26.10.2019

Valmistuin viiden vuoden jälkeen kandidaatiksi


Totta se on - valmistuin vihdoin humanististen tieteiden kandidaatiksi viiden vuoden jälkeen. Tuntui uskomattomalta, mutta ihan hemmetin hyvältä saada todistuspaperi käteen ja onnittelut kättelyn kera yliopiston työntekijältä. Urakka jatkuu toki vielä jo aloitettujen maisteriopintojen parissa, mutta tämä välipysäkki antaa hieman aihetta jo ylpeyteen.

valmistuminen

OMA OPINTOPOLKUNI

Aloitin korkeakouluopinnot Vaasan yliopistossa vuonna 2014 neljän lukiovuoden ja yhden välivuoden jälkeen. Haaveissani siinsi journalistin ammatti, joten viestintätieteet tuntuivat juuri omalta alaltani. Ensimmäinen opintovuosi meni sopeutuessa uuteen kaupunkiin ja yliopisto-opiskeluun, ja sainkin raavittua kasaan oikein mukavan määrän opintopisteitä. 

Toisena vuonna alkoi tahti vähän hidastua, ja keväällä tein päätöksen lähteä ulkomaille. Toisen vuoden kesä meni vapaaehtoistöissä Keniassa, ja kolmannen vuoden syys- ja talvikuukaudet vaihdossa Saksassa. Kesäksi taas lähdin työharjoitteluun Ruotsiin. Kuten arvata saattaa, eivät opinnot olleet aivan päällimmäisenä mielessä.

Suomeen paluu pitkän poissaolon jälkeen aiheutti kulttuurishokkia, ja opintopisteiden haaliminen oli todella vaikeaa. Neljäs vuosi menikin kaiken muun miettimisessä, ja harkitsin jopa lopettavani opiskelun kokonaan. Päätin kuitenkin sinnitellä läpi kandiopintojen ja jättää opiskelut siihen.

Viidentenä vuonna otin tosissani itseäni niskasta kiinni. Halusin valmistua, ja painoin töitä niska limassa ja peppu puuduksissa kaikesta kirjaston penkkien kuluttamisesta. Kirjoitin kanditutkimuksen ja suoritin kursseja hullun vimmalla. Suoritin lopulta melkein 80 opintopistettä koko vuonna, ja jäin kolmen kurssin lopputyön päähän valmiista tutkinnosta. Ne kolme kurssia suoritin elo-syyskuussa, ja kiitos siitä tuli kirjekuoressa 25. lokakuuta tutkintotodistuksen muodossa.

Kanditutkinto suoritetaan yleensä noin 3-4 vuodessa, ja minä sain kulutettua siihen täydet viisi vuotta ja muutaman kuukauden päälle. Aika ei kuitenkaan todellakaan mennyt hukkaan, sillä ylläolevien seikkojen lisäksi sain aikaseksi paljon muutakin.


valmistujaiskahvit

VIITENÄ OPISKELUVUOTENA MINÄ:

🌟 suoritin 182 opintopistettä
🌟 kirjoitin kandidaatintutkielmani aiheesta Kaupallinen blogiyhteistyö Suomen Punaisen Ristin kanssa
🌟 suoritin viiden kuukauden työharjoittelun Tukholmassa sanomalehdessä
🌟 suoritin kolmen kuukauden työharjoittelun ELY-keskuksella
🌟 työskentelin kolme kuukautta toimittajana maakuntalehdessä
🌟 toimin kaksi vuotta yliopistossa ainejärjestölehden päätoimittajana, joista toisen vuoden ainejärjestön hallituksessa
🌟 toimin kaksi vuotta yliopistossa osakunnan tiedottajana
🌟 toimin kaksi vuotta yliopiston edustajiston varsinaisena jäsenenä, joista yhden kokouksen ryhmäpuheenjohtajana
🌟 tein töitä hampurilaisravintolassa, ruokakaupassa, vaatekaupassa sekä kello- ja koruliikkeessä
🌟 tein toimittajan töitä freelancerina kolmeen eri lehteen

Nyt kun tuota listaa katsoo, niin ei ihme, että vuodet vierähtivät niin nopeasti. Nyt tämä humanististen tieteiden kandidaatti, korkeakoulutettu, viestintätieteiden pääaineesta valmistunut väsynyt opiskelija aikoo kuitenkin jatkaa opintoja vielä pari vuotta. Käynnissä on nyt digitaalisen mediaan suuntauneet maisteriopinnot, ja se suuri ja pelottava gradu.

Onneksi itsevarmuus ja motivaatio on noussut takaisin entiselleen, sillä jos selvisin kandista, niin selviän myös maisterista. Onhan opiskelu kuitenkin elämän parasta aikaa, ainakin siihen asti, kunnes tulee jotain muuta vielä parempaa.

Ps. Kuvan mukit sain valmistujaislahjaksi poikaystävältäni, vaikka en odottanut lahjaa ollenkaan. Noin kauniista kupeista kelpaa juoda kaffet samalla kun hikoilee sen tulevan gradun kanssa, heh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)