25.1.2020

Kuukauden ekoahdistus: Australian maastopalot


Australian maastopalot ovat olleet kaikkien huulilla ja kantautuneet jokaisen korvaan. Joidenkin mielestä asiasta on varmasti jo jauhettu ihan tarpeeksi, mutta fakta on se, että leppoisampiin aiheisiin vaihtaminen ei sammuta tulipaloa Australiassa. Ei tosin siitä puhuminenkaan, mutta tietoisuuden lisäämisestä ei ole haittaa.

Australiassa maastoa poltetaan myös tarkoituksella, mutta nyt palot ovat levinneet ennätyslaajalle ja lähteneet käsistä. Joka minuutti liekit tuhoavat Australian ainutlaatuista luontoa ja siellä eläviä eläinkuntia. Kuvat hiiltyneistä, palopelastajien kaulaan ripustautuneista koaloista leviävät ympäri somea. Söpöillä eläimillä huomion keräämistä voi toki kyseinalastaa, mutta tässä tapauksessa sympatiani menevät täysin koalien puolelle. Toimikoot he kasvoina Australian paloille, joissa yli 20 ihmistä on menettänyt henkensä ja yli 1000 asuintaloa on tuhoutunut.

Tulipalot ovat riehuneet noin 5,5 miljoonan hehtaarin alueella Australiassa. Vertailun vuoksi sanottakoon Amazonin metsäpalojen polttaneen maata noin 900 000 hehtaarin laajuudelta. Mistään pikku paloista ei siis ole kyse.

australian maastopalot 1

Mistä palot saivat alkunsa? Alkujaan palot ovat syttyneet kuuman ja kuivan ilman, salamoiden ja voimakkaan tuulen yhteisseurauksena. Jotkut paloista on sytytetty tahallaan. Vaikka Australiassa palaakin joka vuosi, ei näin mittavissa maastopaloissa voi olla ottamatta huomioon ilmastonmuutoksen vaikutusta palon syttymisiin.

Suuri vaikutus on myös australialaisella politiikalla. Maan päätösvaltaisimpien ihmisten sanotaan laiminlyöneen ennaltaehkäisyä asian tiimoilta jo pitkään. Kasvava maastopalojen uhka on ollut tiedossa, mutta päättäjät eivät ole korvaansa lotkauttaneet. Asiasta nyt huomauttaessa asenne vaikuttaa välinpitämättömältä. Varapääministeri Michael McCormack on todennut, etteivät ihmiset kaipaa nyt ''mitään puhdasmielisten, valaistuneiden pääkaupungin viherpiipertäjien paasausta''.

Olisi varmaan kannattanut kuunnella sitä paasausta hieman aiemmin. Siinä vaiheessa kun puoli maata palaa, on helppo sanoa, että ei viherpiipitys niitä henkiä nyt pelasta.

australian maastopalot 2

Suomalaisille toisella puolella maapalloa tapahtuva luonnonkatastrofi voi tuntua kaukaiselta. Itse en kuitenkaan voi olla miettimättä, miten Suomen laita olisi 5-10 vuoden päästä, jos täällä ilmastonmuutoksen myötävaikuttamien asioiden ennaltaehkäisy hoidettaisiin yhtä huonosti kuin Australiassa. Somessa törmää päivittäin edelleen niihin ihmisiin, jotka uskovat koko ilmastonmuutoksen olevan humpuukia. Vaikka maastopalot johtuivat monesta muustakin syystä, surkea ilmastopolitiikka ei ole asiaa auttanut.

Nyt on vaan ihan oikeasti pakko toimia maapallon hyväksi. Ihan oikeasti.

Ps. Jos haluat auttaa Australian metsäpalojen uhreja, Australian Punainen Risti on yksi väylä toimittaa apua perille. Lisää auttamisen väyliä löydät muun muassa täältä.

australian maastopalot 3

Kuukauden ekoahdistus -postaussarjan uusi postaus ilmestyy joka kuun lopussa. Sarjassa käsittelen ajankohtaisia tai muuten vaan omassa mielessäni pyöriviä ajatuksia erilaisista ekologisuutta koskevista asioista. Tarkoitus on herättää keskustelua, joten kommentoi rohkeasti teksteistä heränneitä ajatuksia. Keskustelen mielelläni ekologisista asioista hyvässä hengessä!

21.1.2020

Esittelen tatuointini - neliapila, teksti ja tähtikuvio


tatuointi 2

Tatuoinnit: koukuttavia, kauniita, tuskaisia, upeita. Mulla on tällä hetkellä kolme tatuointia, ja suunnittelen jatkuvasti uusia ideoita kehooni tatuoitavaksi. Ongelma on se, että ideoita on niiin paljon, mutten haluan koko kroppani olevan tatuoitu. Tykkään kuitenkin ottaa pieniä tatskoja ympäri kehoa, ja uskon, että tulen ainakin muutaman vielä ottamaan. En jaksa uskoa, että katuisin näitä myöhemmin - en kuitenkaan ota kehooni mitään kuvaa, jota en olisi tarkasti harkinnut.

Nyt esittelen teille ne kolme tatuointia, jotka mulla tällä hetkellä on.

tatuointi 1

Ensimmäisen tatuointini otin usean vuoden harkinnan jälkeen 21-vuotiaana. Paikan olin päättänyt valmiiksi joskus teininä, ja kuvio oli mielessäni suunnilleen yhtä kauan. Tatuoin oikealle puolelle vatsan seutuani mustavalkoisen neliapilan. Olen tavallaan todella taikauskoinen, ja kerronkin aina neliapilatatuoinnin tarkoittavan sitä, että minulla on onnea matkassa. Lisäksi neliapila symboloi minulle sitä, että universumissa on olemassa suurempia voimia, joiden liikkeisiin voimme itse vaikuttaa vain rajallisesti. Kaikki menee kuitenkin lopulta juuri niin kuin se on tarkoitettu.

Fun story, tatuoija meinasi tehdä minulle ensin väärän tatskan. Olin todella jännittynyt ensimmäisestä tatuoinnistani ja englanniksi asioinnista, että hämmennyin tatuoijan selityksistä kahdesta eripaksuisesta tekstistä. Lopulta selvisi, että seuraava asiakas aikoi ottaa tekstitatutoinnin kaulaansa, ja tatuoijalla oli mennyt meidän kuvat sekaisin. Tilanteesta selvittiin naurulla, enkä luojan kiitos saanut kaulaani mitään mustetta. Olin ajatellut neliapilaan pelkkiä ääriviivoja, mutta tatuoija päätti tehdä siihen varjostukset. Onneksi, sillä näin kuva näyttää paljon paremmalta. Tatuoinnin tekeminen ei niinkään sattunut, vaan tuntui hieman ärsyttävältä raapimiselta. Loppuvaiheen varjostuksia tehtäessä ärsytys tuntui jo todella ikävältä, mutta varsinaista kipua en tuntenut ollenkaan.

Paikka: Fist of Needles, Vaasa
Kesto: reilu tunti
Hinta: 120e

tatuointi 4

Toisen tatuointini otin syksyllä 2017 palattuani takaisin Suomeen asumaan. Olin reilu vuoden sisään asunut Keniassa, Saksassa ja Ruotsissa, ja muotoillut päässäni hyvin lyhyttä ja ytimekästä tatuointia. Olin niin ylpeä ja iloinen siitä, että uskalsin tehdä sen, mitä halusin. Siitä juontaa juurensa simppeli tekstitatuointini. Jos haluat jotain, do it. Älä epäröi ja pelkää, vaan yksinkertaisesti tee se, mitä haluat tehdä. Et tule katumaan.

Tämän tatuoinnin otin ollessani viikon verran käymässä vanhempieni luona Rovaniemellä. Aikataulu oli suhteellisen nopea, sillä kävelin vain aiemmin googlaamaani tatuointistudioon sisään, ja kysyin vapaita aikoja. Sellainen löytyi seuraavalta päivältä, jolloin kävin ottamassa tatuoinnin. Tämä oli aiempaa kivuliaampi, mutta mukavien työntekijöiden ja ympäristön vuoksi tilanne oli helposti handlattavissa. Eniten pelkäsin refleksiäni vetää käsi pois neulan alta kivun iskiessä, mutta hillitsin onneksi hyvin itseni.

Paikka: Halla Tattoo & Piercing
Kesto: 10min
Hinta: 60e

tatuointi 3

Kolmannen kerran istuin tatutoitavaksi helmikuussa 2018 aika spontaanisti. Näin kauppakeskuksen ikkunassa mainoksen walk in -tatuoijasta ja laitoin poikaystävälleni viestiä puoliksi vitsillä, että käydäänkö ottamassa tatuoinnit. Parin viikon päästä molemmilla oli uudet tatskat. Vaikka päätös oli nopea, tatutointi oli kuitenkin harkittu. Pyörittelen edelleen jatkuvasti uusia ideoita mielessäni, joten päätin vain silloin, minkä halusin seuraavaksi toteuttaa. Päädyin ottamaan horoskooppimerkkini tähtikuvion. Olen horoskoopiltani Leijona, ja se on aina ollut tärkeä osa persoonaani. Rakastan tähtikuvoita, ja olen edelleen rakastunut tatuointiini.

Itse tatuointipaikka oli hyvin epätyypillinen - nimittäin kauppakeskuksessa sijaitseva kampaamo. Eräs tatuoija kävi siellä pitämässä muutaman walk in -päivän harkitessaan studion perustamista Vaasaan. Kokemus oli siis sinällään aika huvittava, kun viereisessä penkissä sermin takana mummot ottavat permanentteja ja toisella puolella purraan hammasta yhteen tatuoitavana. Tämä oli nimittäin ehdottomasti kivuliain tatska, ja poikaystävän sormet olivatkin koetuksella mun puristaessa niitä erittäin kovaa kipeimpien kohtien aikana. Onneksi homma oli nopeasti ohi, ja kuten aina, täysin sen kaiken kivun arvoista.

Paikka: Hair Rewell Center, Vaasa
Kesto: 15min
Hinta: 50e

Onko sulla tatuointeja vai oletko sitä mieltä, ettet mistään hinnasta suostuisi neulan alle? Tarvitseeko sun mielestä tatuointi vahvan merkityksen, vai riittääkö syyksi kivan näköinen kuva?

18.1.2020

Viime aikoina lukemani kirjat: Poika raidallisessa pyjamassa, Vegetaristi, Bodomin arvoitus ja pari muuta

7

Rakastan lukemista ja rakastan kirjoja. Olin pienenä varsinainen lukutoukka (niin kova, että halusin jopa tilata lukutoukka-tekstin Nokia 3310 taustakuvaksi... en saanut) ja nyt olen koittanut herättää lukuinnostusta uudestaan henkiin. Tenttiin lukemisen vastapainoksi haluan lukea jotain kevyempää ja oikeasti mielenkiintoista tekstiä. Pyrin lukemaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja vapaa-aamuisin sängyssä saadakseni kivan startin päivään. No, mennään itse asiaan. Tässä postauksessa esittelen kirjat, jotka olen viimeksi lukenut, ja kerron oman arvioni niistä.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Jos olisit tässä & Elä rohkeasti

Louisa Clarke on englantilaisessa pikkukylässä asuva nainen, joka elää läpikotaisin tuttua ja rauhallista elämää. Hän aloittaa työt entisen seikkailijan, onnettomuudessa neliraajahalvaantuneen Will Traynorin henkilökohtaisena avustajana. Elämänhalunsa menettänyt Will haluaa eutanasian, ja tekee vanhempiensa kanssa sopimuksen kuuden kuukauden koeajasta, jonka jälkeen hänen vanhempansa avustavat häntä eutanasiassa. Kun Louisa kuulee sopimuksesta, alkaa hänen elämänsä hurjin puolivuotinen...

Moyesin trilogia Louisa Clarkesta on monipuolinen, avartava, opettavainen ja ajatuksia herättävä. Vaikka Louisan ajatusmaailma on välillä rasittava, hänen sarkasiset kommenttinsa ja asenteensa naurattavat ääneen. Kirjoissa on hieman hidas alku, mutta parinkymmenen sivun kahlauksen jälkeen tarina koukuttaa niin, ettei kirjoja malttaisi laskea käsistään. Louisa on ihana, ärsyttävä, samaistuttava ja mahtava hahmo tähän trilogiaan. Ensimmäisessä kirjassa keskitytään Louisan tarinaan Willin kautta. Toisessa osassa Louisa yrittää elää Willin oppien mukaan, ja kolmannessa osassa hän levittää siipensä elääkseen rohkeasti toisessa maassa. Kerro minulle jotain hyvää on koskettava ja ihana kirja, jonka jälkeen itse halusin tietää jatkoa Louisan tarinalle. Elä rohkeasti -kirjan jälkeen tarina on valmis, ja lukijalla tyytyväinen olo. Suosittelen lämpimästi!

3 4

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina, jota on vaikea kuvailla. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta.

Näin kertoo kirjan takakansi, ja kirjan luettuani olen aika lailla samoilla linjoilla. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että kirja sijoittuu Natsi-Saksan aikaan ja tapahtumiin. Kertojana toimii yhdeksänvuotias Bruno-poika, jonka silmin maailma on paljon todellisuutta viattomampi. Natsiperheen poika tutustuu pieneen juutalaispoikaan, joka asuu aidan toisella puolella. Pojat ystävystyvät, ja kirja kertoo kauniin, traagisen tarinan kahden lapsen ystävyydestä yli rajojen. Kirja on koskettava ja sydäntä raapiva. Loppuun päästyäni mulle jäi henkisesti ihan järkyttävä olo useaksi päiväksi, mutta silti ja ehkä juuri siksi kirja oli yksi parhaista lukemistani teoksista ikinä.

2

Han Kang: Vegetaristi

Yeong-hye on vaatimaton, perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa elävä nainen. Hän päättää lopettaa lihansyönnin nähtyään brutaaleja painajaisia. Yeong-hyen aviomies, lanko eikä sisarensa hyväksy hänen päätöstään, mutta aina muiden tahtoon suostunut Yeong-hye jatkaa kapinointiaan. Kirja on jaettu kolmeen osaan; ensimmäisessä kertojana toimii Yeong-hyen aviomies, toisessa hänen lankonsa ja kolmannessa siskonsa In-hye. Kirja on voittanut Booker-palkinnon vuonna 2016.

Omasta mielestäni tämä kirja oli todella outo. Tiedättekö, kun joskus lukee jotain minkä ymmärtää olevan todella syvällistä ja taiteellista, mutta itse ei osaa aivan nähdä sitä kaikkea. Oletin kuvailun perusteella kapinahenkistä, suorasanaista kirjaa, mutta luin hämmentävän ja taiteellisen opuksen. Pidin kirjassa siitä, miten siinä näkyi Etelä-Korean kulttuurin sanomatonta ja rivien välistä luettavissa olevaa kulttuuria perheiden sisällä. Kirjaa oli ihan kiva lukea ja yrittää tehdä tulkintoja asioista, mutta lopputulos oli eniten vain hämmentynyt. Jos jotain jäi kiinnostamaan mystinen kirja, suosittelen lukemaan sen ja kertomaan omia lukukokemuksesta heränneitä tunteita ja ajatuksia.

5

Jorma Palo: Bodomin arvoitus

Helluntaina 1960 Helsingin Kirugiseen sairaalaan tuli tai sinne tuotiin mies, joka teeskenteli tajutonta mutta vaikutti muuten terveeltä. Hän pesi yöllä käsiään bensiinillä. Vain vuorokautta aikkaisemmin Bodominjärven rannalla Espoossa oli surmattu raa'asti kolme telttailevaa nuorta ja pahoinpidelty neljättä.

Jos olet kiinnostunut Bodominjärven murhamysteeristä, lue tämä kirja. Kirjailija Palo toimi lääkärinä sairaalassa, ja hän kollegoineen on varma murhaajan henkilöllisyydestä. Itseäni kiinnostaa Bodominjärven mysteeri älyttömän paljon, ja kirjasta selviää epäiltyyn murhaajaan liittyen asioita, joita en ole muualta päässyt lukemaan. Kirja on mielenkiintoinen ja vahvisti omaa epäilyäni murhaajan henkilöllisyydestä. Toisinaan Palon höpinät omaan elämäänsä liittyen saavat mielestäni liikaa palstatilaa, mutta pääasiassa fokus pysyy murhaajan selvittämisessä.

6 1

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Mielikuvituspoikaystävä kertoo kaiken, mitä olet aina halunnut tietää sinkkuelämästä sekä paljon sellaista, mitä et olisi välttämättä halunnut tietää. Henriikka Rönkkösen sinkkuelämän monipuolisista vaiheista ja miessotkuista kertova kirja on ronski ja humoristinen teos, jonka lukeminen on jokaisen omalla vastuulla.

Olin kuullut mielikuvituspoikaystävästä niin paljon hyvää, että uteliaisuuteni heräsi. Lopulta fiilikseni kirjasta olivat hieman ristiriitaiset: toisaalta nauroin ääneen monessa kohdassa, mutta toisaalta taas kirja oli makuuni välillä jopa liian ronski. Ihan jokaista nännikarvapohdintaa mun ei olisi tarvinnut saada lukea, mutta toisaalta ne tekivät kirjasta juuri rönkkösmäisen ja sen, miksi tyrskin nolostuneena ääneen muutamalle kohdalle. Hassuinta on se, että kirjan luettuani minun teki mieli alkaa itse kirjoittaa omaa kirjaani. Inspiroiva kirja siis, tosin ehkä eri tavalla kuin Rönkkönen sen tarkoitti. Lukukokemus oli kuitenkin enemmän positiivinen, vaikken kirjaa maasta taivaisiin hehkutakaan.

Ovatko nämä kirjat sinulle tuttuja? Mitä itse piditte kirjoista? Vinkatkaa myös omia suosikkikirjojanne, joita voin pistää lukulistalle!

14.1.2020

Seitsemän tykätyintä kuvaa Instagramissa ja tarinat niiden takaa


Blogeissa on näkynyt paljon Instagramin best nine -postauksia, joissa esitellään vuoden 2019 tykätyimmät kuvat ja kerrotaan tarinat kuvien takaa. Itse tykkään aina lukea muiden tarinoita täydellisten kuvien takaa - mitä enemmän kommelluksia kuvan ottoon liittyy, sitä parempi. Omassa best ninessä oli kaksi kuvaa, joita en halunnut blogiin julkaista kuvissa olevien ihmisten vuoksi. Jätin ne pois ja näytän teille niiden jälkeen seitsemän suosituinta kuvaa, jotka viime vuonna julkaisin Instagramiin.

1. Avannossa

instagram best nine 1

Helmikuussa toteutin pitkäaikaisen suunnitelman ja kävin pulahtamassa avannossa. Kylmään veteen hyppääminen suoraan saunasta oli aivan saakelin jännittävää, kauhistuttavaa, suoraan sanoen veret seisauttavaa. Samalla se oli kuitenkin ihanaa, ja haluaisin käydä avannossa useammin. Uimisen jälkeen nappasin tämän kauniin kuvan saunan edustalta. Upea auringonlasku kruunasi kauniin avantomaiseman.

2. Synttärisankari


instagram best nine 2

Kyseinen kuva on otettu oikeasti alkukesästä, mutta julkaisin sen 26-vuotissyntymäpäivänäni elokuussa. Muotoilin kivan kuvatekstin ja halusin julkaista kuvan synttäreinäni, mutta Instagram toimi kyseisenä päivänä todella huonosti ja latasi kuvan vasta lähempänä keskiyötä. Muistan harmitelleeni asiaa, mutta onneksi vain vähän - jälkikäteen mietittynä asiahan on aivan mitätön. Pidän edelleen tuosta kuvasta ja syntymäpäiväni oli mahtava, joten kuvaa katsellessa mieleeni tulee vain hyviä muistoja.

3. 30 senttiä lyhyemmät hiukset


instagram best nine 3

Leikkasin alkuvuodesta lähes vyötärölle asti ylettävät hiukseni lyhyiksi. Myöhemmin olen pätkässyt hiuksiani vielä lisää, mutta kuvan ottamisen aikaan tyylini oli vielä uusi ja hämmästyttävän tuntuinen. Kävimme pitkästä aikaa kuvailemassa ja näistä kuvista tuli onnistuneita. Käytinkin samoja kuvia blogiin palaamisen postauksessani, vaikka tämä kyseinen kuva onkin lisätty Instagramiin vasta pääsiäisenä. Tykkään aidon iloisesta ilmeestäni ja muistan nauraneeni poikaystävän hymyilytysyrityksille vähän liikaakin.

4. Yö teltassa


instagram best nine 4

Ehkä mun lempikuvani viime vuodelta. Tehtiin kesän loppuessa mahtava patikointiretki Raippaluotoon. Yövyttiin teltassa ja aamulla olin todella fiiliksissä retkessä. Halusin telttakuvan hienolla maisemalla, kuten somessa olin muilla nähnyt. Maisema ei teltastamme ollut se mahtavin, mutta mielestäni tästä kuvasta tuli silti älyttömän upea. Tosiasiassa tämä on poikaystäväni ottama kuva, sillä hän oli keskellä telttaa, enkä halunnut käyttää kuvan ottamiseen mahdottomasti aikaa ja alkaa asettelemaan meitä paremmin. Huippu kuva tästä tuli joka tapauksessa.

5. Talvimaisema yliopistolta


instagram best nine 5 Nappasin tämän kuvan jonain päivänä lähtiessäni yliopistolta kotiin päin. Meidän kampusaluetta kehutaan Suomen kauneimmaksi, ja olen koko sydämestäni samaa mieltä. Merenrantakampus on keväällä kaunis, mutta ei näissä talvisissa maisemissakaan valittamista ole. Auringonlaskut ovat upeita mistä tahansa paikasta katsottuna. Ah, olen kyllä niin tyytyväinen nykyiseen asuinkaupunkiini ja sen tarjoamiin kauneuden pilkahduksiin.

6. Valmistujaiskahvit


instagram best nine 6

Valmistuin lokakuussa humanististen tieteiden kandidaatiksi, ja halusin juhlistaa sitä ihan vain kahvittelulla kotona. Sain kumppaniltani lahjaksi Marimekon tasaraita-mukit vihreällä raidalla, eli juuri ne mukit, joita olin ihastellut pitkän aikaa. Halusin postata kivan valmistujaiskuvan Instagramiin, mutta tiesin, etten ehdi ottamaan todistuksesta hienoa kuvaa itse valmistumispäivänä. Sain nämä mukit lahjaksi viikkoa ennen virallista päivää, joten keitimme samantien kahvit ja nappasin kuvan valmiiksi tulevaa postausta varten. Lähdimme myös viikonloppureissuun, jossa halusin tietenkin kaikille esitellä kuvaa ihanista uusista mukeistani.

7. Hattu päässä


instagram best nine 7

Lähdimme ottamaan blogiin kuvitusta, ja otin muutaman eri asuvariaation mukaan. Yksi elementti oli musta hattu, jota halusin käyttää pitkästä aikaa. Tuona päivänä oli Vaasalle hyvin tyypillinen, tuulinen sää, ja hattu meinasi joka käänteessä lentää päästäni. Olin tyytyväinen näihin kuviin, ja tätä kyseistä kuvaa säästelin niin pitkään jotain täydellistä hetkeä varten, että unohdin lopulta koko kuvan. Postasin sen ihan satunnaiseen aikaan myöhemmin, ja ehkä löydän jossain vaiheessa hyvän hetken laittaa sen bloginkin puolelle. Onneksi tuollaiset kuvat eivät vanhene! Kuvan miljöö on Bragen ulkoilmamuseo, joka pursuaa hyviä kuvauslokaatioita ja johon pitäisi käydä tutustumassa ajan kanssa.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta? Mikä on teidän lempparikuvanne näistä seitsemästä?

11.1.2020

Viikonloppumatka Uumajaan


Aloitimme tämä vuosi aika kivasti, sillä heti ensimmäisinä päivinä teimme viikonloppumatka Ruotsiin. Ostin Black Fridayna naurettavan halvan yhden yön reissun Uumajaan. Hinta sisältäen laivamatkat edestakaisin ja hotelliyön oli 36 euroa henkilöltä, mikä on noin neljäsosan normaalista hinnasta. En siis kahdesti miettinyt tämän matkan ostoa, sillä edullinen pikareissu naapurimaahan houkuttelee aina.

Matka-aika laivalla on noin neljä tuntia Wasalinen kyydissä. Laivasta löytyy muun muassa kahvila, baari, matkamuistokauppa sekä mun lemppari, air hockey -peli. Menomatkalla emme päässeet kuitenkaan vielä pelaamaan, sillä suurin osa matkasta meni makuuasennossa silmät tiukasti kiinni puristettuna. Merellä kävi mielettömän kova tuuli, ja koko laiva keinui sen verran mallikkaasti, että oma keskittyminen meni täysin matkapahoinvoinnista selviämiseen. Ei mikään paras alku matkalle, mutta Ruotsin päässä tuuli oli onneksi jo tasaantunut. Laivasta ulos selvittyämme pieni annos happea auttoi selviämään puolen tunnin bussimatkasta Uumajan keskustaan.

uumaja 7 uumaja 5 uumaja 3 uumaja uumaja 1 uumaja 13 ja 14 uumaja 19 ja 20 uumaja 12

Pääsimme hotellille vasta kello 15, ja olimme keskustassa paria tuntia aiemmin, joten lähdimme pyörimään kauppakeskuksiin. Tein kivoja löytöjä Monkista ja Weekdaysta, ja söimme vatsan tasoittamiseksi paikallisessa pitseriassa perushyvät pitsat. Kolmen aikaa suuntasimme hotellille, jossa otin pienet torkut ennen uudestaan kaupungille lähtöä.

Meidän reissun tarkoitus oli ottaa rennosti ja tehdä niitä asioita, jotka hyvältä tuntuivat. Olen erittäin tyytyväinen siihen, kuinka hyvin tässä onnistuttiin. Kävimme pitkällä iltakävelyllä, ihastelimme arkkitehtuuria, juttelimme ummet ja lammet. Nautimme vapauttavasta tunteesta, kun ei ollut mitään, mitä tarvitsisi tehdä. Oli vain asioita, joita sai tehdä, jos halusi.

Mun mielestä matkustamisessa parasta on ehdottomasti se, että sen saa tehdä juuri niin kuten itse haluaa. Meitä ei tammikuisena, kylmänä ja pimeänä iltana houkuttanut lähteä väkisin kiertämään Uumajan nähtävyyksiä. Haluaisin joskus käydä tuossa kaupungissa kesällä näkemässä paremmin niitä näkemisen arvoisia asioita, mutta tällä kertaa söin Maxista haettuja mozzarellatikkuja ja vegaanipirtelöä hotellihuoneessa katsoen telkkarista Leijonien matsia. Tunsin suurta onnellisuutta käpertyessäni lakanoihin, jotka joku muu tulisi vaihtamaan seuraavana päivänä.

uumaja 11 uumaja 10 uumaja 9 uumaja 17 ja 18 uumaja 2 uumaja 4 uumaja 6 uumaja 15 ja 16 uumaja 8

Meidän viikonloppureissu oli siis oikein onnistunut. Pari päivää toisessa kaupungissa kaukana velvollisuuksista tekee todella hyvää, vaikkei tekisi kohteessa mitään sen kummempaa. Paluumatkasta laivalla selvisimme ilman keikkumista, ja pääsin vihdoin pelaamaan ilmakiekkoa, haha. Hävisin tosin molemmat pelit, mutta hauskaa se oli silti. Kulutimme aikaa myös pelaamalla korttia, jotka ostimme viime kerralla Wasalinelta. 

Toivon pääseväni seuraavan kerran naapurikaupunkiimme kesällä. Sitä varten kysynkin teiltä, mitkä ovat parhaat kohteet Uumajassa, jotka kesällä kannattaa käydä katsomassa?

7.1.2020

Vuoden 2020 ilmastolupaukseni - 5 asiaa, joita tavoittelen

Olen huono tekemään perinteisiä uuden vuoden lupauksia (tai oikeastaan pitämään niitä, tekeminen kyllä onnistuu), joten otin tänä vuonna erilaisen näkökulman asiaan. Tässä viisi ekologista tavoitettani vuodelle 2020.

ekologiset lupaukset 1

1. Otan selvää, voinko asua ekologisemmin ja teen tarvittavat toimenpiteet
Asun tällä hetkellä poikaystäväni kanssa 60,5 neliön kerrrostalokaksiossa. Hukkaneliöitä asunnossamme ei liikaa ole, enkä ole valmis ihanasta kodistamme muuttamaan pois. Paikallinen yritys Vaasan sähkö tarjoaa tuulisähköä, joka on ekologisempaa ja jonka ominaisuuksiin aion tutustua. Aion myös ottaa selvää, voiko taloyhtiöömme saada muovi- ja kartonkiroskiksia kierrättämisen helpottamiseksi.

2. Vähennän ruokahävikkiä
Tällä hetkellä mulla tulee aivan liikaa ruokahävikkiä siksi, että unohdan ruokaa jääkaappiin. Vaikka ruokahävikin määrä ei ole poikkeuksellisen suuri, on silti kaikki hävikki liikaa. Aion tosissani keskittyä nyt sen vähentämiseen. Myös hävikkiruokapalvelut, kuten ResQ, Matsmart ja Fiksuruoka ovat osa tavoitettani.

3. Panostan kotimaiseen ja vegaaniseen ruokaan
Lähellä tuotettu ruoka on ekologisempaa kuin kaukaa rahdattu, joten haluan keskittyä siihen. Lihaa en ole syönyt vuosikausiin, ja pyrin jatkuvasti syömään yhä ekologisemmin. Käytän K-ruoka -sovellusta, ja aion ottaa käyttöön sieltä ominaisuuden, joka laskee ruokakassieni kotimaisuusasteen. Kesällä tahdon testata myös lähiruoan syömistä edistävää Rekoa.

ekologiset lupaukset 3 ja 4

4. Siirryn luonnonkosmetiikkaan ja ekopesuaineisiin
Käytän tällä hetkellä käytössä olevat meikit loppuun, mutta uusia hankkiessani haluan vain vegaanista luonnonkosmetiikkaa. Sama koskee muitakin hygieniatuotteita, kuten hiustenhoitoaineita. Jatkan selvittämistä luonnonmukaisten astianpesukone- ja käsitiskiaineista sekä pyykinpesuaineista löytääkseni meille sopivat aineet. Lisää mikromuovia ja muita myrkkyjä minun ei tarvitse viemäreihin valuttaa.

5. Ostan vähemmän ja laadukkaammin
Shoppaan muutenkin aika vähän, mutta tänä vuonna tavoite on ostaa entistä vähemmän vaatteita. Ostaessani suosin kirpputoreja ja varsinkin uutena vastuullisesti tuotettuja, laadukkaita vaatteita. Aloin kirjoittamaan ylös kaikki tänä vuonna ostamani vaatteet, jotta voin loppuvuodesta tarkastella onnistumistani.

ekologiset lupaukset 2

Sellaisia tavoitteita tällä kertaa. Halusin listata tähän vaan sellaiset jutut, joita ihan oikeasti aktiivisesti tavoittelen enkä vaan lämpimikseni puhu tekeväni niin. Minun mielestäni lista näyttää aika kivalta. Vinkatkaa, jos teillä on hyviä niksejä tavoitteiden toteuttamiseen!

Mitä ekologisia lupauksia te teitte tälle vuodelle?

LUE MYÖS:
Ilmastoahdistusta ja omat ekologiset valintani

4.1.2020

12 syvällistä ajatusta vuoden alkuun

ASUN: Vaasassa, merenrantakaupungissa länsirannikolla. Olen todella kiintynyt tähän kaupunkiin, eikä mulla ole kiire muuttaa muualle. Meillä on täällä ihana koti, jonka parvekkeelta on upea merinäköala, eli Vaasan kauneimmat puolet ovat nähtävillä koko ajan.
INNOSTUN: Kaikista pienistä asioista. Mulle tulee helposti tosi hyvä fiilis ja onnellinen olo, eikä sen aiheuttamiseen tarvita mitään suurta. Usein esimerkiksi kauniit maisemat tai joku tosi pieni ostos saa mut innostumaan hämmentävän paljon.
IHAILEN: Niitä ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan. Mun lähes kaikki haaveet ovat tavoitteita, jotka on mahdollista toteuttaa. Ihailen niitä, jotka todella toteuttavat haaveitaan sen sijaan että vain puhuisivat siitä.
HALUAISIN: Pitää vuoden sapattivapaan jonka aikana matkustaisin, kirjottaisin blogia, lukisin kirjoja aamuisin ja tekisin vain itselleni mieluisia asioita.
RENTOUDUN: Piikkimatolla. Se on mun uusin hurahdus ja aiheuttaa mukavaa kihelmöintiä selässä. Lukeminen, kirjoittaminen, sarjojen ja leffojen katselu sekä yleisesti oleskelu ja höpöttely ovat myös kivoja rentoutumiskeinoja.
LUONNETTANI KUVAA: Helposti innostuva, spontaani, aina valmis seikkailuun. Hieman epävarma, mutta hyväntahtoinen, ihan kiva tyyppi. Osaan kiukutella ja draamailla, mutta hillitsen niitä puolia parhaani mukaan.
syvälliset kysymykset 1

syvälliset kysymykset 2

ILOSTUN: Pienistä huomioimisista. Hyvät teot ja pienet eleet, jolla halutaan osoittaa isoja asioita, ovat ilostuttavia asioita.
JOS VOISIN TEHDÄ MITÄ VAIN: Kirjottaisin juttuja aikakauslehtiin, ostaisin vain eettisesti valmistettuja vaatteita ja auttaisin köyhien maiden lapsia.
HALUAN YMPÄRILLENI: Positiivisia, elämäniloisia ihmisiä, joiden kanssa olla oma itsensä ja nauraa paljon. Haluan tutustua erilaisiin ihmisiin laajentaakseni omaa näkökenttääni, mutta lähelleni haluan lähtökohtaisesti samanhenkisiä ihmisiä kuin itse olen.
HAAVEILEN: Lähitulevaisuudessa toimittajan työstä, pienestä hemmottelusta ja onnellisesta parisuhde-elämästä, pienistä seikkailuista, henkisestä tasapainosta kaiken välillä. Myöhemmin onnellisesta perhe-elämästä ja tasaisuudesta.
EN LUOPUISI: Poikaystävästä, kodista, vapaudesta ja oikeuksista. Rakkaista ihmisistä, luonnossa liikkumisesta, uskonnosta. Hyvästä kahvista ja pitkistä yöunista.
AJANKOHTAISTA JUURI NYT: Rentotumisviikonloppu Uumajassa. Odotan tältä viikonlopulta leppoisaa yhdessäoloa ja huumaavan hyvää fiilistä.

2.1.2020

Tällainen oli vuoteni 2019 - mitä jäi käteen?


Hyvää uutta vuotta! <3

Mietin pitkään, minkälaisen vuosi(kymmen)katselmuksen teen someen, vai teenkö ylipäätään mitään. Instagramin stoorit tuntuvat ainakin pursuavan näitä muistelemisia niin paljon, että yliannostuksen raja on ohitettu jo aikoja sitten. En oikeestaan edes haluaisi muistella viimeisen kymmenen vuoden tapahtumia. Miten ikinä voisin muistaa, olinko vuonna 2011 onnellinen vai surullinen ja mitä merkitystä sillä on nykypäivän kannalta? Ei kerrassaan mitään. Mieluummin keskityn tähän hetkeen ja tulevaan. Kompromissina ajattelin muistella vuotta 2019 hyvin lyhyesti blogissa, ja kääntyä sitten vasta alkanutta vuotta kohti.

vuosikatsaus 1

Vuosi vaihtui rennoissa merkeissä poikaystävän kanssa, ja stressitön uudenvuodenvietto oli siihen astisen elämäni paras. Tammikuussa tein kolme merkittävää asiaa: aloitin työt vaatekaupassa (jep, sama työ, jonka päättymisestä kerroin tässä postauksessa), leikkasin vyötärölle asti ylettyneet hiukseni olkapäämittaisiksi sekä otin nenäkorun. En tiedä mikä noista jännitti eniten, mutta kaikki olivat pitkään harkittuja ja lopulta erittäin hyviä päätöksiä. Tammikuussa minusta tuli myös avioerolapsiaikuinen, minkä käsittely otti oman aikansa.

Helmikuussa opiskelin ja tein kahta työtä, toista vaatekaupassa ja toista ruokakaupassa. En muista kovin paljoa helmikuusta (joten miten voisin muistaa mitään kymmenen vuoden takaa...), joka kertoo ehkä siitä, että silloin jo väsytti, tai vaihtoehtoisesti mitään kummallista ei tapahtunut. Maaliskuussa muutettiin poikaystävän kanssa uuteen kotiin, joka oli ensimmäinen alusta asti yhteinen. Samassa asunnossa ollaan edelleen, ja tämä on maailman paras koti. <3 Maaliskuussa myös palasin puolen vuoden tauon jälkeen blogiin tällä postauksella.

Huhtikuussa kärsin terveysongelmista, ja olin pyörtyä monta kertaa. Asia saatiin kuitenkin onneksi kuntoon. Käytiin käärmenäyttelyssä ja sisustettiin kotia. Makoilin myös ahkerasti parvekkeella kevätauringosta nauttien. Kerroin tässä postauksessa muista huhtikuun kuulumisia. Loppukuusta vietin opiskelijavappua piknikillä ja kavereiden luona.

vuosikatsaus 3

Toukokuussa aloitin kesätyöt toimittajana maakuntalehdessä, eli pääsin unelmatyöhöni. Tein pari viikkoa kolmea työtä päällekäin, ja koitin puristaa viimeiset koulujutut kasaan. Katsoin jääkiekkoa, vietin poikaystävän synttäreitä, kävin Tampereella ja innostuin luontoretkeilystä. Blogiin kirjoitin fiiistelylistan, muutamia mietteitä inspiraatiosta sekä esittelin vähintään seitsemän vuotta sitten kirpparilta ostetut housuni, jotka ovat muuten edelleen käytössä.

Kesäkuu ja heinäkuu menivät töiden parissa ja kesästä nauttien. Juhannuksena matkattiin Rovaniemelle, jossa grillailtiin ja rentoiltiin. Kävin kotikaupungissani museossa, istuin iltaa laiturilla ja seisoin sateessa festareilla. Yritin ottaa kesästä kaiken irti ottamatta kuitenkaan paineita siitä. Kaiken kaikkiaan vietin aika kivan ja näköjään myös hyvin postausvapaan kesän.

Elokuun neljäs päivä täytin 26, ja ikäkriiseilin aiempaa pahemmin. Tein vielä kolmisen viikkoa töitä, ja lopun kuusta yritin saada valmiiksi aiemmin kesken jääneitä kursseja. En onnistunut, mutta nautin elokuusta. Synttäriviikonloppunani kävin Ähtärin eläinpuistossa, Tuurin kyläkaupassa, elokuvissa Leijonakuningasta katsomassa sekä ravintolassa syömässä. Ei valittamista. Kuun viimeisenä päivänä teimme ihanan telttaretken Raippaluodon kauniisiin luontomaisemiin.

vuosikatsaus 2

Syyskuussa palasin vaatekauppaan töihin ja aloitin uuden työn koru- ja kellokaupassa. Lisäksi jatkoin opintojani muun muassa venäjän alkeiskurssilla, jonka tenttiä en muuten läpäissyt ja joudun tammikuussa uusintaan. Tein paljon artikkeleita freelancerina lehteen ja heitin keikkaa kesätyöpaikalleni. Lokakuu jatkui samoissa merkeissä, ja meno meni aika kreisiksi. Sain kuitenkin yhden asian päätökseen, kun valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi ja aloitin maisteriopinnot. Kävin syksyllä myös Rovaniemellä, Helsingissä sekä Tampereella.

Marraskuu meni opintojen ja töiden parissa kiireisenä ja uupuneena. Tämä ilmeni muun muassa sairaalaan johtaneella migreenikohtauksella. Podin myös ilmastoahdistusta ja kirjoitin siitä blogiin. Ostin ensimmäiset joululahjat ja stressasin joulun aikatauluja. Joulukuun puolella irtisanouduin toisesta työstä ja yritin pitää lomalla kaikki työjutut sekä opiskelut poissa mielestä, jotta voisin aidosti levätä.

Huh, nyt on 2019 käsitelty! Postauksesta tuli oletettua pitempi, kiitos niille, jotka tänne asti jaksoivat kahlata. Kirjoittelen vuoden 2020 suunnitelmista ja tavoitteista tänne pikapuolin. Nauttikaa vuoden ensimmäisistä päivistä. <3