Virkistävä viikonloppu, ärsyttävä yskä, röntgenkäynti ja luontoterapiaa


Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Tuo Aku Ankasta tuttu lause on pyörinyt päässä viime päivinä enemmän kuin pitkään aikaan. Tuntuu, ettei kannata yrittää kirjoittaa väkisin mitään, mikä ei oikeasti ole nyt elämässä läsnä. En kuitenkaan jaksa loputtomiin ahdistua ympärillä olevasta tilanteestakaan, ja mun päivittäinen päänsärky huutaa ulkoilmaa parantuakseen, joten pienen kävelyn ja rentouttavan saunan jälkeen päätin tulla kirjoittamaan teille ihan vaan fiiliksiä. Ei pelkkää koronaa ja karanteenia, vaan kaikenlaista. Otsikkokin on kuin teinitytöille tarkoitetusta kirjasarjasta (kuka muistaa Jacqueline Wilsonin kirjat ♥) tai blogien kultaiselta alkutaipaleelta.

luontoretki 1

Viime viikonloppu kirjaimellisesti hujahti Lapissa. Vaikka matkustaminen olikin jo hieman riskialtista, ja päivä paluumme jälkeen junayhteyksiä peruttiin, oli meillä silti aivan ihana viikonloppu. Oli virkistävää päästä hetkeksi pois koronakuplasta, jossa jo silloin jossain määrin maailma pyöri, ja keskittyä muihin asioihin. Useat leikkituokiot 2-vuotiaan kanssa, kuulumisten vaihto vanhempien kanssa, turhasta löpiseminen sisarusten kanssa, kahden kuukauden ikäisen vauvan sylittely ja päälaen tuoksuttelu sekä lumisia teitä pitkin tallustelu auttoivat unohtamaan kaikki muut asiat. 

Viikonloppu huipentui pienen pojan ristiäisiin, joissa omat silmäkulmat kostuivat liikuttavan tilaisuuden johdosta. Miten ne lapset onkin niin ihania. Sunnuntai-iltana junassa taas sai luurin täydeltä uutisia kiristyneistä hallituksen toimista ja muusta, ja yhtäkkiä huomasin, että olinpas elänyt stressivapaan viikonlopun.

luontoretki 3 ja 4

Koska jatkuva sisälläolo aiheuttaa mulle päänsärkyä, joka johtaa nopeasti migreeniin, joka aiheuttaa monen päivän tuskat ja toimintakyvyttömyydet, pyrin saamaan raitista ilmaa joka päivä. Onneksi meillä on lasitettu parveke, joka auttaa paljon asiaan. Uskaltauduimme kuitenkin yhtenä päivänä hiljaiselle luontopolulle vetämään keuhkot täyteen viruksetonta ilmaa. Harmi vaan, että samalla tuli vedettyä myös nuotion savua henkeen, ja loppuiltana yskitti viime aikoja enemmän. Erityisen ärsyttävää yskä on tällaisessa tilanteessa, kun heti iskee luulosairaus sen oikean koronaviruksen sijasta. No, yskästä päästiin eroon yhdessä illassa, joten voin jättää sen ylireagoinnin sikseen.

Luonnossa liikkuminen on kyllä todellista terapiaa. Yritän pysyä pois ihmishälinästä parhaani mukaan, mutta luontopolut ja nuotiopaikat ovat mun rauhan tyyssijoja, joiden luona hengitellessäni tunnen oloni paremmaksi kuin muualla. Enkä usko autioissa metsissä tartuttavani ketään tai imaisevani virusta mukaani. Jos niin käy, niin olisi se kyllä käynyt myös mun työvuorojen aikana, jotka vietän kauppakeskuksessa tapahtumien keskipisteessä. Tämä lauantai vietettiin myös luontopolulla, ja metsässä taitetut kilometrit virkistivät mieltä. Nautin todella paljon kuumasta termarikaakaosta ja pienistä eväistä levähdyspaikalla edessäni aukea pelto ja takana läpi patikoitu metsä.

luontoretki 2

Tällaisia fiiliksiä täällä. Miten teillä sujuu, millaista elämää te tällä hetkellä vietätte? Ai niin, meinasin jo unohtaa, että ehdin murtaa sormenikin jossain välissä. Röntgenissä ei tosin näkynyt mitään, eli mulla on nyt mysteerinen diagnosoimaton sormivamma. Vasemman käden nimetön ei mene koukkuun eikä suoristu, ja sattuu älyttömästi jos sillä osuu johonkin. Toisena ajankohtana jaksaisin keskittyä tähän paljon enemmän, mutta tällä hetkellä yksi murtunut sormi tuntuu ihanan tavalliselta asialta.

PS.
Lisää mietteitä koronatilanteesta täällä: Olen perussairas - pelottaako korona?
Ajatuksia itsensä hyväksymisestä: Yritän olla itseni ystävä

Kommentit

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea