Nämä 20 arkista tuotetta voit vaihtaa helposti ekologisiin ja kestäviin tuotteisiin

Arkiset, ekologiset valinnat ovat usein hyvin pieniä tekoja. Ekologisuus ajatellaan vaikeana ja kalliina valintana, jonka eteen pitää luopua kaikesta. Haluan ekologisuutta käsittelevillä postauksillani murtaa tätä myyttiä. 

Tällä kertaa esittelen ekologisia ja kestäviä tuotteita paremmiksi valinnoiksi arkisten tuotteiden tilalle. En ole kaikkia tuotteita kokeillut itse, vaan esittelen vain vaihtoehtoja. Olisi mukava kuulla teidän kokemuksia näistä tuotteista ja saada teiltä vinkkejä listan jatkoksi kommenttikentän puolella!


1. Kosmetiikka. Valikoima pursuaa nykyään luonnonkosmetiikkaa ja vegaanisia tuotteita eläintestattujen ja muovimikroa irrottavien meikkien sijaan. Omat vegaaniset luonnonkosmetiikkani esittelin tässä postauksessa.

2. Kodin puhdistusaineet. Viemäriin valuu mielettömät määrät myrkkyjä puhdistusaineiden mukana. Helppo keino on vaihtaa myrkylliset tuotteet luonnonmukaisiin. Samalla viemärit pysyvät puhtaampina ja putkimieskuluissa säästää tukkeutumisten jäädessä harvinaisemmiksi.

3. Suodatinpussi. Kahvin nautiskelijoilla kuluu helposti päivittäin suodatinpussi, joka lentää roskiin yhden käyttökerran jälkeen. Kahvinkeittimiin on nykyään saatavana myös kestosuodatinpusseja, jotka kestävät useita käyttökertoja ja vähentävät jätteen määrää.

4. Pesuaineet. Myös näistä on saatavana luonnonmukaisia tuotteita ja mikä parasta, usein ne ovat myös muovittomissa pakkauksissa. Palasaippuat ja -shampoot ovat ekologinen valinta.

5. Vanupuikot. Monet marketeissa myytävät vanupuikot ovat muovivartisia. Onneksi niiden tilalle voi hommata bambuvartisia puikkoja ja vähentää näin ollen muovin määrää. Myös paperi- ja pahvivartisia puikkoja kannattaa suosia.

6. Talouspaperi. Meidän taloudessamme ei ole käytetty pitkään aikaan talouspaperia, vaan olemme pärjänneet rätin kanssa. Vielä ekologisempaa olisi kestorätit, joita voi joko ostaa valmiina tai tehdä itse vanhoista kankaista, kuten käyttökelvottomiksi kuluneista vaatteista.

7. Vaipat. Luonnollisesti vauvan vaippaa pitää vaihtaa usein, joten jätettä syntyy. Nykyään markkinoilla on kestovaippoja, joita voi käyttää useammin kuin kerran.


8. Kuukautissuojat. Siteet ja tamponit roskaavat mielettömät määrät. Uudelleen käytettävä kuukuppi on ekologisempi vaihtoehto kuukautisuojaksi.

9. Kauppakassit. Muovikassien osto kannattaa lopettaa. Sen sijaan voit alkaa kantaa mukanasi kestokasseja. Itse olen todennut kangaskasseja tulevan ovista ja ikkunoista, joten osa niistä on valjastettu kauppakäyttöön vanhan repun kanssa. Kangaskassit säilyvät repun sisällä, joka on kätevä heittää selkään kauppaan lähtiessä.

10. Hedelmäpussit. Kaikki tietävät muoviset hedelmäpussit, joita saa kaupasta ilmaiseksi. Useimmat hedelmät eivät edes tarvitse pussia suojakseen. Jos koet pussin kuitenkin helpommaksi, voit hankkia kestohedelmäpusseja. Helpointa on säilyttää niitä samassa paikassa kauppakassien kanssa.

11. Sheiverit. Muoviset sheiverit hajoavat helposti ja niihin joutuu usein ostamaan uusia vaihtopäitä. Ekologisempi versio on metallinen höylänvarsi, johon vaihdetaan metallinen terä kuluneen tilalle.

12. Tiskiharja. Muovisen tiskiharjan sekä pulloharjan tilalle on helppoa hankkia puiset versiot. Usein puisiin tiskiharjoihin voi kulumisen jälkeen hankkia vain uuden harjapään tilalle, mutta sama varsi kestää vuodesta toiseen.

13. Hammasharja. Matkalla on helpompi kuljettaa sähköhammasharjan sijaan tavallista harjaa. Onneksi senkin voi nykyään hankkia bambuisena versiona, joten muoviset kertisharjat voi jättää huoletta kaupan hyllylle. Toisaalta myös kierrätysmuovista valmistetut vaihtopäiset harjat ovat hyviä vaihtoehtoja. Älä unohda bambusta tehtyä hammasharjakoteloa!

14. Take away -mukit. Kertakäyttömukit saisi mun puolesta heittää hiivattiin ja ottaa käyttöön kestävät take awayt. Näitä on mahdollista hankkia ties millä kuoseilla ja materiaaleilla. Esimerkiksi metallinen termosmuki pitää kahvin kuumana eikä päästä kahviin sivumakua pahvin lailla.


15. Vesipullo. Monet käyttävät muovisia vesipulloja. Ne alkavat kuitenkin pidemmän päälle haista, niistä irtoaa kemikaaleja veteen ja ne alkavat hajota pitkässä käytössä. Vesipulloksi voikin valita teräksisen, veden kylmänä pitävän pullon tai lasipullon silikonisella suojalla.

16. Muffinsivuoat. Kertakäyttöiset paperivuoat voi helpsti vaihtaa silikonisiin kestoversioihin. Silikonista myös irtoaa lika hyvin, joten ne on helppo pestä.

17. Pillit. Jotkut tykkäävät pienestä arjen luksukseta ja juoda juomansa pilleillä. Muovisten pillien tilalle ovat tulleet paperiset, mutta niitäkin ekologisemmat ja kestävämmät ovat metalliset pillit. Usein pillien mukana tulee myös niihin sopiva, ekologinen harja, jolla pillit saa kätevästi putsattua.

18. Säilytysrasiat. Monet, itseni mukaan lukien, käyttävät muovisia säilytysrasioita ruoalle. Ekoversiot ovat teräksisiä ja paksusta lasista tehtyjä rasioita, jotka kestävät yhtä hyvin pakkasta ja mikroa kuin muovisetkin, mutta ovat pitkäikäisemmät eivätkä irrota mikromuovia ja kemikaaleja ruokaan.

19. Laastarit. Useat laastarit sisältävät muovia. Vaihtoehtoina ovat myös täysin biohajoavat, muovittomat laastarit, joissa on käytetty bambua. Myös pakkaus on muoviton.

20. Wc-harja. Opin tätä postausta tehdessäni, että jopa wc-harjan saa puisena versiona, samoin siihen kuuluvan telineen. Muoviton, biohajoava ja vegaaninen harjas on kasviperäistä tampico-kuitua.

Kuulumisia ja 12 kysymystä kesästä

Heippa tyypit! Mulla on tänään ollut pitkä päivä, sillä tein ensimmäisen maakuntaseikkailun. Sen jälkeen tuli nukuttua parin tunnin päikkärit, mitkä tulivat tarpeeseen, sillä olen koko viikon vetänyt alle kuuden tunnin unilla. Torstaina saimme ex tempore vieraita, joiden kanssa kävimme Tropiclandian vesipuistossa polskimassa. Oli todella kiva reissu, vaikka illalla olinkin silmät ja kurkku kloorista turvonneena ja äänen menettäneenä. Eilen kävimme kaveriparin kanssa syömässä ja huomenna olisi tarkoitus nähdä toisia kavereita. Aktiivinen ja sosiaalinen loppuviikko siis, mikä tuntuu kivalta vaihtelulta kevään hiljaisuuteen.

Tänään kuitenkin ajattelin vastata 12 kysymystä kesästä -blogihaasteeseen. Samaan yhteyteen laitan kuvat, jotka harkitsin käyttäväni ihan omaan asupostaukseen. Musta tuntuu kuitenkin hankalalta tehdä asupostauksia kun oon painottanut blogini isompiin asioihin. Joskus on kuitenkin kiva kuvailla asuja, joten isken tän erityisen kivan vaatekokonaisuuden kuvitukseksi kesähaasteelle.


Mekko vai shortsit
Ennen viihdyin paremmin shortseissa, mutta nyt mulla on vaan pyöräily -ja kollarishortsit, jotka tuntuvat mukavilta. Kotona shortsit, muualla mekko.

Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut
Jos saisin itse päättää, niin ehdottomasti myöhään nukkuminen. Työpaikka kuitenkin takaa sen, että aamu alkaa aikaisin. Viikonloppuisin annan itselleni luvan nukkua kymppiin.

Ravintola vai piknik
Haavekuvissani olen vannoutunut piknik-ihminen, mutta todellisuudessa en käy piknikillä edes joka kesä. Vastaan siis ravintola ja ulkoterassilla syöminen. Ravintolassa olen tänä kesänä käynyt pari kertaa, piknikillä kerran.

Pavlova vai perinteinen mansikkakesäkakku
Mansikkakakku! Tykkään myös pavlovasta, mutta kermakakku vie voiton. Lapsena mummolassa sain kesällä toivoa synttärikakkua, ja toive oli aina saada paljon mansikoita ja hirveästi kermavaahtoja. Good memories.

Päivä rannalla vai huvipuistossa
Rannalla makoillessa en viihdy enää niin hyvin, mutta uidessa menee sitäkin pidempi aika. Toisaalta huvipuistokäynnit ovat niin harvinaista herkkua nykyään... Vastaan yhtenä päivänä huvipuisto, muina uimaranta ja meri.

Matkailu kotimaassa vai ulkomailla
Auts! Rakastan matkustamista niin koti- kuin ulkomaassakin. Yritän kannustaa ihmisiä erityisesti kotimaan matkailuun, sillä ulkomaille käymiseen ei erityisemmin tarvitse kannustaa. Valitsen kuitenkin kotimaan, sillä Suomi on kesäisin parhaimmillaan, ja siitä todellakin kannattaa nauttia. En yleensä ajoita ulkomaan matkojani kesään, sillä kevät ja syksy ovat mielestäni parempia aikoja tutustua muihin maihin.


Trampoliini vai löhötuoli
Olisipa hauska päästä hyppimään trampalle! Löhöäminen on kivaa, mutta trampoliinilla hyppiminen on hauskaa - valitsen siis trampan.

Kirja vai sarja
Molemmat hyviä vaihtoehtoja. Sarjoja tulee kulutettua enemmän, mutta valitsen silti kirjan. Kirjoissa on jotain, jota ei saa sarjoista tai leffoista. Kirjat menevät paljon enemmän pään sisään ja inspiroivat.

Sandaalit vai tennarit
Tennarit. Käytän sandaaleja vaan rannalle mennessä. En vaan ole yhtään kauniiden kesäsandaalien ystävä! Ne tuntuvat hassuilta jaloissa. Mieluiten viipotan menemään lenkkareissa, mutta näistä kahdesta valitsen tennarit.

Pionit vai lupiinit
Pioneiden tuoksuttelusta saan allergiaoireita, lupiinit ovat haitallinen vieraslaji. Molemmat ovat kauniita. Vastaan pionit, koska niiden tuoksu tuo mieleen kesän (ja turvonneet silmät).

Festarit vai kotibileet
Kotibileet. Rakastan istua iltaa hyvässä porukassa ilman, että on kiire minnekään. Haluaisin tosin kovasti Vaasa Festivaliin, mutta muita kesäfestareita en kaipaa.

Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä
Ilman meikkiä, kuten olen 90 prosenttia ajastani. Mun meikki koostuu ripsiväristä ja kulmakynästä, eli hehkuva kesämeikki on niin kaukana mun tyylistä kun voi vaan olla.


Paita | Calvin Klein
Pyöräilyshortsit | Carlings
Kello | Black Oak
Lenkkarit | Adidas

Millainen matkailija olet? Pohdittavaa kaikille maailmalla seikkalijoille

Bongasin Matkalla Missä Milloinkin -blogista hauskan haasteen, jossa mietitään omaa identiteettiä matkustajana. Mulla on aika vahva käsitys siitä, millainen matkailija olen, joten oli kiva pohtia syvällisemmin kohtia ja miettiä, osuuko oma etukäteisarvioni oikeaan. Alunperin haaste taitaa olla peräisin Coloring the world -blogista.

Sukelletaanpa kysymysten pariin! Kuvat on muuten otettu vuoden 2014 reililtä.


Reppureissaaja vai luksusmatkailija?

Viime aikoina ei ole tullut tehtyä paljoa kumpaakaan, mutta henkisesti olen enemmän reppureissaaja. Viimeisimmälle ulkomaan matkalleni Uumajaan lähdin rinkan kanssa. Rinkka on muutenkin suosikkilaukkuni, tavaroiden selässä kantaminen kun on usein helpompaa kuin matkalaukun mukana vetäminen. Luksushotellissa en ole ikinä yöpynyt, ja laadukkaimmat majapaikkanikin ovat yleensä vähän alle keskitason luokituksia saaneita. Sen sijaan olen yöpynyt usein hostelleissa ja joskus jopa tuntemattoman sohvalla couchsurfaamassa.

Yksin matkustaessani en ole aina päättänyt etukäteen tarkkaa reittiä, matkakohdetta tai yöpymistä, vaan olen säveltänyt sitä mukaan kun matka on edennyt. Majapaikat ovat voineet olla aika murjuja, eikä päivän suunnitelmaa ole tarvinnut tietää edellisenä iltana. Identifioidun siis selvästi enemmän reppureissaajaksi. Nyt poikaystävän ollessa matkakumppanini olen kuitenkin alkanut asettaa korkeampaa rimaa majoitukselleni - kahden hengen huone omalla kylppärillä on minimi. Aika kaukana luksusmatkailusta ollaan silti. Toki unelmaani kuuluu myös yhdessä roadtrippailu teltassa, laavuissa ja autiotuvissa nukkuen. Ei sekään ihan luksusmatkailua.

Tuomio: Reppureissaaja

Omatoimi- vai pakettimatkailija?

Oon ollut itsenäisesti matkustaessa kolmella pakettimatkalla: viikon löhölomalla Turkissa tarkoituksenani rentoutua auringossa ylioppilaskirjoitusten jälkeen, sekä kaksi kertaa Uumajassa laiva+hotellipaketin turvin yhden yön yli. Muuten olen tehnyt omatoimimatkoja. Majoitukset ja liput matkustusvälineisiin on varattu erikseen, eikä matkaa ennen ole tehty aktiviteettivarauksia tai muita vastaavia.

Ajattelin, että pakettimatkoihin sorrun vain ollessani todellisin löhöloman tarpeessa tai kohdatessani niin hyvän tarjouksen, ettei kannata kikkailla erikseen varaamisen kanssa. Matkalla Missä Milloinkin -blogin kommenttiboksista kuitenkin tajusin, että voihan niitä pakettimatkoja olla esimerkiksi valokuvauspaketti tai Afrikan safari. Tykkään ajatuksena teemamatkoista, joten tällainen paketteilu voisikin olla minun juttuni. All inclusive -tyylisestä pakettimatkasta en usko ikinä nauttivani, sillä tykkään lomaan kuuluvista seikkailuista ja uuden ja jännittävän kokemisesta. Hauska huomio tässä on se, että poikaystäväni tykkää enemmän ''pakettimatkoista'', eli siitä, että minä varaan lennot ja hotellin ja suunnittelen matkan kulun, ja hän tulee mukaan. Mä rakastan järkkäillä ja suunnitella, joten tämä työnjako sopii meille hienosti.

Tuomio: Omatoimimatkaaja


Turre vai asiantuntija?

Tämä oli kohdista hankalin siksi, että mun oli hieman hankala ymmärtää tätä. Totta kai olen turre eli turisti kaikissa paikoissa, jossa olen vain vierailulla, enkä asu. Musta on sitäpaitsi hyvä olla joskus ihan omassa kotikaupungissakin turistina. Jaottelen tän kohdan siis itse oman mieleni mukaan: turre on se, joka käy katsomassa turistikohteet ja elää nähtävyydestä nähtävyyteen, asiantuntija se, joka ottaa kaiken mahdollisen selvää etukäteen ja imee itseensä jokaisen poliittisen ja kulttuurillisen piirteen saadakseen kaiken irti kohteesta.

Mä otan aina kaikesta selvää etukäteen, ja nytkin oon jo kysellyt vinkkejä helmikuussa tapahtuvalle matkalle. Yritän selvittää asioita, jotta saisin kohteesta kaiken mahdollisen irti. Toisaalta rakastan nähdä kaikki ne ikoniset turistikohteet, sillä ne on kuitenkin nähtävä juuri siksi, että voi todeta itselleen, että nyt ne on sitten nähty. En myöskään tiedä kohteista omasta kokemuksesta paljoa, sillä harvemmin valitsen samaa kohdetta uudestaan. Luotan paljon muiden vinkkeihin.

Tuomio: Turre

Somettaja vai seikkailija?

Ah, some on mun paheeni kyllä matkoillakin. Reaaliaikaisesti en päivitä juuri mitään, mutta ''vitsi tästä tulisi hyvä kuva blogiin'' on varmaan paljon mun suusta kuultu lause. En haluaisi tylsistyttää matkakumppanin reissua pakottamalla hänet ottamaan minusta kuvia, mutta mitä vaan somen takia... Ei. 

Reissuilla en jaksa metsästää samalla tavalla täydellisiä kuvia, kuin joku harmoninen instafeed vaatisi. Haluan nauttia reissuista silloin, kun siellä olen. Siksi otan kuvia, jotta voin jälkeenpäin palata tunnelmiin. Rakastan kuvausta ja kuljenkin aina kamera kädessäni ottamassa kuvia kaikesta, erityisesti rakennuksista, mutta julkaisun jätän myöhemmäksi. On totta, että joudun pysähtelemään useammin valokuvauksen takia jonnekin kävellessäni, mutta en jumitu liikaa katsomaan asioita kameran linssin takaa. Usein parhaat seikkailut alkavatkin vasta silloin, kun puhelimen akku loppuu...

Tuomio: Seikkailija


Suorittaja vai nautiskelija?

Suorittaja on tehnyt etukäteen bucket listin kohteessa nähtävistä ja koettavista asioista, ja käy listaa orjallisesti läpi ehtiäkseen tehdä kaiken. Nautiskelija ei suunnittele menojaan etukäteen, vaan fiilispohjalla tekee sitä mitä jaksaa ja jättää muun välistä. Suorittaja keskittyy elämiseen ja kokemiseen, nautiskelija tunnelmaan ja ruokaan.

Mä olen tässäkin molempia, mutta ehkä kuitenkin enemmän suorittaja. Suoritan kuitenkin vain niitä asioit, joita oikeasti haluan, eli josta nautin. Haluan kuitenkin käyttää aikani tehokkaasti ja tehdä paljon asioita matkalla ollessani. Kaksi kertaa olen osannut luopua suorittamisesta ja ihan vaan olla: yksinmatkallani Makedoniassa kuumeen noustessa vajosin sängyn pohjalle jo iltakuudelta ja annoin itselleni luvan makoilla siinä ilman huonoa omatuntoa, sekä parisuhdematkalla Uumajassa räntäsateen ollessa niin läpitunkevan rankkaa, että päätimme suosiolla unohtaa näköalakierroksella tarpomisen, hakea pikaruokaketjusta ruokaa ja katsoa hotellin telkkarista jalkapalloa. Kummatkin parhaita ja matkan onnistumisten kannoilta täysin oikeita päätöksiä.

Tuomio: Suorittaja


Olipas kiva mietiskellä omaa matkustusidentiteettiään. Onneksi kaikki asiat eivät ole mustavalkoisia joko tai -tyypisiä, vaan kultainen keskitie on yleensä paras. Olisi kiva kuulla, mitä te muut matkustamisesta pitävät vastaisitte näihin kohtiin!

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Postaus vieraalla kielellä: Jambo! Mambo?

Jambo! Mambo? Sijambo. Karibu yangu blog! 

Mimi ni Laura, wewe ni nani? Ninaishi Vaasa. Nimechoka... Nilikuwa kazini leo. Nina njaa kidogo. Samahani, ninaongea kiswahili kidogo. Napenda simba, Fredi, paka yangu, ni kama simba ngodo. Sijui kingine ningesema nini.

Asante sana na niwanatakia mchana njema.


Oma taustani swahilin kielen kanssa: Nyt päästiin kielistä vaikeimpaan! Tai no swahili on oikeastaan aika simppeli kieli, mutta ehdottomasti mun heikoin kieleni. Taustaa löytyy sen verran, että asuin kaksi kuukautta Keniassa, jonka viralliset kielet ovat swahili ja englanti. Luonnollisesti englannilla pärjäsin siellä paremmin, paikalliset kun ovat lähes poikkeuksetta kaksikielisiä. Vapaaehtoistyön alussa meille pidettiin pieni swahilin kielen alkeiskurssi, jossa opin joitain sanoja ja ilmaisuja. Yritin kehittää niitä ja toistella sanoja ja numeroita muiden perässä parin kuukauden ajan.

Swahili on siitä erikoinen kieli, että monet paikalliset vain puhuivat sitä, mutta eivät juurikaan kirjoittaneet. Tämän vuoksi munkin kirjoittaminen takkuaa. Tosin se takkuaa myös siksi, etten ole neljän vuoden aikana paljoa kielitaitoa ylläpitänyt. Olisi kiva opiskella swahilia lisää, sillä oikeasti pidin siitä kielestä! Rakenne tuntui simppeliltä ja tavuilla pelaaminen oli hauskaa. Mun lempisana swahiliksi on rafiki eli ystävä. Ja fraasi tietenkin hakuna matata!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Tää oli todella vaikeeta, mutta samalla hauskaa! Ostin Keniasta swahilin kielen oppaan, jossa oli hyviä lauseita, kuten My favorite food is ugali. tai The bad boy has died. Haluaisin kaivaa tän oppaan esille ja treenata taas mun swahilin alkeita.

Haastoin itseni olemaan suihkussa alle 30 minuuttia viikossa - onnistuinko?

Tein aiemmin keväällä Sitran elämäntapatestin ja olin tuloksesta positiivisesti yllättynyt. Kulutan reippaasti vähemmän kuin keskivertosuomalainen, eli omat ekologiset valintani ovat tuottaneet tulosta. Järkytyin kuitenkin yhdestä omasta vastauksestani.

Testissä kysyttiin kuinka paljon aikaa vietän suihkussa viikottain. Vaihtoehdot olivat noin 30, 60 tai 120 minuuttia. Rehellinen vastaukseni oli tuo viimeinen eli suurin määrä. Noin 120 minuuttia suihkussa nostivat muutoin alhaisena pysyvää hiilijalanjälkeäni. 

Tein päätöksen: pyrin pääsemään alle 30 suihkuminuuttiin viikossa. Tavoitteeseen päästäkseni saisin käyttää suihkuun noin 4 minuuttia päivässä.


Onnistuinko? Lasketaan.

Päivä 1: 6,35
Päivä 2: 3,54
Päivä 3: 6,40
Päivä 4: 3,18 ja 3,35
Päivä 5: 2,58
Päivä 6: 1,24 ja 2,46
Päivä 7: 1,26 ja 2,33

Viikon suihkuminuutit yhteensä: 35,9 min

Ensimmäinen viikko meni siis niukasti yli 30 minuutin, mutta aivan huomattavaa parannusta tuohon 120 minuuttiin, minkä arvioin aluksi olevan lähimpänä totuutta. Toki tätä tulosta vääristää se, että kellottaessani suihkun kestoa olen automaattisesti nopeampi kuin muuten. Veden säästämisen kannalta lopputulos on kuitenkin sama syystä huolimatta. Usein nämä ajat ovat myös muutamia sekunteja oikeaa aikaa pidempiä, sillä suihkun sulkemisesta ajastimen pysäyttämiseen kestää hetki.

Päivä 8: 1,28 ja 4,25
Päivä 9: 2,49
Päivä 10: 3,74
Päivä 11: 3,55
Päivä 12: 3,10
Päivä 13: 4,50
Päivä 14: 4,23

Viikon suihkuminuutit yhteensä: 29,14 min

Toisella viikolla onnistuin! Laskin kummastakin viikosta ensi kertaa tulokset nyt, kun en ole enää muutamaan viikkoon kellottanut. Mahtavaa siis nähdä, että pääsin alle 30 suihkuminuuttiin.


Rakastan pitkiä suihkuja ja olenkin aikamoinen vedellä lutraaja. Nuo lyhyet suihkut tuntuivat joskus todella lyhyiltä, mutta toisaalta siellä suihkussa ei tarvitse lämmitellä ja haaveksia, vaan puhdistaa itsensä. Myös suihkun laittaminen kiinni pesuaineiden levittämisen ajaksi pienensi suihkuaikaa reippaasti.

Suihkussa viivyttelyllä on yllättävän iso merkitys omaan hiilijalanjälkeen, ja suosittelenkin jokaista ottamaan rehellinen katsaus omaan suihkussa käyntiinsä. Mulle on aina opetettu, että suihku suljetaan pesuaineiden levittämisen ajaksi vettä säästääkseen, mutta näin omista asioista päättävänä aikuisena tykkäsin silti lotrailla vettä. 

Kellottamisen lopetettuani olen ottanut pari pidempää suihkua, mutta muuten edelleen jatkanut nopeammalla linjalla. Ennen saatoin olla suihkussa ihan huvikseen puolikin tuntia, mutta nykyään puhutaan ennemmin minuuteista kuin kymmenistä minuuteista.

Haastakaa tekin pienentämään suihkuminuuttienne viikkomäärää ja kertokaa, miten onnistuitte!

Erikoisia asioita Keniassa


Postaus on julkaistu alunperin kesällä 2016 Keniasta palattuani. Postauksen kieliasua on paranneltu ja kuvat vaihdettu.

Kaksi kuukautta Keniassa asuessani ehdin nähdä hyvin monta uutta ja outoa asiaa tai tapaa, jotka ovat kenialaisille aivan peruskauraa. Osa näistä asioista pätee ympäri Keniaa, osa pelkästään maaseudulla ja osa taas kaupungissa. Asiat ovat mun itseni huomaamia ja omasta näkökulmastani kerrottu.

Ihmiset kantavat painavat tavarat päänsä päällä. Usein naisilla on pään päällä pieni kangas, joka on taiteltu ympyrän muotoiseksi, jämäkäksi alustaksi, ja alustan päällä on esimerkiksi painava ruukku, jota tuetaan toisella kädellä.

Maaseudulla naiset eivät ikinä pukeudu housihin, vaan käyttävät aina mekkoja ja hameita. Varsinkin kirkkoon mentäessä edes siistit housut eivät tule kysymykseen, vaan etikettiin kuuluu pukeutua helmoihin.

Lapsille puetaan fleecetakit päälle ja myssyt päähän myös sisällä. Lasten hikoilemista ei oteta kuuleviin korviin, ja vaatteiden vähentäminen sisällä aiheuttaa välittömän flunssan.



Kenialaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki sairastelut johtuu arkipäiväisestä säätilan muutoksesta. Mun suolistobakteerikaan ei voinut tulla ruoasta tai hygienian puutteellisuudesta, vaan syynä siihenkin oli climate change. Jopa Nairobin ja Mombasan välinen viiden lämpöasteen heittely voi olla syy kaikkiin sairauksiin. Kaikki, jopa lääkärit, ovat vakaasti tätä mieltä.

Kasvisruokavalio on maailman omituisin juttu. Maapallon ja luonnon säästämiseen liittyvät perustelut ovat täyttyä hölynpölyä, ja lihaa syömätön on jopa vähän törkeä nirsoilija. (Tavallaan ymmärrän tämän ajatuksen Keniassa, mutta silti hieman huvittavaa.) Kasvisruoka on usein esimerkiksi riisiä ja lihakastiketta, josta isoimmat lihanpalat on nypitty pois. Kana ja kala eivät ole lihaa.

Usein esimerkiksi ravintolan vessoissa ei ole vessapaperia. Joskus sitä saa henkilökunnalta pyytämällä, mutta usein oma vessapaperi on se ainoa mahdollisuus. Joistain vessoista löytyy käsisuihkut vessapaperin korvikkeena.

Käsiä ei koskaan kuivata pesemisen jälkeen. Tähän tarkoitukseen ei ole vessoissa pyyhkeitä tai käsipapereita.

Harva tiesi, missä Suomi sijaitsee, mutta jostain kumman syystä kaikki tuntuivat aina tietävän Ruotsin maantieteellisen sijainnin.

Sähkökatkoksia voi tulla koska tahansa. Ne kestävät parista tunnista useampaan päivään. Sama pätee vesikatkoksiin niissä talouksissa, joissa ylipäätään juoksevaa vettä on tarjolla.



Kaikissa vähänkin paremmissa paikoissa, kuten hostelleissa, aamupalalla on tarjolla kananmunia. Minulta ei koskaan kysytty otanko munia, vaan miten haluan kananmunani tänä aamuna - paistettuna, keitettynä, munakkaana vai omelettina.

Lapsia saa lyödä. Usein lapsia kuritetaan kepin avulla ulkona niin, että kaikki näkevät. Väkivallalla uhkailu on oiva keino saada lapset kuriin. Toinen rangaistuskeino on lukita lapsi moneksi tunniksi huoneeseen, esimerkiksi vessaan tai vyöllä kiinnitettynä sängyn jalkaan.

Osalla tapaamistani kenialaisista on älypuhelimet, joihin he ostavat krediittejä silloin, kun niihin on varaa. Useimmilla kuitenkin on joko älypuhelimen lisäksi varsinaisena puhelimena tai sitten ihan ainoana puhelimena vanha palikkamalli, usein Nokian kännykkä.

Lähes kaikki kenialaiset kuuluvat johonkin heimoon. Heimoilla on keskenään vahvoja stereotypioita toisista heimoista.

Ihmiset puhuvat joko todella hiljaa tai todella kovaa. Televisio ja musiikki huutavat aina täydellä voluumilla.

Muiden puolesta rukoilu tulee tehdä todella kovaäänisesti. Tämä johtuu siitä, että demonit poistuvat vain kovaa huutamalla, eikä hiljaa rukoileminen riitä häätämään niitä.



Kaikki puhuvat koko ajan rahasta. Raha tuntuu olevan paljon ihmishenkeä arvokkaampi, ja esimerkiksi maaseudulla varkaat poltetaan elävältä rangaistuksena teostaan. Mzunguilla eli valkoihoisilla oletetaan automaattisesti olevan setelikaupalla rahaa.

Maitoa myydän jauheena, jota kaadetaan veden joukkoon. Jauhetta säilytetään kuivien aineiden joukossa. Toinen vaihtoehto on uht-maito. Paikalliset jääkaapit eivät riitä pitämään tavallista maitoa kylmänä, mistä syystä myöskään juustoa tai jogurttia ei ikinä syödä.

Mistään kaupasta tai apteekista ei löydy korvatulppia! Niitä olisin tarvinnut useita kertoja. Myös suihkutettava hyttysmyrkky on aina loppu.

Vessassa usein pytyn tilalla on (joskus kaakeloitu) reikä lattiassa. Se huuhdellaan kaatamalla reikään vettä. Jos vessassa on oikea pytty, ei pytyn päällä ole ikinä muovista rinkulaa. Pytyissä ei yleensä ole toimivaa vetämissysteemiä, jolloin huuhtelu tapahtuu kaatamalla vettä pyttyyn.

Lääkkeet ostetaan yksi tabletti kerrallaan tarpeen tullessa. Kellään ei ole siis kotona varuilta esimerkiksi särkylääkettä.

Pihajuhlissa meidän kylässä isoista ulkokaiuttimista soi aina Justin Bieberin Sorry monta kertaa illan aikana. Kuulemma nairobilaisessa orpokodissa oli sama hittibiisi. (Tämä on siis vuodelta 2016, en tiedä mikä nykyään on the biisi.)



Lihaa on normaalia säilyttää yön yli ja vielä seuraavankin päivän huoneenlämmössä. Se on edelleen syöntikelpoista.

Kenialaiset kättelevät tavatessaan jonkun tutun tai tuntemattoman - siis joka ikinen kerta. Normaalin kättelyn sijasta se on enemmän paiskataan kättä -tyylistä. Jos vain suomalaiseen tyyliin moikkaat kättä nostamalla, olet epäkohtelias.

Kaikki osaavat puhua swahilia, mutta harvempi osaa kirjoittaa sitä. Kenialaisten toinen äidinkieli on englanti. Lisäksi jotkut puhuvat kolmantena äidinkielenään omaa heimokieltänsä.

Aina jonkun kompastuessa muut sanovat välittömästi sorry. Myös jos kerrot olevasi kipeä tai sinulla on haava, on ensimmäinen kommentti sorry.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Kuukauden ekoahdistus: Helteisinä lomapäivinä ekologisuus unohtuu


Hellesää on mitä mainioin syy viettää päivää uimarannalla. Koko päivän auringon palvomista varten on hyvä ottaa mukaan vähän evästä - karkkia, pientä suolaista ja verensokerit yllä pitäviä juotavia. Pyyhkeen reunalle jätetyt roskat lennähtävät tuulen mukana kauemmas.

Oho.

Mitäpä sen väliä, ei yksi roska haittaa. Ei, vaikka kaikki rannalla loikoilijat päästäisivät yhden roskan tuulen vietäväksi ja tyhjät muovikääreet päätyisivät mereen. Eihän tämä ole edes roskaamista - Indonesian rannoilla turistit roskaavat varmasti paljon pahemmin!

Viikonloppuna rannalla katsoin teiniporukan seikkailua isolla uimapatjalla kauemmas merelle. Meno näytti hauskalta ja hymyilin heidän mukanaan.

Seuraavana päivänä näin saman uimapatjan rantaviivalla puhjenneena. Rikkinäinen patja oli jäänyt porukan matkasta. Ymmärrän, olisihan patjan raahaaminen ollut hankalaa, ja uimarannan pieniin roskiksiin se ei olisi mahtunut. Paljon helpompaa on jättää roska mereen kuin viedä se asiaankuuluvalla tavalla muiden jätteiden joukkoon.


Helle sumentaa ajatukset ja lomapäivinä ei jaksa stressata turhista. Tämä on täysin normaalia eikä lainkaan tuomittavaa. Enhän itsekään ole näinä kuumina kesäpäivinä tullut kirjoittaneeksi yhtään ekologisuuteen liittyvää postausta, kun ajatukset ovat juosseet meriveden helpottavassa viileydessä.

Pidetään se järki päässä silti siellä uimarannoillakin. Rannalle mentäessä pidät kuitenkin huolta lapsestasi ja kaveristasi, etkä päästä ketään hukkumaan tai vahingoittumaan. Älä siis päästä myöskään luontoa vahingoittumaan.

Ekologisuusasioista paasaava on ilonpilaaja. Lasten turvallisuudesta paasaava on vastuullinen. Mitäpä jos sinäkin olisit vastuullinen joka osa-alueella?

Ihania hellepäiviä kaikille, muistakaa nauttia ja varokaa pullonsiruja maassa paljain jaloin rantahiekassa kävellessänne.

Kuinka adoptoida kissa? Tässä meidän tarinamme

Meidän ihana adoptiokissamme, Fredi, kotiutui meille toukokuun lopussa eli kolmisen viikkoa sitten. Nyt uuteen elämäntilanteeseen on totuteltu puolin ja toisin, ja Fredille kuuluu hyvää. Ajattelin hieman avata teille adoptioprosessia omasta näkökulmastani.


Meidän tiemme adoptioon

Harkitsimme vakavasti lemmikin ottamista loppuvuonna käydyn keskustelun jälkeen. Pohdimme kissan ja koiran välillä - toinen meistä kun on selvästi enemmän koiraihminen ja toinen kissaihminen. Mä halusin harkita koiraa pidempään, mutta kissalle olin näyttänyt vihreää valoa jo aiemmin. Todella eläinrakas poikaystäväni taas ihastui kyläpaikassa olleeseen kissaan niin, että päätimme alkaa tosissamme etsimään meille sopivaa yksilöä saatuamme vuokranantajalta luvan kissaan.

Molemmille oli alusta asti selvää, että kissa otetaan rescuena eli emme halua pentua kasvattajalta, vaan tarjota kodin syystä tai toisesta kodittomaksi jääneelle kissalle. Löysimme Vaasan Kissatalon sivuilta hurmaavan kisun, ja sovimme tapaamisen kissatalolle parin päivän päähän. Kerroimme viestitse hieman itsestämme ja minkälaista kissaa toivoisimme - eli seurallista ja ihmisläheistä.

Maanantaina Kissatalolla tapaamisessa saimme kuulla meidän harkitsemamme kissan saaneen jo kodin. Meille ehdotettiin kuitenkin toista kissaa, joka oli sillä hetkellä kotihoidossa. Kävimme tutustumassa Kissatalon asukkaisiin ja ihastuimme yhteen neljän kuukauden ikäiseen pentuun. Hän oli hurmaava, mutta todella arka, joten halusimme käydä kotihoitopaikassa toista kissaa katsomassa ja tehdä päätös vasta sen jälkeen.


Parin päivän päästä kotihoidossa näimme ensimmäistä kertaa Fredin. Pienen alku-ujostelun jälkeen Fredi pyöri jaloissamme ja kaipasi silityksiä. Tutustuimme kissaan puolen tunnin ajan ja teimme päätöksen - tämä olisi meidän kissa. Ihastuimme Fredin luonteeseen ja ulkonäköön - meidän vapaalla kädellä piiretty kissa. Soitimme heti autoon päästyämme Kissatalolle ja sovimme noudon seuraavalle viikolle niin, että Fredi ehtisi saada samana aamuna rokotuksen, kun hakisimme sen kotiin. Kävimme viikon aikana ostamassa kissan tarvikkeet ja ruoat, jotta kaikki olisi valmiina Frediä varten.

Noutopäivänä allekirjoitimme adoptiopaperit, saimme rokotuskortin ja maksoimme luovutusmaksun. Varmistimme vielä viimeiset mieltä askarruttavat asiat Kissatalon työntekijältä, jonka jälkeen lähdimme Fredi kantokopassa ajamaan varovasti kotiin. Fredi ei syönyt koppaan laitettuja herkkuja ja oli muutenkin todella jännittynyt. Kotona se suuntasi ensimmäisenä piiloon vaaterekin alle ja myöhemmin kylppärin hyllyn alle jännittämään.

Mitä meille kuuluu nyt?

Meillä kummallakaan ei ollut hirveästi kokemusta kissoista ennen tätä. Mun lapsuudenkodissani oli kissa parin viikon ajan, mutta en muista siitä hirveästi. Lisäksi olen hoitanut kaverini kissaa lukiossa, eli kokemus on aika vähäinen. Harkitessamme kissaa googletimme kaikki mahdolliset asiat - miten kissaa hoidetaan, paljonko se maksaa, millainen lemmikki kissa on jne... Teimme paljon taustatyötä, jotta päätös olisi varmasti oikea ja osaisimme varautua oikein. Tarkoitus on kuitenkin antaa kissalle mahdollisimman hyvä koti ja elämä, eikä ottaa lemmikkiä vain omia tarpeitaan täyttämään tai viihdykkeeksi.


Elämä Fredin kanssa on mennyt yllättävän hyvin. Fredi viihtyy meillä hyvin ja on selvästi alkanut luottamaan meihin molempiin ja on oma itsensä. Fredi on seurankipeä, mutta osaa myös olla yksin. Usein se kuitenkin tulee kiehnäämään jalkoja vasten ja kellahtaa selälleen rapsutuksia odottamaan. Fredi rakastaa saalistusleikkejä sekä tutkimista, ja onkin hirveän utelias käymään kaikki talon kolot läpi. Välillä se koettelee hermoja esimerkiksi kiipeämällä sivuttain olohuoneen rahia pitkin kynsillään, mutta suurimman osan ajasta Fredi on todella suloinen ja hyvällä tavalla aktiivinen kissa.

Fredin taustoista tiedämme sen verran, että sen aiempi omistaja oli iäkäs henkilö, joka joutui luopumaan kolmesta kissastaan muuttaessaan hoitokotiin. Frediä on kuitenkin ilmeisesti kohdeltu hyvin, tai ainakaan muuhun viittaavaa käytöstä tai ongelmia ei ole ollut. Samassa talossa asuneet kaksi muuta kissaa olivat varattuja jo ennen meidän kohtaamista Fredin kanssa. Aluksi huoletti, josko Fredi kaipaisi kissaystäviään, mutta se näyttää kyllä nauttivan suuresti ollessaan huomion keskipiste. Ihana Fredi, hän tuo meidän elämäämme niin paljon iloa. <3

Kysykää, jos jäi jotain mietityttämään Fredin adoptiosta tai prosessista yleisesti. Voin myös jossain vaiheessa kirjoitella lisää ihan vain kuulumisia, jos teitä kiinnostaa. :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea