27.8.2019

Miten kävi kesän to do -listan?


Kesä alkaa olla taputeltu, sillä nyt viedään jo elokuun viimeisiä päiviä. Tämä kuukausi on mennyt ohi aivan älyttömän nopeasti! Vastahan elokuu eli mun lempparikuukausi alkoi, ja sunnuntaina siirrytäänkin jo virallisesti syksyn puolelle. Tähän väliin onkin hyvä palata kesäkuussa julkaisemaani to do -listaan ja katsoa, mitä listalta lopulta tulikaan suoritettua.

Käydä festareilla
Tehty! Sain alkukesästä töistä liput Festivillaan Vaasassa, ja vietettiin sateen täyttämä mutta hauska festari-ilta poikaystävän kanssa. Esiintyjinä olivat muun muassa The Rasmus, Teleks, Anssi Kela ja Ellips. Seuraavana päivänä kävin vielä töiden puolesta Rockperry Reloadissa, jossa pääsin kuuntelemaan haastattelujen ohessa Kotiteollisuutta.

Lukea kirja
Tehty! Ehdin itseasiassa lukea usemmankin kirjan tänä kesänä, ja tästä asiasta olen hyvin iloinen. Olen iltaisin onnistunut vaihtamaan puhelimen kirjaan ja rauhoittumaan paremmille unille painetun tekstin parissa. Myös parvekkeen säkkituolissa on tullut maattua kirja kädessä auringon paahtaessa. Voisin kirjoitella myös kirjavinkkejä blogiin, jos aihe kiinnostaa teitä.


Käydä mummolassa
Tehty! Tämä kohta oli mulle erityisen tärkeä, joten onneksi juhannuksen vieton ohessa ehdin käydä mulle niin rakkaassa mummolassa. Välimatkan vuoksi ehdin käydä isovanhempieni luona valitettavan harvoin, mutta tänä kesänä onneksi pääsin mummon pottujen ääreen.

kesän to do 1 kesän to do 2

Mökkeillä
Tehty! Kävin viettämässä mökkiviikonloppua ja se oli juuri niin rentouttavaa kuin kuvittelinkin. Mökki ilman mukavuuksia, eli vettä ja sähköä, jäi vielä vuokraamatta. Ehkä ensi kesänä...

Urheilla ja uida
Tehty! Myönnettävä on, että alkukesän juoksuinnostus karisi pois väsyttävien työpäivien myötä. Silti olen lenkkeillyt ja juossut niin normaalia lenkkiä, mäkijuoksua kuin intervallitreeniäkin enemmän kuin pitkiin aikoihin. Pari kertaa ehdin käydä myös uimassa lämpimien kelien aikana, vaikka viime kesästä jäätinkin aika paljon jälkeen.

Suppailla
En tehnyt. Tämä jäi vähän harmittamaan, sillä olisin halunnut suppailemaan. Lämpimimmät vapaaillat osuivat kuitenkin loppukesälle, jolloin Vaasassa oli käynyt jo erittäin ikävä jätevesivuoto. Toisin sanoen täällä kirjaimellisesti shit happens, kun vessanpöntöistä valuivat jätökset suoraan mereen ja suppailupaikka jouduttiin sulkemaan. Ehkä ensi kesänä on parempi tuuri!

Käydä kotimaan matkakohteissa
Tehty! Tätä saisi kyllä tehdä paljon enemmänkin. Käytiin kuitenkin parissakin kotimaan matkakohteessa, kuten Vaasan sisällä olevassa museossa sekä hiidenkirnulla Etelä-Pohjanmaalla. Kirjoitin aiheesta myös pohdiskelevan postauksen.

Mä olen ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni! Yhtä vaille täysi lista tuli suoritettua tänä kesänä, eikä se missään vaiheessa oikeasti tuntunut suorittamiselta, onneksi. Lista tosin oli aika helppo, joten sen ulkopuolelta tuli tehtyä myös paljon asioita. Kiitos kesä 2019, nähdään hellekelit taas ensi vuonna!

24.8.2019

Mihin panostan? Missä pihistän?


Olen elokuun aikana alkanut seuraamaan tarkemmin rahankäyttöäni ja krijaamaan menojani ylös Exceliin. Tavoitteena on löytää turhat rahankäytön kohteet ja karsia niistä. Pihistän vs. panostan -postaus tuntuu tähän väliin hyvin ajankohtaiselta, sillä on kiva päästä miettimään, mitkä ovat ne itselle tärkeät rahalliset kohteet ja mistä voin löyhätä.


PANOSTAN

Ruokakaupassa: Mielelläni panostan ruokaan, vaikka siitä pitäisikin pulittaa vähän enemmän. Toki mieluummin valitsen kaupan halpismerkin kalliimpaan merkkituotteeseen verrattuna, jos maussa ei ole minkäänlaista eroa. Muuten maksan mielelläni vähän lisää laadusta, kotimaisuudesta, ekologisuudesta ja vegaanisuudesta sekä tietenkin paremmista ravintoarvoista.

Asumisessa ja kodissa: Olen aikamoinen kotihiiri, joten mulle on tärkeää, että koti on viihtyisä. Sain lukioaikoina jo asua tarpeekseni solukämpissä, joten nyt maksan hyvin mielin vähän enemmän vuokraa asunnosta, joka tuntuu kodilta. Huonekalujen ei tarvitse olla kalliita, vaan Ikea kelpaa hyvin, mutta yleisestä viihtyvyydestä ja kodikkuudesta en tingi.

Elämyksissä: Rakastan elää ja kokea asioita. Voin käyttää rahaa siihen, että pääsen tekemään asioita, enkä istu kotona ja mieti haluavani tehdä asioita. Haaveilen muun muassa laskuvarjohypystä, johon menee muutama satanen, mutta on aivan varmasti sen arvoista.

Kahviloissa: Tämä voi olla jonkun mielestä turhaa, mutta mä rakastan kahviloissa käymistä! Niissä on oma tunnelmansa, ja on ihana istuskella erikoiskahvin ja leivoksen kanssa katselemassa maailman menoa ja jutustelemassa niitä näitä. Kahviloihin käytetty raha tuo mukanaan arjen pieniä iloja.

pihistän vai panostan 1 pihistän vai panostan 3

PIHISTÄN

Kosmetiikassa: Meikkaan muutenkin todella vähän, sillä käytän oikeastaan vaan kulmakynää ja ripsiväriä. Ostan aina samaa kulmakynää, joka on halvimmasta päästä. Ripsaria vaihtelen usein sen mukaan, mikä sattuu olemaan tarjouksessa. En ole niin kiinnostunut meikkaamisesta, ettenkö pärjäisi sillä mikä on hyvä ja edullinen.

Ulkona syömisessä: Syödään todella harvoin ulkona. Se on toki ihanaa hemmottelua, mutta en vaan tykkää käyttää ravintoloihin hirveästi rahaa, varsinkin kun mulla on taitava kokki kotonakin, haha. Silloin tällöin käydään ulkona syömässä, mutta ne ovat erityistilaisuuksia.

Juhlimisessa: Rahojen juominen kurkusta alas tuntuu niin typerältä ja turhalta. Tykkään juoda lasillisen viiniä silloin tällöin tai ottaa saunasiiderin, mutta bilettäessä yritän mennä mahdollisimman halvalla niin etkoillessa kuin baarissakin. Tosin käyn baarissa nykyään ehkä pari kolme kertaa vuodessa, joten tässä asiassa ihan todellakin pihistän.

Kauneushoidoissa ja hemmottelussa: Kynsien laittaminen, kampaajat, hierojat, kosmetologit... Ei kuulu mun repertuaariin. Ennen kävin kosmetologilla värjäämässä kulmat, mutta senkin olen jättänyt pois viime aikoina. Kampaajalla käyn niin harvoin kun voin, ja silloinkin halvimmalla ilman mitään erikoishoitoja. En nauti kauneudenhoitojutuista niin paljoa, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa.

Matkoissa ja majoituksissa: Rakastan matkustaa ja haluan tehdä sitä paljon. Sen takia en käytäkään överisummia matkoihini, vaan matkustan lähestulkoon aina halpalennoilla ja vaatimattomissa majapaikoissa. Käyn yleensä ho(s)tellissa vaan nukkumassa, joten miksi maksaa turhaa.

Elektroniikassa: En osta mitään ihan surkeeta tavaraa, mutta en todellakaan kalleintakaan. Lisäksi käytän kaiken elektroniikan niin loppuun kuin vain voi, terveisin nytkin joudun pyyhkimään pois kirjainten välistä plusmerkkejä, joita kone tekee itsestään. Puhelinta voi hyvin myös käyttää näytön ollessa säpäleinä, ja uuteen ei pistetä 300 euroa enempää.


Löytyykö teillä samanlaisia pihistyksen ja panostuksen kohteita?

20.8.2019

My day: Tavallinen työpäivä toimittajana


9.02 Aamupalaveri alkaa. Kaikki vuorossa olevat toimittajat, uutispäällikkö ja päätoimittaja istahtaa aamupalaveripöydän ääreen. Käydään läpi tämän päivän printtilehteä ja verkkouutisten lukukertoja. Jaetaan päivän hommat ja ideoidaan juttuja yhdessä.

9.07 Saan kuulla, että mun tämän päivän juttu julkaistaan jo kello 15 verkossa. Toisin sanoen mun pitää saada se valmiiksi pari tuntia aiemmin kuin normaalisti. Kiitän itseäni siitä, että olin sopinut keikan jo kympiksi.

9.13 Palaveri loppuu ja porukka siirtyy aamukahville alakerran kahvittelutiloihin. Pidän kahvitauoista, joiden aikana usein vältellään töistä puhumista ja jutellaan muusta mieleen tulevasta. Usein pidän omaa keep cupia mukana, mutta tänä aamuna päätin juoda koneesta tullutta kahvia kotona keitetyn sijaan. Syön samalla aamupalajogurtin.

9.37 Lähden pois pitkäksi venähtäneeltä kahvitauolta ja alan valmistelemaan kysymyksiä juttukeikalle.

9.50 Kysymykset ovat valmiit. Huikkaan kuvaajan mukaan ja sovimme kävelevämme poikkeuksellisesti keikalle, sillä se on niin lähellä. Olen sopinut tämän juttukeikan eilen, ja halusin saada sen heti aamusta purkkiin.

10.00 Keikalla. Haastattelen todella mukavan oloista yrittäjää, joka avaa uuden ravintolan Vaasan keskustaan. Haastattelu tehdään englanniksi, ja meksikolaisella yrittäjällä on hauskat jutut ja selkeä intohimo ruoanlaittoa kohtaan. Mietin, että täällä ravintolassa pitää itsekin käydä ja pohdin, voisinko päästä osallistumaan myöhemmin avajaistilaisuuteen.

10.25 Haastattelu on purkissa ja kuvat otettu. Lähden kuvaajan kanssa kävelemään takaisin toimitukseen.

10.35 Toimituksessa. Pääsen vihdoin avaamaan koneen ja selaan läpi sähköpostit ja Teamsiin tulleet uudet viestit ja ilmoitukset.

10.50 Olen nauhoittanut haastattelun, koska englanniksi käydystä keskustelusta ei jää kaikki mieleen niin hyvin, että uskaltaisin luottaa pelkkiin muistiinpanoihini. Alan siis purkamaan juttua, eli kuuntelen nauhaa ja kirjoitan sen sisällön auki Wordiin.

11.10 Nauha purettu, aika alkaa kirjoittamaan juttua. Jäsentelen päässäni eri kappaleita ja mietin muutamia valmiita lauseita. Kirjoitan ylös pari sitaattia, jotka haluan juttuun mukaan. Hahmottelen juttua ja kirjoitan sitä eteenpäin pala palalta.

toimittajan päivä 1

11.58 Jutun kirjoittaminen keskeytyy, kun verkkotoimittaja Seinäjoelta laittaa mulle viestiä, että joku lukija haluaa jutella mun kanssa koskien mun eilen kirjoittamaani juttua susista. Yritän hieman kysellä, mikä tyyppi tämä soittaja on, mutta siitä ei ole tietoa. Jännittää aika paljon, sillä susista kirjoittaminen nostattaa usein tunteita lukijoissa ja pelkään saavani jonkun raivot niskoilleni.

12.01 Juttelen vielä uutispäällikön kanssa tulevasta puhelusta ja kysyn vinkkejä siihen, miten vastata mahdollisesti tuohtuneelle lukijalle. Hän toivottaa tsempit ja menen soittamaan susityypille.

12.23 Puhelu ohi ja olen huojentunut! Soittaja ei suinkaan haukkunut mua, vaan halusi erittäin asiallisesti esittää oman näkökantansa susijutun aiheeseen ja kehui mun juttua. Jäi todella hyvä fiilis puhelusta.

12.27 Syömään! Mulla on tänään eväät, joten kipitän kaksi kerrosta alaspäin kellariin ruokailutiloihin lämmittämään eilistä ruokaa. Juttelen samalla muiden syömässä olevien työkavereiden kanssa.

12.55 Ruokahetki ohi ja takaisin työpisteelle. Meillä on toimituksessa avokonttori, ja kuulen väkisin muiden soittamia puheluita. Itse menen soittamaan aina puhelinkoppiin, joita toimituksessa on kaksi. Nyt tsekkaan uudet viestit läpi ja vastailen niihin.

13.05 Takaisin jutun pariin. Se on jo hyvällä mallilla, mutta kirjoittaminen jatkuu.

13.26 Teksti on valmis! Odottelen vielä kuvaajalta kuvia, joten teen teknisiä hienosäätöjä juttuun. Käytetään Saxo-toimitusjärjestelmää, joka vaatii aina omat säätämisensä kunkin jutun kohdalle, jotta se istuu printin malliin oikein.

13.29 Uutispäällikkö sanoo, että mun juttu julkaistaankin vasta puoli kahdeksalta illalla. No, ainakin sain sen kirjoitettua nopeasti valmiiksi, kun luulin julkaisun olevan jo kolmelta.

toimittajan päivä 2

13.53 Juttelen uutispäällikön ja päätoimittajan kanssa uudesta juttuaiheesta, jota pääsen työstämään. Tämä juttu vaatii aika paljon taustatyötä, joten alan selvittelemään sen taustoja.

13.58 Kerron uudesta jutusta videokuvaajalle, jonka on määrä tulla keikalle mukaan. Pohdimme yhdessä, ettei videoa kannata lähteä kuvaamaan nyt, ja päätämme ehdottaa sen siirtämistä lauantaille.

14.00 Normaalisti tässä välissä menisin iltapäiväkahville muun toimituksen mukana. Nyt kuitenkin ideoin uutta juttua videotoimittajan ja päätoimittajan kanssa, enkä ehdi hörppimään kahvia.

14.08 Meen sittenkin kahville. Eihän tässä nyt ilman selviä!

14.26  Jatkan jutun ideointia ja taustojen selvittelyä, sekä koitan saada yhteyttä mahdollisiin haastateltaviin.

14.45 Lopetan uuden jutun ideoinnin, sillä saan ravintolajuttuuni taittomallin ja kuvat. Tarkastelen kuvia ja editoin juttuani malliin sopivammaksi.

14.57 Mulla on vaihtoehtona kaksi eri mallia, ja sovittelen juttua niihin. Yritän miettiä, olisiko parempi lyhentää vai pidentää juttua, sillä nykyisellä mitallaan se ei istu pohjaan. Päätän pidentää juttua ingressillä ja yhdellä lisäsitaatilla.

14.59 Editoin juttua ja käyn tekemässä muutokset myös verkkokanavalle, jolle olen jo aiemmin ehtinyt ottaa kopion jutusta.

toimittajan päivä 3

15.03 Mietin jutun otsikkoa, otsikon jälkiriviä, verkko-otsikkoa, kuvatekstejä ja etusivun vinkkiin tekstiä. Näitä on aina hankalaa keksiä, ja käytän kaiken aivokapasitettini näiden pohtimiseen. Otsikko on kaikkein vaikein, sillä sille on usein vain muutaman sanan verran tilaa, joten nokkeluutta saa todellakin käyttää. Testaan aina otsikon pituttaa kirjoittamalla blaablaa blaa blablaa ja katson, missä vaiheessa teksti menee yli.

15.35 Olen vihdoin valmis otsikoiden, vinkin ja kuvatekstin kanssa. Nyt menen tekemään vielä tarvittavat muutokset verkkokanavassa olevaan juttuun. Näin juttu julkaistaan puoli kahdeksalta illalla verkossa ja seuraavan päivän printtilehdessä.

15.40 Jatkan uuden jutun ideointia. Tarkoitus on siis tehdä juttu septitankkien tyhjennysasemista Vaasan alueella. En tiedä asiasta juuri mitään, joten googletan ja luen Hesarin jutun aiheesta. Otan selvää mahdollisista haastateltavista ja soittelen heille, sekä laitan sähköpostia perään.

15.50 Juttelen uutispäällikön kanssa viikonlopun juttukeikoista. Selviää, että mulla on kolme keikkaa viikonloppuna, jotka on pakko saada silloin tehtyä. Vaikuttaa kiireiseltä, mutta kiinnostavalta viikonlopulta.

16.02 Keskittymiskyky alkaa jo hieman herpaantua ja väsymys iskeä. Koitan tehdä muistiinpanoja itselleni septitankkijuttua varten, jotta kirjoittaminen sujuisi hieman jouhevammin. Tsekkailen myös lehden Facebookista, minkälaisen vastaanoton juttuni ovat saaneet.

16.58 Aika lopettaa valmistelu, kasata kamat ja lähteä kotiin. Päivä on tältä erää pulkassa.

17.02 Leimaan itseni ulos ja lähden kotiin.

13.8.2019

Viisi positiivista juttua viimeiseltä viikolta


Aurinkoa teidän tiistaihin! Ajattelin tänään toimia hyvän mielen lähettiläänä, ja kertoa viime aikoina tapahtuneita juttuja, jotka ovat tuntuneet itsestäni mukavilta. Samalla haastan teidät kaikki miettimään viisi positiivista asiaa viimeisestä viikostanne ja kertomaan ne joko alas kommentteihin tai omiin blogeihinne.

x Uusi pesukone, joka kotiutui meille maanantaina. Ollaan pitkään jo pohdittu oman pesukoneen hankkimista, ja saatiin siihen tarkoitetut rahat tuparilahjaksi kesän alussa. Koneen hankkiminen on aina vaan lykkääntynyt, vaikka sitä on joka kerta taloyhtiön pyykkituvassa juostessa kovasti kaipailtu. Nyt viimein saatiin aikaiseksi hankkia ihan oma pesukone. Luksusta! En malta oikeasti odottaa, että pääsen pyöräyttämään ensimmäiset pyykit puhtaaksi omassa kylppärissä.

x Kaksi uutta työpaikkaa. Mun työsopimus kesän ajalta loppuu sunnuntaina, ja oon pienessä paniikissa hakenut uusia töitä syksyksi. Keikkahommia freelance-toimittajana on ollut tiedossa, mutta rahatilanne kaipaa säännöllisiä tuloja. Maanantaina pitkä odotus vihdoin päättyi, kun sain ilmoituksen jopa kahdesta eri työpaikasta. Syksyllä jatkuu siis myyjän työt, ihanaa!

positiivisia asioita blogihaaste 1

x Sain töissä valmiiksi haastavan jutun, josta tuli myös positiivista palautetta lukijalta. Ehdin tuskailla tuon kyseisen jutun kanssa viikon verran, kunnes vihdoin sain riittävästi ihmisiä puhelimen päähän haastateltavaksi. Aihe ei ollut mun vahvinta alaa ja herättää usein ihmisissä tunteita, joten jännitin jutun julkaisua. Sainkin lukijalta puhelinsoiton juttuani koskien, ja huutokonserttia odottaessani koin positiivisen yllätyksen, kun lukija jättikin hyvää palautetta jutustani. Niin palkitsevaa!

x Hyvin sujunut lenkki huonommin menneiden jatkeeksi. Mun alkukesän lenkki-innostus on vähän hiipunut, eikä sitä ole oikeastaan tsempannut yhtään se, että viimeisimpiä lenkkejä on tuntunut varjostavan yllättävänkin huono kunto. Eilen lenkillä sain kuitenkin tsempattua itseni juoksemaan yllättävän hyvin, ja tulos oli paras pitkään aikaan. Vielä on huippukuntoon pääsemiseen pitkästi matkaa jäljellä, mutta yksi onnistunut lenkki paransi kuntoilufiilistä hurjan paljon.

positiivisia asioita blogihaaste 2

x Viikonloppu, jonka tarkoitus oli vain rentoutua. Halusin kerätä voimia seitsemänpäiväiseen työviikkoon, joten viime viikonlopun suunnitelma oli pelkkä rentoutuminen ja kivojen asioiden tekeminen. Siinä onnistuin mielestäni hyvin, sillä parin päivän aikana syötiin itsetehtyä pitsaa, katsottiin loppuun uusi kausi ihan parasta The 100 -sarjaa, herkuteltiin, pelattiin korttia ja höpöteltiin niitä näitä. Käytiin myös kaupungilla kahvilla auringonpaisteessa ja katsottiin parvekkeelta jäätävän kovia sadekuuroja. Aika ihana rentoutuminen.

Toivon kaikkien muidenkin miettivän viisi positiivista asiaa kuluneelta viikoltaan, sillä näiden pohtiminen parantaa mielialaa ja saa arvostamaan näitä kivoja arjen asioita. Erityisesti haastan seuraavat blogit mukaan haasteeseen:


Ihanaa viikon jatkoa!

positiivisia asioita blogihaaste 3

10.8.2019

Ennen kuin täytän 30, minä...


1. Aion valmistua maisteriksi.
Mulla on kandidaatin tutkinto viittä vaille kasassa, ja syksyllä alkaa maisteriopinnot. En aio ottaa liikaa paineita opinnoistani, eikä mua haittaa kirjottaa gradua pitkään. Tavoitteeni kuitenkin on neljän vuoden aikana saada ne maisterin paperit käteen. Ja mustahan tulee siis filosofian maisteri, koulutusohjelmana viestintätieteiden monialainen maisteriohjelma.

2. Aion suunnitella vakavasti ajankohtaa perheen perustamiselle.
Lapset ja oma perhe ovat mun elämäni suurin haave, ja haluan ennen kolmekymppisiäni olla tietoinen siitä, missä vaiheessa tätä haavetta aletaan toteuttamaan. Toteutus voi olla vasta vaikka kymmenen vuoden päästä ajankohtaista, mutta ihan hedelmällisyysfaktojenkin takia haluan käydä sen the keskustelun ennen kolmenkympin rajapyykkiä.

3. Aion perustaa oman toiminimen.
Tätä olen pyöritellyt mielessäni pitkään. Haluan perustaa toiminimen ja tehdä freelancerina keikkaa, mutta en vielä tiedä, milloin on tarpeellista ja järkevää perustaa toiminimi. Toistaiseksi verokortilla on pärjännyt hyvin, mutta jossain vaiheessa toivottavasti siihenkin tulee piste vastaan. Toiminimen voisin perustaa vaikka heti, jos olisin perehtynyt tarpeeksi yrittäjyyden kaikkiin kiemuroihin.

4. Aion olla sinut oman kroppani kanssa.
Tai ainakin enemmän sinut mitä nyt. Pakko vaan on hyväksyä, ettei 20-vuotiaan ja 30-vuotiaan vartalo vaan millään näytä samalta, ja se on hyvä asia. Mun kroppa on muuttunut paljon jo tässä viiden vuoden sisällä, eikä muuttuminen tule pysähtymään tähän. Voin joko surkutella tai voin hyväksyä asian.

puhalluskukka 3

5. Aion hankkia kummilapsen ulkomailta.
Mulle hyväntekeväisyysjärjestöihin lahjoittaminen on tärkeää. Nyt en ole vuoteen lahjoittanut mihinkään rahaa, mutta sitä ennen parin vuoden ajan laitoin noin 20 euroa kuussa lahjoituksiin. Oma kummilapsi Unicefin kautta on ollut pitkään suunnitelmissa, ja ennen kolmeakymppiä tämä pitää toteuttaa. Hyväntekeväisyyteen lahjoitettu raha tai aika ei mene ikinä hukkaan.

6. Aion matkustaa Pohjois-Amerikkaan.
USA on aina kiehtonut mua, mutta sinne matkustaminen tuntuu hirveän vaikealta ja vaivalloiselta. Pitkät lentomatkat ja kun ei sinne nyt viikoksi kannata lähteä. Kanada on tietyllä tapaa kiehtonut jopa USA:a enemmän, sellaisella lämpimällä ja kotoisella tavalla. Meksikossa taas asuu yksi mun parhaista ystävistäni, jonka kotimaassa haluaisin palavasti käydä. Ennen 30-vuotista syntymäpäivääni haluan olla käynyt edes jossain näistä paikoista, huolimatta lentomatkan pituuksista tai lomapäivien määrästä. Kaikki on järjesteltävissä.

7. Aion olla ekologisempi ja vegaanisempi kuin nyt.
Pyrin jo nyt tekemään ympäristöystävällisiä valintoja elämässäni, mutta kehitystä tulisi tapahtua koko ajan. Toivon, että yli kolmekymppisenä olen kokopäivätöissä käyvä, jolloin rahatilanne sallii myös paremmin erilaiset ekologiset ratkaisut. Sitä ennen haluan siirtyä pienissä asioissa kohti ekologisempaa ja vegaanisempaa elämää, joten ennen seuraavia pyöreitä vuosia tulisi mulla olla jo jotain konkreettista kasassa.

Nuo ovat tavoitteita, joita asetan itselleni. Mietin pitkään joidenkin asioiden kohdalla, mutta päädyin jättämään niitä pois listasta, sillä ylläoleva lista on oikeasti sellaisia realistisia tavoitteita, jotka haluan tavoittaa. Sen lisäksi ajattelin kertoa muutamia tavoitteita, jotka ovat enemmän kategoriaa olisi kiva, mutta ei pakollista.

puhalluskukka 2

Nämä asiat olisivat kivoja, mutta eivät pakollisia:

Oman asunnon ostaminen. Olisi kiva lopettaa vuokran maksaminen ja ostaa ihan oma koti, jonka seinille saa kiinnittää tauluja tai vaihtaa kylppärin tapetit kaakeleiksi keltään lupia kyselemättä. Toisaalta viihdyn vuokralla hyvin, eikä omaa asuntoa kannata mielestäni ostaa vaan, koska nyt on jo pakko. Parempi odotella rauhassa sopivaa hetkeä.

Naapurimaiden koluaminen ja Euroopassa matkustelu. Milloinkohan mä en haluaisi matkustaa? Naapurimaat olisi ihana käydä läpi, hävettää myöntää, etten tällaisena matkustelufriikkinä ole käynyt Norjassa enkä Venäjällä. Etelä-Ruotsissa olen jonkin verran seikkaillut, mutta esimerkiksi Ruotsin itärannikko houkuttaa kovasti vierailulle. Pietari ja Moskova kuuluu mun bucket listille, samoin Oslo ja Norjan pohjoisosan maisemat, joita on saanut katsella viime aikoina Instagramista kateuden ja kyllästymisen rajalle asti.

Isompaan kaupunkiin muuttaminen. Asun nyt Vaasassa, joka on noin 66 000 asukkaan aivan ihana merenrantakaupunki. Jos mieli tekee, Vaasaan voi hyvin jäädä ja varsinkin myöhemmin palata. En siis näe mahdottomana asettua aloilleen Vaasaan. Kuitenkin olisi kiva ja todennäköistäkin muuttaa täältä isompaan kaupunkiin, jossa työmahdollisuudetkin ovat laajemmat. Säännöiksi ollaan laadittu, että isompaan kaupunkiin ja ei Vaasaa pohjoisemmaksi. Muuten vaihtoehdot ovatkin aika lailla avoinna.

Nähdä saimaannorppia. Voin kuvitella, että yllättävän harva suomalainen on nähnyt meidän uhanalaisia eläimiä muuta kuin norppaliven kautta. Olen pitkään haaveillut reissusta Itä-Suomeen, ja itseasiassa olen katsonut hotellinkin valmiiksi aika päiviä sitten, haha. Olisi ihana tutustua toiseen puoleen Suomesta ja nähdä niitä ihania saimaannorppia, nyt kun niitä vielä on jäljellä. Ja se etukäteen katsomani hotelli on muuten Järvisydän, katsokaa nyt noita puitteita!

puhalluskukka 1

Tässäpä hyvä lista, johon palata neljän (!) vuoden päästä. Onko teillä tavoitteita ennen seuraavia pyöreitä vuosia ja kohtaavatko ne tavoitteet mun listani kanssa? Oletteko toteuttaneet jotain mun tavoitelistaltani?

6.8.2019

Pinkkejä viboja elokuun alkuun


Pinkki samettitakki, pinkit lenkkarit ja pinkkiin taittavat aurinkolasit. Voiko asu enää kesäisemmäksi muuttua? No, ehkä takki ja pitkät housut eivät aivan vastaa kesän kuumimpien päivien asua, mutta pinkki väri kyllä kuuluu kesään. Ennen olen ollut aika arka sen värin kanssa – pinkki kun on niiiin tyttömäistä – mutta nykyään olen tykästynyt vaaleanpunaiseen väriin. Niin paljon, että tekisi taas mieli värjätä hiuksetkin pinkiksi…

Kuvat ovat peräisin jo viime kesältä, kuten mun nykyhetkeen verrattuna yli 30 senttiä pidemmistä hiuksista voi arvata. En näe kuitenkaan syytä, miksen voisi samoja vaatteita vetää päälleni vaikka huomenna. Valkoinen Frendit-paita ja revityt farkut eivät ole menettäneet hohtoaan mun silmissä vuoden sisällä. Kyseistä takkia ja kenkiä käytin viimeksi viikonloppuna, ja aurinkolasit kulkevat laukussa mukana päivittäin. Asu on siis vanha, muttei vanhentunut!

pinkki asu 5 pinkki asu 2 pinkki asu 11 pinkki asu 10 pinkki asu 1

Elokuu on lähtenyt käyntiin hienosti. Juhlistettiin mun sunnuntaista syntymäpäivää pitkin viikonloppua käyden ensin päiväreissulla Ähtärin eläinpuistossa ja Tuurin kyläkaupassa.

Lauantaina suunnattiin leffaan katsomaan Leijonakuningas ja voi vitsit, kuinka paljon mä rakastan sitä elokuvaa! Uusi versio oli todella hyvin tehty, ja nautin leffassa pyörineistä Afrikan maisemista. En vaan muistanut, kuinka pelottava elokuva olikaan kyseessä, haha. Onneksi mentiin päivänäytökseen, jota oli katsomassa paljon lapsia. Heidän kovaan ääneen lausutut kommenttinsa toivat ihan omaa lisämaustettaan leffaelämykseen. Suosittelen elokuvaa kaikille Disney-faneille!

Sunnuntaina, itse pääpäivänä, juhlistettiin mun alkavaa 27. vuotta ravintolaillallisella, jossa söin ihan mahtavaa vegaanipitsaa. Siellä mukava tarjoilija yllätti mut myös ilmaisella jätskiannoksella. Pitääkin muistaa laittaa ravintolaan hyvää palautetta menemään. Saatiin jokin aika sitten Subwayssa erityisen hyvää palvelua, ja laitoin kiitokset myyjälle menemään palautelomakkeen kautta. Tuli itsellekin hyvä fiilis vastausviestistä, jonka mukaan kehut on välitetty työntekijälle.

Heinäkuun tokavikana päivänä kiikutettiin myös Stadiumista ostettu upouusi koulureppu Osuuspankkiin, josta se lähtee Hope ry:n kautta jollekin pikku koululaiselle. Reppu joka selkään -kampanjassa siis ostetaan koulureppu vähävaraisen perheen lapselle. Halusin ehdottomasti osallistua tähän kampanjaan, sillä se oli todella helppo tapa auttaa muita. Kävikö joku teistä lahjoittamassa koulurepun keräykseen?

pinkki asu 8 pinkki asu 9 pinkki asu 3 ja 4 pinkki asu 6 pinkki asu 7 pinkki asu 12

Toivotaan, että elokuu jatkuu aurinkoisena ja yhtä mukavana kuin millaisena se alkoikin! Miten teidän elokuut ovat lähteneet käyntiin?

3.8.2019

Haaveet eivät sittenkään kaatuneet, vaikka täytän jo 26


Täytän huomenna 26 vuotta. Voin myöntää: poden pientä ikäkriisiä. Ajoittain jopa niin kovaa, että pieni ikäkriisi on suurta vähättelyä.

Ajattelen, että 26-vuotias on jo hirveän vanha. Silloin mennään kuitenkin selvästi lähempänä kolmeakymppiä, kun taas kaksvitosena pysty vielä uskottelemaan itselleen kuuluvansa parikymppisten joukkoon. Ja kolmekymppinen taas on - no, se on jo niin aikuinen.

Vertailen helposti itseäni muihin. Omiin kavereihin, perheenjäseniini, poikaystävääni. Mietin, minkä ikäisenä isosiskoni on saanut esikoisensa, ja jos äitini jalanjälkiä seuraisin iän puolesta, olisi minulla jo jälkikasvua ja sormus sormessa. Monet kaverit näyttävät yhtäkkiä menneen naimisiin, ja osa päivittää kuvia lapsistaan tiuhempaan tahtiin kuin omasta naamastaan. Poikaystävällä taas on oman alan työ, kun mä yritän miettiä, hakisinko vaate- vai ruokakauppaan töihin opiskelujen ohelle.

Joskus kuvittelin, että mun pitäisi olla saavuttanut kaikenlaista tähän ikään mennessä. Kuvittelin, että totta kai olen naimisissa, mulla on oma talo ja pari lasta. Olisin töissä urheilutoimittajana Ylellä. Sitä ennen olisin toteuttanut kaksi haavettani: tehdä vapaaehtoistyötä Afrikassa ja työskennellä ulkomailla. Pyörittäisin arkea uraa luovana perheenäitinä.

synttärit 26v 1 synttärit 26v 3 ja 4 synttärit 26v 2

Nyt vähän naurattaa, sillä kuvitelmat eivät menneet ihan nappiin. 26-vuotiaana en ole naimisissa, enkä edes kihloissa. Lapsia mulla ei ole yhtään eikä vielä hetkeen suunnitelmissakaan. Asun edelleen kerrostalossa vuokralla. Ylelle en ole vielä päässyt, mutta toimittajan töitä teen. Tosin kesätöinä ja freelancerina, eli en ihan kuvittelemallani vakipaikkauraohjus-tavalla.

Sen sijaan mulla on aivan ihana vuokrakaksio, jossa asun maailman parhaan poikaystävän kanssa. Oon päässyt tekemään monipuolisesti töitä, ja yritän koko ajan tunkea enemmän jalkaa väliin journalismin maailmaan. Haen kuitenkin vielä tietoa siitä, mikä olisi se mun lopullinen the työpaikka.

Haaveissa on edelleen toimittaja, mutta missä kanavassa, on vielä mysteeri. Mun arki on kuitenkin aika kaukana mistään kiireisen perheenäidin elämästä. Kiirettä kyllä on, mutta se johtuu lähinnä opiskelun ja osa-aikatöiden yhdistämisestä. Nuo kaksi muuta haavetta sen sijaan on toteutunut. Tein kaksi kuukautta vapaaehtoistyötä Keniassa ja olin toimittajan töissä Ruotsissa viisi kuukautta.

Nyt mulla on suunnitelmia, mitä haluan olla saavuttanut ennen kuin täytän 30. Niistä kirjottelen ihan oman postauksen. Jotkut niistä ovat realistisia ja jotkut enemmän olisi kiva, mutta ei pakollista -luokkaan kuuluvia. Vaikka en olekaan saavuttanut tähän hienoon 26 vuoden ikään mennessä kaikkea, mitä nuorempana kuvittelin, voin silti olla tyytyväinen. Olen saavuttanut kaikkea muuta hienoa ja olen siinä tilanteessa, että tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin. 

Tervetuloa 26 vuoden ikä, ehkä mä olen jo valmis.