Aivosumu on vallannut pääkoppani

Kaikki tekeminen on takunnut muutaman viikon ajan todella pahasti. Aamupäivästä haluan ottaa aikaa itselleni ja tehdä mieluisia juttuja rentoutuen. Jossain vaiheessa päivää tilanne kääntyy kuitenkin siihen, että pääni täyttää mieletön väsymys ja en kertakaikkiaan saa muodostettua selkeitä ajatuksia. Kutsun tätä aivosumuksi.

Luovia töitä tehdessä aivosumu on pahimman luokan vitsaus. Blogipostauksen kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta, kun koneen avaamiseen tarvittavan salasanan naputtaminen vaatii jo ylivoimaisia ponnistuksia. Tämän vuoksi kahdeksan kuukautta kantanut postausrytmini, joka tiistaina ja lauantaina postauksen julkaiseminen, on kärsinyt pahasti.

En tiedä, mitä päässäni tapahtuu noina hetkinä, ja olotilaa on hankala kuvailla. Fyysisessä tilassa ei tapahdu muutoksia, eikä aivosumu näy ulospäin. Korkeintaan muut paikalla olijat voivat huomata tavallisia väsymyksen merkkejä. Todellisuudessa olen aivan pihalla, en osaa osallistua keskusteluun enkä lähtisi aivosumun vallitessa auton rattiin.

aivosumu-vasymys-stressi

Luojan kiitos aivosumu ei ole osa päivittäistä elämääni, esimerkiksi nyt sitä ei ole havaittavissa. Uskon sen liittyvän vahvasti elämäntilanteen aiheuttamaan väsymykseen ja stressiin. Nyt Ruotsin muuton häämöttäessä kuukauden (!) päässä, käy mun koko kroppani kovilla stressikierroksilla. Ja kun stressaan, etten saa tehtyä asioita, muuttuu niiden tekeminen entistä haastavammaksi.

Toivotaan, että sumuttomia päiviä olisi yhä vähemmän ja saisin blogiin raapusteltua taas säännölliseen rytmiini. Stressin hallintana mulla toimii loputtomat listat, joiden avulla muistan edes puolet pakollisista asioista.

Onko aivosumun kaltainen tunne sulle tuttu ja mikä on sun paras stressinhallintakeino?

Muutamme ulkomaille 1,5 kuukauden päästä

''Oishan se hienoa myydä vaan kaikki pois ja muuttaa ulkomaille.''

Jep, näin se on. Vihdoin paljastan teille ison asian, jonka ympärillä kaikki ajatukset ovat pyörineet viimeisen kuukauden sisällä. Mun on ollut vaikea kirjoittaa juuri mistään, kun kaikki fiilispostaukset ja muut ovat tuntuneet epäaidoilta. Tässä siis uutiseni: muutan lokakuussa ulkomaille!

Olen asunut ulkomailla ennenkin, mutta tämä kerta tulee olemaan monella tavalla täysin erilainen. Ensinnäkin, en muuta yksin, vaan yhdessä poikaystäväni kanssa. Mukaan tulee tietenkin kissamme Fredi. Tämä tarkoittaa sitä, että olen vastuussa muustakin kuin itsestäni. Aiemmin olen voinut huolettomammin tehdä tällaisia päätöksiä, mutta nyt täytyy kaikki miettiä selkeästi etukäteen aina matkustamisesta asti - kissan kanssa kun ei voi viettää vuorokausia lentokenttien aulamajoituksissa.

Toiseksi, aiemmin olen aina muuttanut ennalta määrätyksi ajaksi. Olen tiennyt palaavani takaisin Suomeen vapaaehtoistyön, vaihdon tai työharjoittelun loppuessa. Nyt muutan ensimmäistä kertaa ulkomaille toistaiseksi, ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Paluulipusta ei ole tietoa.

Aiemmin olen myös tiennyt etukäteen tarkasti, mitä tulen kohteessa tekemään. Nyt mulla ei ole tarkkaa suunnitelmaa. En ole allekirjoittanut työsopimusta, mutta olen sopinut tapaamisen oman alan työpaikkani kanssa, jonne todennäköisesti pääsen töihin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Poikaystävälläni on työsopimus allekirjoitettuna uuteen maahan. Se oli viimeinen ratkaiseva asia muuttoa miettiessä. Kunhan toisella meistä on varmuudella töitä odottamassa, on lähtö helpompaa.

muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma
muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma
muutto-ulkomaille-ruotsi-tukholma

Mihin me sitten muutamme? Minä olisin ollut valmis lähtemään vaikka maailman ääriin, mutta poikaystäväni ilmoitti, että Ruotsia kauemmas hän ei lähde. Niinpä me muutamme Tukholmaan. Kaupunki on minulle ennestään tuttu, ja tiedän viihtyväni siellä oikein hyvin.

Lähtö jännittää todella paljon, mutta samalla olen innoissani. Asuntoasiat ovat melkein plakkarissa, mikä on suuri helpotus. Järjesteltäviä asioita on paljon, mutta aikaakin on onneksi vielä jäljellä, sillä muutamme lokakuun lopussa. Yritän saada joka viikko muutaman ison asian hoidettua, jotta hermot pysyvät kurissa. Nimittäin aika paljon tässä saa omien hermojen kanssa taistella, kuten aina isoja päätöksiä tehtäessä.

Miksi me sitten muutamme? Oikeastaan ihan vaan siksi, että molemmat haluavat asua ulkomailla. Lähestymme pikkuhiljaa kolmekymppisiämme, ja perheen perustamista olisi kiva aloitella Suomessa. Siksi tämä on viimeinen hetki, jolloin voimme lähteä niin, että ainut huollettavamme on kissa. Vaihtoehdot ovat nyt tai ei koskaan, joten valitsimme lähteä nyt.

Sellaista tällä kertaa, huhhuh. Jännittää todella paljon julkaista tämä postaus, mutta samalla oon helpottunut jakaessani tämän asian julkisesti. Saa kysellä lisää ja toivoa postauksia aiheen tiimoilta, tästä varmasti riittää kyllä kirjoitettavaa!

Näihin maihin haluan matkustaa - ja nämä maat eivät kiinnosta minua ollenkaan

Mulla on ihan mieletön matkakuume ja jos koronaa ei olisi, varailisin tällä hetkellä yhtä sun toistakin matkaa maailman ääriin. Tällä hetkellä en vain viitsi lähteä, sillä a) en halua saada koronaa, b) en halua levittää koronaa ja c) en halua, että kohteessa on moni paikka kiinni ja maskipakko siellä vieraillessani.

No, mihin sitten matkustaisin, jos voisin? Ensinnäkin otsikkoon pieni disclaimer: haluaisin matkustaa ihan jokaiseen maailman maahan. Tavoitteenani onkin käydä jokaisella mantereella sekä kaikissa Euroopan maissa. On kuitenkin paikkoja, joihin matkustaminen kiinnostaa enemmän ja joitain, mitkä eivät ole ensimmäisenä kohdelistallani.

matkustushaaveita-mihin-haluan-matkustaa

Näihin maihin haluan matkustaa

Olen jo aiemmin hullaantunut täysin Afrikkaan, ja haluaisinkin käydä siellä useassa maassa. Etelä-Afrikka kiehtoo erilaisuudellaan, Egyptin pyramidit houkuttavat katsomaan. Jostain syystä olen saanut pakkomielteen Sao Tome ja Principesta, eli pienistä saarista päiväntasaajalla. Gambiasta olen kuullut pelkkää hyvää. Seuraava Afrikan matkani kohdistuu todennäköisesti Marokkoon, josta olen haaveillut jo pitkään. Ja pakko myöntää, että tietyn leffasarjan fanina haluaisin joskus käydä myös Madagaskarilla.

Euroopassa tavoitteeni on käydä ihan kaikissa maissa. Tällä hetkellä plakkarissa on 21/51, eli mahdoton tavoite ei ole. Erityisesti Euroopassa kiinnostaisivat Balkanin maat, kuten Romania, Serbia ja Albania. Valko-Venäjä ja Moldova ovat myös Euroopan kohteiden kärkipäässä. Itä-Euroopan rosoisuus viehättää. Lisäksi olisi kiva käydä kääpiövaltioissa, erityisesti Andorra ja Liechtenstein houkuttelevat. Tietenkin haluan myös käydä Norjassa ja Islannissa, mutta ne tuppaavat aina unohtua Pohjoismaa-statuksensa vuoksi.

Aasiasta mua houkuttelee ehdottomasti eniten Lähi-Itä, eli alue, jota moni ei miellä Aasiaksi ja johon en ole kuullut kovin monen haluavan matkustaa. Israel kiinnostaa tärkeän asemansa vuoksi kristinuskon historiassa. Iranista olen kuullut monesta suusta pelkkää hyvää, ja se on maalistani kärkipäässä. Jordaniasta ja Georgiasta tiedän tuskin mitään, joten niissä haluan käydä. Muuten Aasiassa haluan käydä Japanissa, Intiassa sekä tietenkin Pohjois-Koreassa. Sinnekin järjestetään laillisia matkoja, ja noin erikoinen maa on nähtävä omin silmin.

matkustushaaveita-mihin-haluan-matkustaa

Pohjois-Amerikasta kiinnostaa luonnollisesti Yhdysvallat ja Kanada, ne on koettava kerran elämässä kumpikin. Meksikossa asuu yksi parhaista ystävistäni, ja hänen somemateriaalinsa melkein pakottavat mut visiitille Meksikoon. Etelä-Amerikasta haluaisin nähdä Perun ja sieltä nimenomaan Machu Picchun, johon olisi upea tehdä joskus patikointiretki.

Oseania tuntuu itselleni kaukaisimmalta. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa haluan käydä joskus, mutta niiden aika ei ole vielä. Enemmän kiinnostaa maailman kolmanneksi pienin valtio, Nauru. Haaveilen Oseanian saarihyppelystä, jossa käytäisiin kaikilla saarilla, paitsi kahdella isoimmalla. Toistaiseksi olen löytänyt vain Fidzin saarihyppelyitä törkyhintaan, mutta onhan tässä aikaa säästellä vaikka sinne vanhoille päiville Oseanian unelmien saarihyppelykierrosta.

Näiden lisäksi haluan ehdottomasti käydä joskus Etelämantereella. Sitä paikkaa ei varmasti voi muuhun verrata eikä vastaavaa kokemusta voi muualta saada, joten Etelämanner on askellettava kerran elämässään.

matkustushaaveita-mihin-haluan-matkustaa

Nämä maat eivät kiinnosta minua ollenkaan

Kuten alussa jo paljastin, ei tällaisia maita ole olemassakaan. En kieltäytyisi lähtemästä yhteenkään maahan. On kuitenkin maita, jotka eivät minua erityisemmin houkuttele, ja ne aion teille nyt kertoa.

Afrikka pursuilee upeaa nähtävää, mutta voin kuvitella, että joillain alueilla yhden maan nähtyäsi olet niin sanotusti nähnyt kaiken. Tämän vuoksi esimerkiksi pikkumaat Togo ja Benin eivät houkuttele erityisen paljoa, tai Malawi ja Djibouti. Luulen, että jossain vaiheessa maat alkavat toistaa itseään.

Euroopassa hassua kyllä mun listalla viimeisten joukossa ovat Ranska ja Espanja. Molemmat omalla tavallaan houkuttelevat, mutta toisaalta niissä ei ole sellaista erityisen kiinnostavaa piirrettä tullut esiin tähänkään mennessä. Varmasti pitäisin molemmista maista, mutta niihin voi mennä ''koska tahansa'', joten ykkösenä ne eivät pääse listalleni.

matkustushaaveita-mihin-haluan-matkustaa

Aasia, ah, niin suuri Aasia. Olen tässä mielessä varmaan outolintu, mutta Kaakkois-Aasia ei ole ikinä kiinnostanut mua. Kiina tuntuu liian isolta palalta haukattavaksi. Malediiveille en lähtisi ensimmäisenä.

Pohjois-Amerikan Karibian saaret eivät ole päässeet kiinnostuskiikareideni kohteeksi. Kuuba on ainut vähänkään kiinnostava, muuten jätän paratiisirannat muille, ellen sitten joskus innostu risteilyistä. Etelä-Amerikassa vähän sama juttu - mikään ei kiinnosta erityisen paljon, koska uskon kaikkialla olevan upeita maisemia ja eksoottista tunnelmaa, jota haen mieluummin jostain muualta.

Siinäpä se tällä kertaa. Kaikkialle menisin jos pääsisin, mutta oli mukava tutkia karttaa ja pohtia, mitkä kohteet kiinnostavat eniten ja mitkä eivät ole välttämättömiä käydä. Toki haluaisin käydä jokaisessa maanosassa joskus, ja varmasti nyt ei-listalle laittamistani maista voi löytyä mielettömiä kohteita.

Mitä teidän ehdottomasti haluan -listalta löytyy ja vielä mielenkiintoisempaa, mitkä maat eivät kiinnosta teitä ollenkaan?

Postaus vieraalla kielellä: Voce iria para Portugal ou Brasil?

Boa tarde!

Sou Laura, sou finlandesa. Eu falo muitas linguas, mas nao portuges. Nao sei onde se fala Portugal. Pelo menos no Brasil e em Portugal, mas existem outros? Eu nao sei.

As vezes eu sonhava em morar no Brasil porque gostava do futebal country. Meu amigo era estudante de intercambio no Brasil e falava de tiro. Depois disso, fiquei com medo e não queria mais ir para o Brasil.

Nunca estive em Portugal. Gostaria de viajar para Lisboa, mas todos falam tanto sobre isso que ja nao e o meu primeiro destino. Prefiro lugares que nem todo mundo ja visitou.

Eu tenho que ir agora. Adeus!

postaus-vieraalla-kielella-portugali
postaus-vieraalla-kielella-portugali

Oma taustani portugalin kielen kanssa: Olematon. Keksin ottaa portugalin kuukauden kieleksi ihan spontaanisti ilman mitään syytä. En ole ikinä ajatellutkaan opiskelevani portugalia, sillä espanja ja italia ovat kiinnostaneet aina enemmän. Aksenttimerkit jätin muuten suosiolla pois tästä postauksesta, koska kirjoittaminen oli tarpeeksi työlästä jo ilman niitäkin.

Täytyy sanoa, että olin yllättynyt tätä postausta kirjoittaessani siitä, miten vähän hyötyä espanjan taustastani oli portugaliksi kirjoittamisen kanssa. Olen aina kuvitellut espanjan ja portugalin olevan lähellä toisiaan, mutta jos näin on, ei se minulle välittynyt tässä lyhyessä portugalin kielen yritelmässäni. Toki muutamia sanoja tunnistin liippaavan läheltä espanjaa, mutta vähäiseksi jäivät tutut sanat. En ehtinyt perehtyä kielioppiin niin paljoa, että olisin sieltäkään löytänyt yhteisiä piirteitä. Luulen taivutuksen ja sanajärjestyksen olevan samankaltainen, mutta varmaksi en osaa sanoa. Mielenkiintoinen havainto!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Hauskaa ja hankalaa. Jos olisin ehtinyt perehtyä portugaliin paremmin, olisi hauskuus voinut lisääntyä, mutta hankaluus pysyä samalla tasolla. Näissä vieraskielisissä postauksissa kiva osuus on se, että tulee aina opeteltua kyseisen kielen alkeita eri opetussivujen kautta ja yritettyä ymmärtää logiikkaa oppien takana. Kielten opiskelu on kivaa!

Taistelutanner, antiikin Kreikka ja upea ruukki - nämä löydät Vöyriltä

Pohjanmaa-kiertue jatkuu! Laihian ja Pietarsaaren jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Vöyri.

Reitin suunnittelu Vöyrille oli haastavaa siksi, että kunta on mahdottoman suuri pinta-alaltaan. Vöyriin kuuluu myös Oravaisten ja Maksamaan alue, joten lääniä riittää. Etsiskelin mielenkiintoisia kohteita ja lopulta tein mapsiin reittikartan, josta oli helppo tarkastella etäisyyksiä ja arvioida ajoaikaa. Ja ei kun menoksi!

Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs Parken
Vöyri nähtävyydet Ehrs ParkenVöyri nähtävyydet Ehrs Parken

Ensimmäinen kohde Vöyrin reissulla oli Ehrs Parken. Kyseessä on Vöyrin Kreikaksikin kutsuttu puisto, joka sijaitsee Grannasbergetin kallioilla. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä Ehrs Parkenista todella löytyy antiikin aikaisia pylväsrakennuksia ja laiva - toki nämä eivät oikeasti ole peräisin antiikin ajoilta, vaan 80-luvulla rakennettuja patsaita. Ulkonäöllisesti paikka menisi aivan Kreikasta! Taiteen takana on pohjalainen Ernst Ehrs, innokas antiikin harrastaja, jonka pojat eivät raaskineet tuhota isänsä unelmaa Vöyrin kalliolta.

Nämä taideteokset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pikku-Kreikka saa hetkeksi unohtamaan, missä maassa ja kunnassa sitä oikein ollaan. Ehrs Parkeniin oli Vaasasta ajomatkaa puoli tuntia, eli kauas ei tarvinnut lähteä. En meinannut löytää vain osoitetta kyseiseen paikkaan mistään, joten aion nyt helpottaa teidän urakkaanne. Ehrs Parkenin osoite on Härmäntie 41 ja se löytyy Google Mapsista nimellä Bergpark. Auton voi jättää esimerkiksi muutaman sadan metrin päähän hiihtomajan parkkipaikkaan.

Ehrs Parken oli hieno paikka, mutta valitettavan huonosti hoidettu. Osa patsaista oli kaatunut, ja taideteosten väliset polut olivat umpeen kasvaneita. Kyseessä ei nimestään huolimatta ole siis varsinainen puisto, vaan muutama taideteos eri kohdissa kalliota. Täällä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä!

Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni
Vöyri nähtävyydet mäkihyppytorni

Parkkeeratessamme auton hiihtomajan pihalle päätimme spontaanisti kiivetä myös mäkihyppytornin huipulle. Matkaa sinne oli noin miljoona porrasta, ainakin mun pohkeiden mielestä, jotka olivat kosketusarat vielä neljän päivän päästäkin (ihan käsittämätöntä). Hyppytornin huipulle vievät portaat olivat kuitenkin lukitut, joten emme päässeetkään käymään korkeimmassa kohtaa. Harjoitusmäen huipulle onneksi pääsi, ja sieltäkin kelpasi katsella maisemia. Vieressä oli myös golfiin ja frisbeegolfiin sopivat kentät. Jos Vöyrillä päin asuisimme tai siellä viikonloppulomaa viettäisimme, olisi tuolla loistavat puitteet mukavalle liikunnalle.

Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkkoVöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko
Vöyri nähtävyydet Vöyrin kirkko

Grannasbergetiltä matka jatkui lähemmäs Vöyrin keskustaa, sillä halusimme käydä katsomassa Vöyrin kirkon, joka on Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Valkoinen, iso ja näyttävä oli Vöyrin kirkko ulkoapäin. Sisälle emme valitettavasti päässeet katsomaan, mutta ulkoa päin ihastelu riitti hyvin. Näissä pienempien paikkakuntien puukirkoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa joka kerta. Kirkon pihalta löytyi myös sankarihautoja sekä sotaveteraania esittävä hauska rahankeräyslipas.

Voyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtäyydet Kimon ruukki
Vöyrin nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki
Vöyri nähtävyydet Kimon ruukki

Seuraava kohde heitti meidät kauas muiden nähtävyyksien luota. Kimon ruukki näytti kuitenkin pikaisen googletuksen perusteella niin hienolta paikalta, että sinne oli päästävä. Ruukille ajaminen olikin jo kokemus sinänsä, sillä mutkitteleva metsätie jatkui yli kymmenen kilometrin ajan. Itse Kimon ruukilla taas ei näyttänytkään olevan mitään erikoisempaa tai mitään, johon olisimme päässeet sisälle. Paikalta löytyi kuitenkin käsin kaiverrettuja tienviittoja ruotsinkielisiin kohteisiin, joiden merkityksistä emme olleet aivan varmoja. 

Hetken pohtimisen jälkeen päätimme suunnata kohti neljän kilometrin päässä olevaa kohdetta. Sitä emme löytäneet, mutta pysähdyimme matkalla Oravaisten teatteriin. Koko piha värikkäine rakennuksineen ja pienine puroineen oli aivan upea! Tuolla kannattaa käydä, pitkä ajomatka on todellakin vaivan arvoinen.

Vöyri nähtävyydet Furiiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli
Vöyri nähtävyydet Furiirin puustelli

Ruukilta jatkoimme matkaa vielä reissun viimeiselle kohteelle, Oravaisten taistelutantereelle. En tiennyt yhtään, mitä taistelua kyseisellä tantereella on käyty, mutta tien päähän sotamuistomerkkien luo saapuessamme tämäkin asia selvisi. Kyseessä on niinkin vanha asia kun 1800-luvun välillä käyty Suomen sota -nimellä kulkeva Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu. Lopputuloksena Venäjä voitti ja Suomi siirtyi länsinaapurin hallinnosta itänaapurin vallan alle. Taistelutantereentie kulkee Oravaisten taistelukentän läpi. 

Tien päässä on Furiirin puustelli, josta löytyy myös Vänrikki Stoolin keskus. Itse tähän museorakennukseen emme valitettavasti päässeet sisään - aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla vielä avoinna, mutta oletan koronan vaikuttaneen tilanteeseen. Kiipesimme kuitenkin viereiselle kukkulalle sotamuistomerkkiä katsomaan. Kieltämättä tuli kyllä hieman vaikuttunut olo seistä niin historiallisella paikalla, jossa moni muu on seissyt ja kaatunut. Lapsiperheille vinkiksi, Furiirin puustellin pihalla oli lapsille sopivia salapoliisitehtäviä, joita voi tehdä varmaan ohjatusti, mutta kylteistä riittää iloa myös ilman ohjausta kulkiessa.

Vöyri nähtävyydet Oravaisten kahvitupa

Vöyri-päivämme alkoi olla pulkassa ja nälkä kurnia kovempaa kuin olisi kannattavaa, joten lähdimme kotimatkalle poiketen syömään matkan varrella. Ruokapaikaksi valikoitui Oravaisten kahvitupa. Olimme käyneet tuolla jäätelöllä Pietarsaaren reissulla, ja paikka vakuutti jo silloin. Kahvituvalla on kaunis sijainti meren äärellä ja iso terassialue. Lisäksi on pakko kehua paikan aina ystävälistä henkilökuntaa! Syötiin paikalla herkulliset pitsat ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Kahvituvan vieressä on ulkona Kivipuisto Stenpark, joka on merkattu monella sivustolla nähtävyydeksi. Itse en pitänyt sitä erityisen mielenkiintoisena paikkana, mutta jos Kahvituvalle pysähtyy, kannattaa kivet käydä katsastamassa. Hyvällä tuurilla aidan toisella puolella saattaa nähdä myös lampaita! Pitkilläkin reissuilla Kahvitupa on erinomainen pysähdyspaikka, ja samalla voi tukea jotain muuta ruokapaikkaa kuin suuria huoltoasemaketjuja.

Sellainen oli meidän Vöyrin reissumme. Paljon näimme, mutta varmasti jotain jäi vielä näkemättä tuosta pinta-alaltaan laajasta kunnasta. Ehkä ensi kerralle vielä lisäisin Tottesundin kartanon, jossa itse Jean Sibelius on mennyt naimisiin. Pitää sitä jotain jättää tulevankin varalle!

Kuukauden ekoahdistus: Vaatteiden kierrätys - mihin ne oikein kuuluvat?


Aloitin projektin, jota kutsun nimellä Kohti vastuullista vaatekaappia. Ensimmäinen askel projektissa on vaatekaapin läpikäyminen. Pistin ison osan vaatekaapistani myyntiin, mutta jäin pohtimaan, mitä tehdä niille vaatteille, joista en usko saavani rahaa.

Ensimmäisenä päähän pälkähtävä vaihtoehto: lahjoittaminen. Olen lahjoittanut aiemmin tavaraa Facebookin roskalavalla, mutta kokenut sen turhauttavaksi noutojen sopimisen ja kaiken pienen nypläämisen kanssa. Siksi tälläkin kertaa vähintään yksi jätesäkillinen vaatetta lähtee hyväntekeväisyyteen anonyymina.


Asuinkaupungissani Vaasassa on SPR:n kirpputori, jonka ulkopuolella on 24/7 käytössä oleva lahjoituslaatikko. Olen poikaystäväni kanssa kyseisen kirppiksen vakioasiakas, mutta olemme vieneet lahjoitukseen varmaan tuplasti sen määrän tavaraa, mitä olemme sieltä ostaneet. SPR ottaa lahjoituksia vastaan ja myy ne kirpparilla. Tulot käytetään luonnollisesti SPR:n toimintaan ja uskoakseni kyseisen kirpparin ylläpitoon. Vien mielelläni sinne käyttökelpoista vaatetta, sillä pääsen itse helposti eroon tavarasta, jonka joku muu ostaa tuottaen rahaa hyväntekeväisyyteen.

Suurempi murhekryynini on vaatteet, jotka eivät enää kelpaa edes lahjoitukseen. Toisin sanoen puhun vaatteista, jotka ovat rikki tai sillä tavalla likaantuneita, ettei pesu auta. Mihin tällaiset vaatekappaleet kuuluvat?

Järjen ääni sanoo, että rikkinäiset vaatteet kuuluvat tietenkin roskiin. Se, että Suomessa syntyy jopa 100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä vuodessa, saa miettimään asiaa uudestaan. Voiko rikkinäisiä vaatekappaleita jotenkin hyödyntää?

Nyt näppärät käsistään vastaavat, että korjaa vaate. Tämä olisikin erittäin hyödyllistä. Mun on myönnettävä, että minä en kertakaikkiaan osaa korjata pahasti revenneitä vaatteita. En ole käyttänyt ompelukonetta yläasteen jälkeen, enkä osaa käsin ompelemalla päätellä lankaa. Yksinkertainen ratkaisu, eli opettelu, ei todennäköisesti tuota tulosta siinä määrin, että osaisin kaikki rikkinäiset vaatteeni korjata.

Jotkut näppärät ihmiset tekevät myös vaatteista esimerkiksi rättejä. Tämä varmasti pätee joihinkin vaatteisiin, mutta haluanko kotiini jostain vanhoista sukista ja alusvaatteista tehtyjä rättejä? Kankaan määrän huomioon ottaen niistä tuskin kummoisia pölynpyyhkijöitä saisi.

Rikkinäistä vaatetta ei saa laittaa lahjoitusbokseihin, enkä siellä Facebookinkaan puolella viitsi ilmaiseksi jaella vanhoja ja virttyneitä sukkiani tai puhki kuluneita kollareita.


Päädyn siis kuitenkin heittämään vaatteet roskiin. Hampaita kiristellen, omatunto soimaten vien vaatteeni taloyhtiön pihalla nököttävään sekajäteroskikseen. 

Huomiseen mennessä olen jo unohtanut asian.

Lue myös:

Q&A: Kysy mitä vaan! Plus 10 faktaa minusta


Heippa kaikki! Mulle on viime aikoina tullut paljon lisää liikennettä blogiin ja luonnollisesti joukossa on paljon uusia lukijoita. Siksi ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki kysymyspostaukselle. Eli ohjelmassa on tosiaan se, että te kysytte ja minä vastaan. Kysymyksiä voi esittää taivaan ja maan väliltä - asiallisuuksissa pysyen, tietenkin. Tykkään vastata syvällisiin ja kiperiin kysymyksiin, eli pistäkääpä niitä kehiin kommenttikentän puolelle!

Jotta postaus ei olisi pelkkää kysymysten kerjäämistä, kerron teille kymmenen täysin satunnaista faktaa itsestäni.


1. Oon horoskoopiltani leijona ja koen sen kuvaavan mua täydellisesti. Meidän makkarin seinällä on taulu leijonan tähtikuviosta, ja sama kuvio on tatuoitu mun oikeaan olkavarteen. (Tässä vaiheessa suurin osa lukijoista pitää mua ihan hömppäilijänä ja sulkee postauksen)

2. Jouduin edellistä kohtaa kirjoittaessani googlettamaan, mikä osa kädestä on kyseessä. Olisin itse sanonut käsivarsi, joka on myös oikea vastaus. Googletan usein kaikki pikkuasiatkin, joita en tiedä, ja saatan viettää Wikipediassa tuntikausia klikkaillessa artikkelista toiseen.

