Täytän tänään 27 eikä mulla ole lapsia tai omistusasuntoa, ja silti olen onnellinen

Täällä kirjottelee tuore 27-vuotias, heippa! Mulla on tänään siis syntymäpäivä. Oon aina tykännyt siitä, että synttärit ovat loppukesästä - vielä on koulujen loma-aika ja kesä täydessä vauhdissaan, ja aina on jotain odotettavaa loppukesälle. Tänään olen iltavuorossa, joten en ehdi synttäreitäni viettämään. Sen vuoksi pidimme juhlapäivää jo lauantaina, jolloin kävimme kiipeilypuisto Zip Parkissa ja sain syödä eteeni valmiina tarjoillun aamupalan pitkän kaavan kautta parvekkeella. Täydellistä.


Tänä vuonna en ole kokenut samanlaista ikäkriisiä kuin esimerkiksi viime vuonna. Olen totuttautunut jo ajatukseen 27-vuotiaana olosta. Vähän kauhistuttaa, kuinka vähän vuosia on jäljellä kolmeenkymppiin, mutta toisaalta koen olevani hyvässä elämäntilanteessa ikääni nähden.

Mulla ei ole lapsia tai omistusasuntoa, kuten monella mun ikäisellä on. En ole naimisissa enkä edes kihloissa. Sen sijaan mulla on alempi korkeakoulututkinto yliopistosta, ja gradua vaille valmis maisteritutkinto. Oon vakaassa parisuhteessa ja meillä on maailman ihanin kissa, jonka adoptoimme yhdessä. Asun vuokralla kodissa, jota parempaa en voisi toivoa.

Mulla on siis asiat aika hyvin. Joskus kriiseilen, että oon jotenkin myöhässä kun ei ole lapsia olemassa eikä vielä lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Facebook ilmoittaa milloin kenenkin lapsuuden luokkakaverin menneen naimisiin tai tulleen vanhemmaksi. 


Mulla on kolme isoa syytä siihen, miksi en ole itse samassa tilanteessa: halusin opiskella rauhassa korkeakoulututkinnon ja halusin nähdä maailmaa. Lisäksi nykyinen parisuhteeni alkoi mun ollessa 24-vuotias, ja halusin ja haluan edelleenkin viettää ensin ihan rauhassa kahdenkeskeistä aikaa.

Asiat 27-vuotiaana ovat siis juuri niin kuin niiden on hyvä olla. Jokaisella on oma polkunsa, ja niitä ei kannata verrata muihin. Ja eihän sitä tiedä, mitä mun elämään seuraavina vuosina mahtuu  - elämä kun tuppaa olemaan sillä lailla yllätyksellistä.

Lue myös:

Postaus vieraalla kielellä: Bonjour!

Bonjour! Comment vas-tu? J'ai beaucoup travaillé. Qu'est-ce que te deviens?

Je ne parle pas français. Je veux voyager! Je n'ai jamas été en France. Je ne sais pas pourquoi, mais la France ne m'intéresse pas. Paris c'est super, mais tout le monde a été lá. J'aime voyager dans de petits endroids. Je ne suis pas intéressé à voyage en Asie. Je veux voyager en Europe de l'Est et en Afrique.

Bonne journée!


Oma taustani ranskan kielen kanssa: En ole ikinä opiskellut ranskaa, en kouluissa enkä itsekseni. Lapsena luin paria kirjasarjaa, joista toisessa eräs päähenkilö oli puoliksi ranskalainen ja toisessa matkustettiin Pariisiin. Mulla oli myös suomalais-ranskalainen kirjekaveri, ja näiden asioiden innostamana olisin halunnut oppia ranskaa. Opin sanomaan bonjour, merci ja je t'aime, mutta mitään muuta en jaksanut opetella, eikä oikeappisesta lausumistavasta ole hajuakaan.

Halusin pitkään alkaa opiskella ranskaa, mutta koskaan ei tullut kunnon mahdollisuutta ja muut kielet kiinnostivat enemmän. Sen perusteella, mitä olen ranskan kieliopista kuullut ja itse sitä tutkinut, olen oikeastaan tyytyväinen, etten alkanut opiskella sitä. Olen nimittäin melko varma, että ranskan sotkeminen omaan kahdeksan kielen cocktailiini olisi ollut liikaa ja pistänyt kielipääni pyörälle.

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Yllättävän hauskaa! Ensimmäinen postaus kielellä, jota en ole ikinä opiskelut, joten haastavaa tämä oli. Etsin netistä ranskankielisiä perusilmaisuja ja fraaseja, ja luonnollisesti käytin apuna sanakirjaa. Vaikeuksia oli, mutta itseään on hauska haastaa.

Millä kielellä haluaisit mun kirjoittavan seuraavan postauksen?

Sarjan edelliset osat:

Kuukauden ekoahdistus: Huono omatunto matkustamisesta

Matkailu saastuttaa. Lentäminen, autoilu ja laiva saastuttavat. Junakaan ei kulje pyhällä hengellä. Matkaillessa tulee ostettua muoviin pakattua tavaraa ja shoppailtua pikamuotia kaupoista, joita kotoa ei löydy.

Yritän olla ekologinen ihminen, mutta rakastan matkustamista. Näen nämä asiat melkoisessa ristiriidassa keskenään. Sen vuoksi ekologisuus- ja matkailuaiheisen blogin kirjoittaminen tuntuu joskus hankalalta.


Omassa elämässäni yritän ajatella niin, että kompensoin matkustamisesta aiheutuvia päästöjä jokapäiväisessä arkielämässäni. Olen aiemmin kertonut ekologisista valinnoistani, joita teen joka päivä. Matkustaminen on kermaa kakun päällä, pientä plussaa kaiken arkisen jälkeen, luksusta elämään ja apua henkiseen jaksamiseen. Se on harrastus, josta en halua luopua.

En ole lentänyt kolmeen vuoteen. Tuona aikana olen tehnyt yhteensä viisi yhdensuuntaista laivamatkaa, eli toisin sanoen olen matkustellut vain Ruotsiin. Tämä on osittain tietoinen, osittain sattumalta tehty päätös. Haaveilen maata pitkin matkustamisesta, jotta en saastuttaisi maapalloa niin paljon lentämisellä. Surullinen fakta on se, että myös maata pitkin matkustaminen saastuttaa. Maailman kiertäminen pyörällä olisi ympäristöystävällistä, mutta se taas ei ole lainkaan minun juttuni.

Yritän tänä kesänä matkustaa lähellä. Kierrän Pohjanmaata, mutta teen senkin autolla. Jos olisin autoton, kiertäisin lähikuntia bussilla. Oma auto on kuitenkin paljon mukavampi ja sata kertaa kätevämpi matkustettaessa sellaisiin kohteisiin, joihin julkiset eivät kulje jatkuvasti. Onneksi automme on suhteellisen vähäpäästöinen. Haaveilen silti sähköautosta.


Haluan nähdä maailmaa, en tuhota sitä. Upeiden luontokohteiden näkeminen ympäri maailmaa saa minut ajattelemaan, että tätä haluan suojella. Haluan varmistaa, että nämä upeat luontokohteet pysyvät maailmassa ja minun itsekeskeiset valintani eivät niitä pilaa. Mun on pakko tehdä ekologisia valintoja arjessani, jotta voin matkustella. 

System change, not climate change. Lause, jonka olen ennenkin postannut näiden samojen kuvien alle. Pidetään ympäristöstä huolta, vaikka matkusteltaisiinkin. Muuten meillä ei ole kohta enää mitään, mihin matkustaa.


INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea