselle kalliolle. En vieläkään tiedä miten poikaystäväni onnistui sytyttämään nuotion kallionkoloon hirveässä tuulessa, mutta niin vain liekki paloi iloisesti toista tuntia. 

Paahdoimme notskilla makkaraa, falafel-pyöryköitä ja vaahtokarkkeja. Juttelimme ja olimme juttelematta. Katselimme merelle ja nautimme olostamme. Parin tunnin jälkeen väsymys alkoi iskeä ja omaan makuupussiin kaivautuminen pienessä teltassamme tuntui yhdeltä maailman parhaimmista asioista.

luontoretki 6 ja 4
luontoretki raippaluotoon 2 luontoretki raippaluotoon 11 ja 13 luontoretki raippaluotoon 20 luontoretki raippaluotoon 21 luontoretki raippaluotoon 16 ja 22

Aamulla tuntui, ettei ohuen makuualustan päältä pääse edes ylös niin suurten lonkkakipujen kanssa, mitä teltassa nukkuminen aiheutti. Pienen heräilyn jälkeen huussille kävellessä jalat alkoivat vetretä, ja olo oli mitä mainioin. Raikkaassa ulkoilmassa nukkumisen jäljeltä pää oli virkeä ja kropalla hyvä olla. Aamukahvia rantakalliolla juodessa tunsin oloni levollisemmaksi kuin pitkään aikaan.

Mutustimme rauhassa aamupalaa aaltojen lyödessä kalliokiviin. Aamutoimet hoidettuamme oli aika purkaa teltta, pakata rinkat ja kävellä takaisin lähtöpaikalle, jossa odotti auto ja paluu arkeen. Kotimatkalla pysähdyimme vielä tien sivuun ihailemaan ylämaan karjaa, jota tallusteli aidan toisella puolella.

Yhden yön luontoretki antoi todella paljon energiaa ja toimi parhaana mahdollisena stressin poistajana. Ja mikä parasta, se sai haluamaan lisää öitä luonnon helmassa ja jätti jälkeensä rauhallisen tunteen sen aiemman stressimöykyn tilalle.

26.10.2019

Valmistuin viiden vuoden jälkeen kandidaatiksi


Totta se on - valmistuin vihdoin humanististen tieteiden kandidaatiksi viiden vuoden jälkeen. Tuntui uskomattomalta, mutta ihan hemmetin hyvältä saada todistuspaperi käteen ja onnittelut kättelyn kera yliopiston työntekijältä. Urakka jatkuu toki vielä jo aloitettujen maisteriopintojen parissa, mutta tämä välipysäkki antaa hieman aihetta jo ylpeyteen.

valmistuminen

OMA OPINTOPOLKUNI

Aloitin korkeakouluopinnot Vaasan yliopistossa vuonna 2014 neljän lukiovuoden ja yhden välivuoden jälkeen. Haaveissani siinsi journalistin ammatti, joten viestintätieteet tuntuivat juuri omalta alaltani. Ensimmäinen opintovuosi meni sopeutuessa uuteen kaupunkiin ja yliopisto-opiskeluun, ja sainkin raavittua kasaan oikein mukavan määrän opintopisteitä. 

Toisena vuonna alkoi tahti vähän hidastua, ja keväällä tein päätöksen lähteä ulkomaille. Toisen vuoden kesä meni vapaaehtoistöissä Keniassa, ja kolmannen vuoden syys- ja talvikuukaudet vaihdossa Saksassa. Kesäksi taas lähdin työharjoitteluun Ruotsiin. Kuten arvata saattaa, eivät opinnot olleet aivan päällimmäisenä mielessä.

Suomeen paluu pitkän poissaolon jälkeen aiheutti kulttuurishokkia, ja opintopisteiden haaliminen oli todella vaikeaa. Neljäs vuosi menikin kaiken muun miettimisessä, ja harkitsin jopa lopettavani opiskelun kokonaan. Päätin kuitenkin sinnitellä läpi kandiopintojen ja jättää opiskelut siihen.

Viidentenä vuonna otin tosissani itseäni niskasta kiinni. Halusin valmistua, ja painoin töitä niska limassa ja peppu puuduksissa kaikesta kirjaston penkkien kuluttamisesta. Kirjoitin kanditutkimuksen ja suoritin kursseja hullun vimmalla. Suoritin lopulta melkein 80 opintopistettä koko vuonna, ja jäin kolmen kurssin lopputyön päähän valmiista tutkinnosta. Ne kolme kurssia suoritin elo-syyskuussa, ja kiitos siitä tuli kirjekuoressa 25. lokakuuta tutkintotodistuksen muodossa.

Kanditutkinto suoritetaan yleensä noin 3-4 vuodessa, ja minä sain kulutettua siihen täydet viisi vuotta ja muutaman kuukauden päälle. Aika ei kuitenkaan todellakaan mennyt hukkaan, sillä ylläolevien seikkojen lisäksi sain aikaseksi paljon muutakin.


valmistujaiskahvit

VIITENÄ OPISKELUVUOTENA MINÄ:

🌟 suoritin 182 opintopistettä
🌟 kirjoitin kandidaatintutkielmani aiheesta Kaupallinen blogiyhteistyö Suomen Punaisen Ristin kanssa
🌟 suoritin viiden kuukauden työharjoittelun Tukholmassa sanomalehdessä
🌟 suoritin kolmen kuukauden työharjoittelun ELY-keskuksella
🌟 työskentelin kolme kuukautta toimittajana maakuntalehdessä
🌟 toimin kaksi vuotta yliopistossa ainejärjestölehden päätoimittajana, joista toisen vuoden ainejärjestön hallituksessa
🌟 toimin kaksi vuotta yliopistossa osakunnan tiedottajana
🌟 toimin kaksi vuotta yliopiston edustajiston varsinaisena jäsenenä, joista yhden kokouksen ryhmäpuheenjohtajana
🌟 tein töitä hampurilaisravintolassa, ruokakaupassa, vaatekaupassa sekä kello- ja koruliikkeessä
🌟 tein toimittajan töitä freelancerina kolmeen eri lehteen

Nyt kun tuota listaa katsoo, niin ei ihme, että vuodet vierähtivät niin nopeasti. Nyt tämä humanististen tieteiden kandidaatti, korkeakoulutettu, viestintätieteiden pääaineesta valmistunut väsynyt opiskelija aikoo kuitenkin jatkaa opintoja vielä pari vuotta. Käynnissä on nyt digitaalisen mediaan suuntauneet maisteriopinnot, ja se suuri ja pelottava gradu.

Onneksi itsevarmuus ja motivaatio on noussut takaisin entiselleen, sillä jos selvisin kandista, niin selviän myös maisterista. Onhan opiskelu kuitenkin elämän parasta aikaa, ainakin siihen asti, kunnes tulee jotain muuta vielä parempaa.

Ps. Kuvan mukit sain valmistujaislahjaksi poikaystävältäni, vaikka en odottanut lahjaa ollenkaan. Noin kauniista kupeista kelpaa juoda kaffet samalla kun hikoilee sen tulevan gradun kanssa, heh.