3. Puolet mun suvusta on ruotsinsuomalaisia. He ovat siis suomalaistaustaisia, Ruotsissa asuvia henkilöitä, joilla on ainakin Ruotsin kansalaisuus (ja ehkä Suomenkin, en tiedä). Ehdin tavata mun ruotsinsuomalaisen isoisäni kaksi kertaa elämäni aikana ennen kuin hän menehtyi vuosi sitten. Toivoisin näkeväni sen puolen sukua enemmän lähitulevaisuudessa, jos vaan koronatilanne helpottaisi.

4. Aivastan aina noin 4-9 kertaa peräkkäin ja useasti päivässä. Kiusallista näin korona-aikaan. Oon opetellut aivastamaan hiljaisesti, mutta silloin mieleeni nousee aina lapsena kuulemani juttu siitä, että nenästä kiinni pidettäessä aivastaessa päästä katkeaa verisuoni.

5. En juo limsaa ollenkaan enkä ole koskaan oikeastaan juonutkaan muutamia maistiashörppyjä lukuunottamatta. En pidä yhtään hiilihaposta, se vaan polttelee ja sattuu suussa. Usein ruokapaikoissa ja pienissä putiikeissa ei ole saatavilla muuta kuin limsaa ja soodavettä sekä pillimehuja, joita juon muiden vedellessä ties mitä kokiksia. Sininen vadelmatrip on mun suosikki!

6. Aloitan aina koko kodin suursiivouksen keittiöstä, ja lopetan sen neljän tunnin päästä hinkattuani jotain olemattomia minitahroja jääkaapin hyllyiltä, jonka jälkeen olen ihan kyllästynyt koko siivoamiseen.


7. Mulla on sähköpostissa tällä hetkellä 26 422 lukematonta viestiä. Avaan sähköposteista aina vaan mielenkiintoisimmat ja tärkeät viestit, ja loput jätän kasvattamaan lukemattomien viestien lukua.

8. Rakastan tutkia karttaa ja olen koukuttunut peliin, jossa täytyy nimetä 15 minuutissa kaikki maailman 196 valtiota. Viimeksi tänään muistin kaikki valtiot. Aiemmin jos jokin maa tuntui hankalalta muistaa, luin siitä tietoa netistä niin paljon, että nimi jäi väkisin mieleen. Testin löydät täältä - kerro, kuinka paljon sait oikein!

9. Laulan itsekseni todella paljon, usein omilla sanoilla ja sävelkin aivan päin prinkkalaa. Fredin kanssa leikkiessä laulan sille tosi usein jotakin omia höpöhöpö lauluja. Jos en laula, niin puhun paljon itsekseni.

10. En osaa kävellä ja juoda vesipullosta samaan aikaan, vaan mun pitää aina pysähtyä juomaan. En ymmärrä, miten ihmiset pystyy juomaan kävellessään ilman, että vesi läikkyy pitkin naamaa.

Siinä kymmenen faktaa minusta - nyt on sinun vuorosi kysyä multa mitä ikinä haluatkaan tietää!

Viikonloppu, jolloin elämä tuntui hetken normaalilta

Kaupallinen yhteistyö Vaasa Festivalin kanssa


Viikko sitten vietettiin tällä hetkellä Suomen suurinta festaria, Vaasa Festivalia. Yhtään liioittelematta voin sanoa viikonlopun olleen mahtava. Pitkästä aikaa ylipäänsä jossain tapahtumassa käynti teki hyvää. Oli ihana kohdata ihmisiä, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, ihan kuin tätä kummallista, loputonta korona-aikaa ei olisi ollutkaan. Monet artistit totesivat nauttivansa suunnattoman paljon keikkailusta, sillä tämä oli monelle kesän toinen keikka. Esiintyjien ilo välittyi hyvin yleisöön ja nosti viikonlopun rentoa tunnelmaa entisestään. Hetken tuntui, ettei maailmassa mitään poikkeustilaa olisikaan.

Monet varmasti miettivät, onko korona-aikana turvallista käydä festareilla. Rehellisesti käsi sydämellä voin sanoa, että nämä festarit oli järjestetty todella hyvin ja kävijälähtöisesti. Avin määräysten mukaisesti jokaiselle festarikävijälle oli varattu oma istumapaikka pöydän äärestä. Tämä oli todella kiva lisä, ja toivoisin sen jäävän tavaksi. Käsienpesupisteitä löytyi riittävästi, käsidesiä oli joka puolella, vessat pysyivät puhtaana ja palvelut toimivat. Laaja ruokavalikoima miellytti, ja pyytämällä sai alkoholittomia drinkkejä. Erityiset kiitokset menevät siivousryhmä Kiffelille, jotka pitivät paikat puhtaina ja desinfioituina koko festarien ajan. Turvaväleistä toki tuli huolehtia itse, ja vaikka kaikki eivät niitä noudattaneet, oli yleisössä selvästi väljempää kuin yleensä. Ainut lisä, mitä olisin toivonut, oli vip-puolelle oma vesipullon täyttöpiste. Se kuitenkin on pikkujuttu kokonaiskuvassa.

Lauantain pääesiintyjä ja mun hartaiten odottamani bändi, Apulanta, perui esiintymisensä kaksi päivää ennen keikkaa. Pakko myöntää, että se harmitti aivan suunnattoman paljon. Perumiseen oli kuitenkin hyvä syy eli rumpalin sairaalaan joutuminen, ja Vaasa Festival hommasi nopeasti korvaajaksi Elastisen. Onneksi sentään saatiin hyvä esiintyjä tilalle, joten festareista jäi silti päällimmäiseksi erittäin hyvä mieli ja odotus ensi vuoden festareita kohtaan.

Kiitos Vaasa Festival upeasta viikonlopusta! Nyt kuvia, joiden avulla pääsette fiilistelemään tunnelmaa kesän parhaasta tapahtumasta upeassa merenrantamiljöössä vielä kerran.


Liput saatu Vaasa Festivalilta somenäkyvyyttä vastaan.

Retki Lappiin ja yli 300 euron älysormus


Pari viikkoa sitten tein nopean viikonloppuretken Lappiin. Olin perillä perjantaina kymmenen jälkeen ja lähdin pois jo sunnuntaina puoli neljän aikaan, eli kyse tosiaankin oli nopeasta reissusta. Kävin moikkaamassa perhettäni, joita olen nähnyt viimeksi maaliskuussa. Yövyin tällä kertaa vain sisarusteni luona, ja se oli hyvä päätös. Veljen uusi asunto oli hieno, ja siskon lapset hurmasivat mut jälleen kerran. Huippua, että välimatkasta huolimatta meidän sisaruskolmikon välit ovat pysyneet niin läheisinä.

Junamatkat menivät yllättävän hyvin, sillä menomatkan käytin lauantaisen postauksen kirjoittamiseen, joten aika kului nopeasti. Paluumatkalla taas pääsin auton kyydissä Rovaniemeltä Kemiin ja Kokkolasta Vaasaan, joten junassa vietin vain matkan Kemistä Kokkolaan. Oli kivaa vaihtelua taittaa osa matkasta autolla, vaikka kyllä Vaasaan päästessä oli jo peppu puuduksissa kaikesta istumisesta. Mietin tekeväni postauksen, jossa jaan vinkkejä pitkistä junamatkoista selviämiseen, olenhan jo aika konkari valtion rautateillä. Kiinnostaisiko?


Sitten toiseen jännittävään aiheeseen: ostin älysormuksen! Tarkemmin kerrottuna Oura ringin, joka on siis suomalainen keksintö. Olen puolisen vuotta seurannut poikaystäväni Ouran käyttöä, ja lopulta raaskin ostaa sormuksen itsellenikin. Haluan laittaa elämäntapojani pieneen remonttiin. Tunnistan ongelmieni lähteen olevan nukkumisessa, sillä yöt eivät mene aina kovinkaan rentouttavasti. Heräilen paljon ja näen levottomia unia. 

Oura on hyvä nimenomaan unen laadun tarkkailuun. En odota sormukselta ihmeitä, mutta tähän mennessä on ollut kiva tutkia tilastoja omasta unesta ja yrittää täyttää päivän aktiivisuustavoite. Maksoin sormuksesta 329 euroa postikuluineen, eli ihan halpa lelu tämä ei ollut. Toisaalta monet maksavat puhelimesta helposti enemmän, ja Ouran tulisi olla älypuhelinta pitkäikäisempi. Haluaisitteko kuulla älysormuksesta lisää käyttökokemuksia myöhemmin?


Muuten arki on ollut aika samanlaista kuin koko kesänä. Töitä on jokaisena arkipäivänä, ja muuten päivät menevät poikaystävän ja Fredin kanssa kotona puuhaillessa. Mun työsopimus loppuu tämän kuun loppuun, ja sen jälkeen pitäisi keksiä jotain uutta. Toki saan itseni pidettyä kiireisenä myös opintojen ja blogin avulla, mutta raha tulee aina tarpeeseen. Mulla on myös mieletön matkakuume, mutta siihen en saa hetkeen laitettua rahaa, kun maailman tilanne on mikä on.

Mitäs te ootte viime aikoina puuhailleet? Mulle saa muuten mieluusti kertoa postaustoiveita liittyen ekologisuuteen, matkailuun tai ihan mihin vaan. :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea