Postaus vieraalla kielellä: ¡Saludos desde España!

Hola! Hoy es el ultimo dia del mes, hora el post con lengua extranjero. Pero porque tambien es jueves, #travelthursday, digo de mi viaje a España.

En España he visitado una vez. Visitaba en las Islas Canarias, en Las Palmas de Gran Canaria, cuatro dias con mi amiga. Surferamos, visitabamos en Maspalomas, comiamos pizza, comprabamos, estabamos en la playa, subimos la montaña, visitaba en Jardín Botánico Canario Viera y Clavijo... Tuvimos unas vacaciones muy divertidas.

Aqui hay algunas cosas que note en las Islas Canarias.

La gente grita muy fuerte cuando habla.
La comida vegana es dificil de encontrar.
No habia muchos turistas en Las Palmas, pero tenia en Maspalomas.
La gente no habla ingles.
25 grados de calor es mucho mas calido en las Islas Canarias que en Finlandia.
Las Palmas es un lugar agradable! Me ha gusta mucho.

Espero poder viajar de nuevo pronto. Y pronto tambien haga tanto sol en Finlandia...
Hasta luego!



Oma taustani espanjan kielen kanssa: Eeeespanjaa! Musta tuntuu, että jokainen suomalainen on päässyt kuulemaan elämänsä aikana espanjaa vaihtelevissa määrin, halusi tai ei. Espanjaa tulee niin monessa ohjelmassa, ja kukapa nyt voisi unohtaa esimerkiksi Suomessa hittiohjelmana pyörineen Serranon perheen. Itse olen aina halunnut opiskella espanjaa, mutta muiden kielien mennessä edelle sain aikaiseksi ilmoittautua espanjan kurssille vasta yliopistossa. Nyt olen hyväksytysti suorittanut kaksi alkeiskurssia, ja niinhän siinä kävi, että tykästyin espanjan kieleen todella paljon. 

Vaikka paljon virheitä edelleen teenkin, tuntuvat espanjan kielioppisäännöt mulle paljon helpommilta kuin monessa muussa kielessä. Pienten ponnistelujen jälkeen ymmärrän logiikan sääntöjen takia, ja kertauksella opin säännöt ja sanat. Akkusatiivipronominit ovat mun vahvuuteni, vaikka en ikinä uskonut mistään kielestä sanovani näin, heh. Puheen ymmärtäminen on aivan nollissa, mutta olen onnistunut Narcosia katsoessani poimimaan joitain lauseita ja ymmärtämään niiden lauserakenteiden tarkoituksen. Vaikka mun vapaavalinnaiset opinnot ovat opintopisteiltään jo suoritetut, harkitsen espanjan kieliopin kertauskurssia keväälle. Haluan vahvistaa omaa kielitaitoani, ja tietenkin olisi kiva päästä paikan päälle vaikka Espanjaan tai Meksikoon kuullunymmärtämistä harjoittelemaan.

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Postauksen aiheesta ja kuvista tuli ainakin mieletön ikävä lämpöön! Postausta oli muutenkin hauska kirjoittaa, sillä olen jo odottanut, koska pääsen tätä espanjaksi toteuttamaan. Tämän vieraan kielen perään on jopa kyselty, haha, ja ajattelin kirjoittaa espanjaksi läpäistyäni kakkoskurssin tentin. Sanakirjat ja google kääntäjä olivat edelleen suurena apuna, mutta monessa kohtaa koitin itse taivuttaa verbit ja pohtia parempaa lauserakennetta, mitä kääntäjä osasi antaa. Kovasta auringon kaipuusta huolimatta fiilikset tästä postauksesta ovat muy buenos!

Millaisia tuntemuksia espanjan kieli herättää teissä? Mitä telkkarisarjaa vinkkaisitte espanjan kielen ylläpitämiseen?

12 suomalaista yritystä, jotka valmistavat tuotteensa kierrätysmateriaalista

Tavaran poisheittäminen on asia, joka harmittaa aina. Mun mielestä on älyttömän hienoa, että jotkut jaksavat ja osaavat tehdä muuten poisheitettävästä materiaalista jotain uutta. Arvostan kierrätysmateriaalista tehtyjä tuotteita, sillä tuotteen käyttöiän pidentäminen on maapallon kannalta hieno asia. Usein tuotteet ovat myös uniikkeja ja niissä näkyy ripaus taitavien tekijöiden kädentaitoa.

Haluan esitellä teille pelkkiä kierrätysmateriaaleja käyttäviä suomalaisia yrityksiä. Itselläni ei ole näistä yrityksistä välttämättä kokemusta, vaan kriteerit tähän listaan päässeille ovat kierrätysmateriaalin käyttö tuotteissa ja suomalaisuus. Listaa saa täydentää kommenttikentän puolella!



Globe Hope myy asusteita, reppuja ja laukkuja, jotka ovat valmistettu pääasiassa Suomesta kerätystä kierrätysmateriaalista. Yrityksen ompelimot sijaitsevat Suomessa ja Virossa.

Laura Hyvi Bridal valmistaa vastuullisia hääpukuja, jotka ovat tehty vintagepitsistä. Jokainen puku on uniikki, ja pukuja valmistetaan vain tilauksesta, jotta kaikki häämekot tulisivat käyttöön. Puvut ommellaan Helsingissä.

HallaxHalla valmistaa uimapukuja meristä kerätyistä muoviroskista. Uimapukujen tuotanto on Balilla, ja jompi kumpi yrityksen perustajista valvoo tuotantoa ja varmistaa työntekijöiden hyvinvoinnin.

The Other Danish Guy myy miesten alusvaatteita, jotka ovat valmistettu ympäri maailmaa kerätystä Nylon 6 -jätteestä. Lanka tehdään Italiassa ja bokserien valmistus tapahtuu Portugalissa.

Pure Waste valmistaa kierrätysmateriaalista vaatteita, muun muassa t-paitoja ja collegeja. Vaatteet valmistetaan vastuullisella vaatetehtaalla Intiassa.

Rens valmistaa kenkiä kahvista. Siis kyllä, oikeasti kahvista ja kierrätetyistä muovipulloista. En tiedä tarkkaan miten tämä prosessi tehdään, mutta yritys ehdottomasti kuuluu tähän listaan. Tehdas on Kiinassa.



Ässä Uusiorenkaat on pitkään toiminut yritys, joka valmistaa autoon renkaita vanhoista, käytetyistä renkaista. Renkaat valmistetaan Suomessa.

Hookoohoo on yritys, joka valmistaa laukkuja vanhoista auton turvavöistä. Laukut suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, ja suurin osa materiaaleista on myös peräisin Suomesta.

Asyama valmistaa uimapukuja ja bikineitä kalastusverkoista, poisheitetystä muovista ja muusta meressä olevasta roskasta. Tuotteiden pakkauksissa ei käytetä muovia.

Ohoy Swim käyttää poisheitettyä nylonia, muun muassa vanhoja kalastusverkkoja ja muuta meressä olevaa roskaa uimapukujen ja bikinien valmistukseen. Tuotteet tehdään pienellä tehtaalla Sri Lankalla.

ASMI valmistaa laukkuja ja koruja, jotka ovat tehty työkoneiden ja pyörien sisäkumeista sekä autojen turvavöistä. Kaikki tuotteet valmistetaan käsityönä Kuopiossa.

Piece of Jeans valmistaa vaatteita ja asusteita kierrätetystä farkkukankaasta. Tuotteita tehdään myös mittatilauksena. Materiaalit ovat peräisin Suomesta, ja tuotteet ommellaan pienompelimossa Puolassa.


Huhhuh! Käytin yritysten etsimiseen ja verkkosivujen läpikäymiseen useita tunteja, mutta sain kuin sainkin listalle täytettä. Ja hyvän mielen saan tästä itsellenikin, kun pääsen mainostamaan tällaisia yrityksiä. Muita suomalaisia, pelkkiä kierrätysmateriaaleja käyttäviä yrityksiä saa tosiaan vinkata lisää kommenttikentän puolelle. Toivottavasti saitte näistä vinkkejä ja inspiraatiota omiin, tarpeellisiin hankintoihinne!

Kuukauden ekoahdistus: Ruokahävikin valtava määrä

Tämän kertainen ekoahdistuksen aihe on aina ajankohtainen, mutta pyörii mielessäni nyt erityisen paljon hamstrauskäytöksen ollessa valloillaan. 

Voitteko kuvitella, että jopa 30 prosenttia maailman ruoista päätyy hävikiksi? Pelkästään suomalaiset kotitaloudet heittävät vuosittain ruokaa roskiin 120-160 miljoonaa kiloa. Havainnollistaen tuo määrä on noin 7800 rekka-autolastillista ruokaa. Yksi ihminen tuottaa noin 23 kiloa hävikkiä vuodessa.

Mitä järkeä?


Kaikkein pahinta on ostaa hiilijalanjäljeltään raskaita ruokia ja heittää ne roskiin. Hirveä määrä tuhlattuja luonnonvaroja ja mitä varten? Ruokaa ei edes syödä vaan heitetään pois. Kaikki aivan turhaa.

Kevennän syyllisyyden taakkaani heti tunnustuksella: minulla tulee liikaa ruokahävikkiä. Nimesin sen pienentämisen tavoitteekseni jo alkuvuodesta, ja yritän samaa edelleen. 

En halua syyllistää ketään ruokahävikin tuottamisesta, koska uskon, että se harmittaa jokaista. Kaapin perälle unohdettu ruoka kun on tappiota myös kukkarolle. Ainakin omasta lapsuudestani muistan, ettei ruokaa saa heittää hukkaan. Nyt kun on itse vastuussa omasta jääkaapistaan, jokainen pilaantunut ruoka harmittaa entistäkin enemmän.

Kotitaloudet ovat yksinään suurin hävikin aiheuttaja. Kauhistuttaa silti myös ajatella sitä ruokahävikin määrää, mikä ravintoloista, kahviloista ja kaupoista syntyy. Pikaruokaravintolassa työskennelleenä olen omin silmin todistanut hävikin järkyttävää määrää. Suurin osa tuotteista olisi täysin syöntikelpoisia myöhemminkin, mutta säädökset määräävät myyntikelpoisen ajan, jota on noudatettava.


Onneksi nykyään on kehitetty paljon eri tapoja pienentää ruokahävikkiä. Itse pelastan silloin tällöin ruokaa ResQ-sovelluksella. Hävikkiruokaa voi tilata esimerkiksi Fiksuruoalta tai Matsmartilta pilkkahintaan. Kaupat myyvät erääntyviä tuotteita alennuslappusin. 

Parasta ennen -päiväys ei tarkoita viimeistä käyttöpäivää, vaan useita ruokatuotteita voi syödä päiväyksen mentyäkin. Itse ainakin syön ruokia niin kauan, että ne haisevat tai näyttävät pilaantuneelle. Haaste onkin siinä, että muistan syödä ruoat ennen pilaantumista, ei siinä, että heittäisin sitä turhan hepposin perustein pois. Ruokien järjestely jääkaappiin niin, että nopeiten pilaantuvat asetetaan etuosaan ja pidemmin säilyvät taakse, on yksi keino vastata haasteeseen.


Syyskuussa vietetään hävikkiviikkoa, ja voisinkin silloin kirjoitella enemmän vinkkejä hävikin välttämiseksi. Tätä varten ja ihan sitä omaa kehittymistä varten pyydän teitä kertomaan omat vinkkinne. 

Mikä on sun paras keino pienentää ruokahävikkiä? Entä mikä on sun suurin kompastuskivi asian kanssa? Olisi mahtava kuulla, jos sieltä löytyy muitakin, jotka vaan yksinkertaisesti unohtavat syödä jääkaapissa olevia ruokia.

Välähdyksiä Afrikasta - kanoja bussin etupenkillä ja riita veneen kuvaamisesta

Kuten monet pidempään matkassa olleet lukijat varmasti muistavat, oon asunut muutama vuosi sitten Afrikassa pari kuukautta. Selailin sieltä kirjoittamiani postauksia, ja muistin paljon jo kertaalleen unohtuneita pieniä yksityiskohtia. Oon piilottanut sen aikaset postaukset, kun kuvat eivät enää toimi niissä normaalisti. Mietin kuitenkin niiden avaamista uudelleen esiin. Kiinnostaisiko teitä lukea niitä?

Halusin nyt jakaa teille pieniä välähdyksiä Afrikasta. Muutamia muistoja, satunnaisia yksityiskohtia. Toivottavasti pääsette hetkeksi mukaan kuumaan, kosteaan, afrikkalaiseen tunnelmaan.


Menin kahden muun suomalaisen ja parin kenialaisen kanssa paikalliseen minibussiin, matatuun. Pysäkillä oli muutama matatu, joiden kuskit melkein repesivät innosta nähdessään meidät. Kaikki halusivat meidät asiakkaikseen, joten meitä kirjaimellisesti revittiin ja työnnettiin joka suuntaan. Hässäkkä aiheutti nyrkkitappelun, jonka yhteydessä yhdestä matatusta hajosi peili. Kömmimme rauhassa yhteen matatuun ja katselimme ikkunasta kuskien riitaa arvokkaasta peilistä.

Matka Dar es Salaamista Mombasaan taitettiin tavallisella matkustajabussilla. Matkalla kuski pysähteli monta kertaa neuvottelemaan katukaupustelijoiden kanssa kananmunien ostosta. Lopulta munien lisäksi kuski päätyi ostamaan korillisen eläviä kanoja, jotka matkustivat muiden mukana etupenkillä. Bussin hajotessa tien laitaan viisi matkustajaa nousi ylös ja yhdessä kuskin kanssa korjasivat ongelman. Hakuna matata, ei ongelmaa.

Käveltiin rannalla ja pysähdyttiin kuvaamaan kauniin, hylätyn veneen luo. Kuvia ottaessa paikalle osui kerjäläisen näköinen mies, joka väitti veneen kuuluvan hänen enollensa. Tällä verukkeella meidän piti hänen mielestään maksaa hänelle palkkio, koska otettiin paikassa kuvia. Mulla meinasi tulla kunnon riita asiasta miehen seuratessa meitä ja vaatiessa rahaa. Tilanne loppui siihen, että kaverini antoi miehelle sata shillinkiä eli vajaa euron.


Mentiin katsomaan hostperheen lasten koulun päättäjäisiä. Lapset olivat valmistelleet hienoja ja kivoja esityksiä. Jossain vaiheessa, ilman mitään taukoa, esitykset alkoivat alusta. Katseltiin uutta esityskierrosta noin puoleen väliin, kunnes vähin äänin siirryttiin pois yleisöstä. En ikinä keksinyt syytä, miksi kaikki esitettiin kahteen kertaan samalle yleisölle.

Hostien luona katsottiin joka ilta samaa vhs-nauhaa. Kyseinen video oli hostien oman uskonnollisen yhteisön tekemä, ja siinä kuvattiin yhteisöä laulamassa ja tanssimassa. Ekalla kerralla video oli ihan hauska, ja sieltä piti tietenkin osoitella kaikkia tuttuja. Aina en iltaisin jaksanut katsoa samaa videoa, vaan olin makuuhuoneessa rauhassa. Toki volumet olivat niin kovalla, että edelleen kuulen päässäni Asante Jesus -laulun kaiun tätä muistellessani.

Kodin pihalla ollessa oli aivan tavallista nähdä kanoja ja tipuja kuljeskelemassa pitkin tunkioita syötävää etsiessä. Välillä vastaan tuli riutuneita lehmiä ja vuohia. Kerran kaupasta tullessani jouduin kääntymään tieltä takaisin, sillä vastaan tuli iso lauma vuohia, enkä uskaltanut ohittaa niitä.


Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Meillekö koira?

Huh, pitkästä aikaa mua jännittää julkaista joku postaus näin paljon. Pelkään saavani rajuja arvosteluita joiltain koirafanaatikoilta, joita aina välillä Feissarimokien puolella näkyy. No, ehkä keskustelu pysyy asiallisena, joten uskallan kertoa omia pohdintojani aiheesta.

Nimittäin, olemme poikaystäväni kanssa pohtineet vakavasti koiran ottamista. Moni mut tunteva varmasti hämmästyy tästä tiedosta, sillä en ole järin innostuneesti ikinä fanittanut koiria. Tilanne on kuitenkin se, että olen hyvin vahvasti lämmennyt ajatukselle omasta koirasta.


Asian laitahan on niin, että oikeasti pidän eläimistä. Mun suosikkeja on kaikki leijonat, tiikerit, norpat, kirahvit, gorillat... Kaikki, joita ei pääse koskemaan. Tykkään myös lemmikkieläimistä, jotka ovat häkeissä tai terraarioissa. Mielellään ottaisin sellaisen, koska tykkään ajatuksesta, että lemmikki on omalla alueellaan ja mä voin mennä sille alueelle silloin kun haluan.

Pelkään vähän isoja koiria sekä tuntemattomia koiria. Uskon kuitenkin vahvasti, että oman koiran kanssa tilanne olisi täysin eri. Tulisin varmasti rakastamaan omaa koiraa mielettömän paljon, eikä sitä tarvitsisi pelätä, kun se on tuttu koira jota on itse saanut kouluttaa.

Koiran kanssa rajattu tila ei tietenkään toimisi, sillä häkissä sitä ei meillä pidettäisi. Tämän vuoksi haluankin ensin varmistaa, että todella haluan koiran. Jos se on oikeasti mulle tärkeää ja koirasta tulee rakas, jaan varmasti mielelläni sen oman tilani koiran kanssa ja makoilen sen seurana lattialla.


Seuraava ongelma: koirasta irtoavat karvat ja kuola. Nuo kaksi ovat mun inhokkeja tällaisista pienemmän mittakaavan asioista. En kestä joka paikassa lojuvia karvoja ja kuolaisia asioita. Tämän asian ratkaisuksi oon miettinyt ainakin sitä, että koiralla ei olisi pääsyä sängylle tai sohvalle. Silloin saisin istua ja makoilla koirankarvavapailla alueilla, ja mennä itse sinne lattialle, jos siltä tuntuu. Lisäksi koirasta irtoava karva varmaan motivoisi siivoamaan useammin, mikä ei tietenkään olisi huono asia...

Pohdin myös luonnollisesti koiran mukana tulevaa vastuuta. En usko, että se olisi mulle ongelma. Mulla on luonnostaan vahva hoivavietti, ja uskoisin pystyväni ottamaan vastuuta omasta lapsesta, joten miksen sitten myös koirasta. Tietotaso mulla ei ole kovin korkea koirien suhteen, mutta aina voi lukea ja opetella. Poikaystävällä on enemmän kokemusta koirista, ja luotan hänen osaamiseensa ja omaan maalaisjärkeeni.

Yksi mietityttävä asia on se, kuinka paljon koira rajottaisi omia tekemisiäni ja menemisiäni. Rehellisesti sanottuna eniten mietin sitä, miten matkustamisen käy. Rakastan matkustaa, mutta niille reissuille en haluaisi koiraa mukaan. Onneksi ainakin yksi hyvä ystäväni on ilmoittautunut innokkaaksi koiran hoitajaksi matkojen ajaksi. Se huojentaa paljon jo pelkästään ajatuksen tasolla, joten jos joku kaveri tätä lukee, niin saa ilmoittautua hoitopaikaksi. En halua katkeroitua koiralle siitä, että en sen takia pääsisi ikinä matkustamaan.


Mietin myös matkustamista pienemmällä mittakaavalla, eli Lappiin perheeni luokse tai muihin kaupunkeihin kavereiden luokse. En ikinä olettaisi lähtökohtaisesti kylään mennessäni koiran olevan tervetullut mukaan, sillä tällaisesta asiasta pitää aina sopia etukäteen. Ymmärrän täysin, jos jonkun luo ei koiraa voi ottaa mukaan. Tässä siis ongelma: mitä sitten teen? Oon valmistautunut asiaan etukäteen kyselemällä esimerkiksi perheeltäni tällaisesta tilanteesta. Varmasti aina jokin ratkaisu löytyy, mutta haluan olla tietoinen siitä etukäteen.

Hyviä puolia koiran ottamisessa taas on tietenkin se itse koira. Uskon rakastavani koiraa täydestä sydämestäni, ja haluan antaa kodin jollekin sitä tarvitsevalle. Koirat voivat olla ihania ja olisi mahtavaa päästä tarjoamaan rakastava koti ja hyvä elämä jollekin koiralle. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, eli tärkeimpään ehtooni koiraa miettiessä: sen täytyy olla rescue-koira. Se, onko koira ulkomailta vai Suomesta, ei ole tärkeää. Mulle on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että ottaessani koiran autan jotain koditonta yksilöä saamaan paremman elämän, kuin mitä sille muuten olisi tarjolla. Pennun ostaminen kasvattajalta ei ole mulle vaihtoehto.

Haaveena olisi pienikokoinen, lyhytkarvainen, nuori aikuinen koira. Oon selannut lukemattomia kertoja kuvia ja tietoja koirista eri järjestöjen kautta, joista olisi mahdollista meille koira kotiuttaa. Sanoin alkuvuodesta poikaystävälleni haluavani vuoden asian miettimiseen ja totutteluun. Välillä tuntuu, että en malttaisi itse odottaa niin kauan, mutta vuosi on oikeasti tarpeellinen aika totutella ajatukseen. Haluan kuitenkin tilanteen olevan se, että haluan itse ottaa koiran ja olen siihen valmis. Muuten tilanne saattaa kääntyä nopeasti niin, että oletan poikaystäväni tekevän kaikki kurjat hommat, vaikka niidenkin pitäisi jakautua tasaisesti.


Todennäköisesti vuoden päästä käyn vielä allergiatesteissä, jonka jälkeen alamme etsimään itsellemme sopivaa koiraa ja järjestämään asioita koiralle sopivaan malliin. Sitä ennen on paljon vielä pohdittavaa, joten etsin jatkuvasti aktiivisesti tietoa asioista ja vastauksia minua epäilyttäviin asioihin. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia erityisesti rescue-koirista. Haluan olla valmistautunut kaikkiin asioihin, jotta voisin antaa koiralle mahdollisimman hyvän elämän ja olla sille hyvä omistaja.

Saa nähdä, onko meillä vuoden päästä nelijalkainen kaveri seuranamme. Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne koirasta ja käydään asiallista keskustelua aiheesta. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne ja niitä mahdollisia positiivisia kokemuksia esimerkiksi matkustelun ja koiran omistajuuden yhdistämisestä.

29 kysymystä, joiden avulla tiedät minusta enemmän

Heippa ja kivaa viikonloppua! Mulla oli tänään sellainen fiilis, että haluan postata teille jotain kivaa kevyttä luettavaa lauantaipäivän kunniaksi. Vakavaa meininkiä on ihan riittävästi jo muutenkin. Bongasin tämän hauskan haasteen Saran blogista, ja ajattelin nyt itsekin vastailla kysymyksiin. Toivottavasti saatte irti jotain uutta tietoa minusta näiden avulla. Mun mielestä on ainakin kiva päästä aina kurkistamaan enemmän jonkun bloggaajan ajatuksiin, joista hän ei yleensä välttämättä kirjottaisi.

Sen pitemmittä puheitta, mä lähden nyt aamupalan syöntiin ja te pääsette lukemaan näitä vastauksia. Hauskaa päivää! <3

29 kysymystä laura linnea 3

1. Koko nimi ja mistä se tulee?
Laura Maria Linnea. Laura on synnytyssairaalassa keksitty nimi, Maria ja Linnea on mun isoisoäitien nimet toiselta puolelta. En tosin muista varmaksi, oliko sillä vaikutusta mun nimeen vai oliko se vain kiva sattuma.

2. Pituus?
159 cm

3. Mitä katsot telkkarista juuri nyt?
Telkkarista en mitään, mutta suoratoistopalveluiden kautta kesken ovat Pako ja Narcos. Paon oon nähnyt kerran aiemmin, ja se on ihan loistava sarja! Narcos on uusi tuttavuus, mihin oon jo ihan koukuttunut.

4. Julkkisihastus?
Haha, Antti Holma. Oon kuunnellut hänen Auta Antti! -podcastin läpi pariin otteeseen enkä vaan kyllästy Holman outoihin höpinöihin. Pidän hänen elämänasenteestaan ja ajatusmaailmastaan ja siitä, miten hän kuittailee kuuntelijoilleen podcastissa. :D

5. Haaveeni?
Vastataan yksi lukuisista: Kiertää kaikki Balkanin maat ja nauttia maisemista ja erilaisesta kulttuurista. Oon käynyt Makedoniassa ja Kosovossa, ja hinku jäi kiertää muutkin maat. Ihastuin erityisesti Makedoniaan tulenpalavasti, sillä ihmisten ystävällisyys ja maassa vallitseva tunnelma jäivät mieleen.

6. Puhelimen taustakuva?
Venelaituri, jossa poikaystäväni istuu selkä päin kameraan auringonlaskun aikana. Kivan taiteellinen ja ihan itse ottama kuva.

7. Pisin parisuhde?
Tämä nykyinen. <3 Alkutavoite on olla yhdessä 80 vuotta ja sit voi anoa lisäaikaa.

29 kysymystä laura linnea 1

8. Silmien -ja hiusten väri?
Silmät ovat vihreät ja hiukset tummanvaaleat. Oon luonnostani tosi vaalea iholtani ja ihokarvoiltani, mutta hiukset ovat alkaneet tummua vuosien myötä. Mun tekisi hirveästi mieli värjätä ne nyt pinkiksi, mutta tuntuu tyhmältä tehdä niin, kun kuitenkin kökkii vain sisällä.

9. Lempiruoka?
Uunigratiini tai joku tosi hyvä pasta.

10. Lempilaulaja/bändi?
Vaikea. Mun ikisuosikkeihin kuuluu mm. Apulanta, Eppu Normaali, Popeda, Haloo Helsinki, Coldplay, Nickelback... Koita noista sitten valita vain yksi.

11. Lempielokuva?
Vastaan tähän joka kerta eri tavalla! Ei ole yhtä lempparia, mutta esim. Notting Hill ja Paholainen pukeutuu Pradaan lukeutuu suosikkeihin.

12. Surullisin biisi, jonka tiedät?
Ei tule mieleen mitään oikein surullista, enkä halua edes oikeastaan miettiä. Ehkä Samuli Putro - Olet puolisoni nyt, se on kaikessa kauneudessaan myös surullinen biisi.

13. Ensisuudelma?
Tarhassa, akvaariohuoneessa pussasin yhtä poikaa verhojen takana. Olin silloin viisivuotias. Hän olisi halunnut pussata uudestaan, mutta mä en halunnut ottaa riskiä, että joku tulee ja näkee. Hah.

14. Oletko koskaan menettänyt ketään?
Tällaiset kysymykset on aina vähän hankalia. Sanotaan vaikka näin, että oon todella onnekas, etten ole 26 ikävuoteen mennessä menettänyt ketään mulle oikeasti läheistä ihmistä. Pysykää terveenä rakkaat <3

29 kysymystä laura linnea 4

15. Horoskooppimerkki?
Leijona. Mun horoskoopin tähtikuvio löytyy kodin seinältä taulussa sekä tatuoituna käsivarteeni.

16. Paras juttu ikinä?
Oma parveke, johon kohta pääsee taas viettämään aikaa kirjan ja paksun viltin kanssa. Laiskan päivän ulkoilut hoituu siinä myös kätevästi.

17. Surkein juttu ikinä?
Se, kun kaikki huonekasvit kuolee kylmyyteen. Niitä tulee kyllä ostettua sitten kaksin verroin tilalle...

18. Kuinka monta lasta haluan?
Kolme tai neljä. Toki mielipide voi muuttua kun asia tulee ajankohtaiseksi, mutta oon myös todella avoin ajatukselle adoptiosta tai sijaislapsista. Mitä useampi lapsi saa turvaa ja huolenpitoa täynnä olevan kodin, sitä parempi. <3

19. Lempilaji?
Jalkapallo pelatessa, jääkiekko katsoessa. Molemmat toimii myös toisinpäin.

20. Suurin pelko?
Menettää läheisiä. Se, että havahdun asioihin liian myöhään.

21. Epäsuosittu mielipide?
Vankilassa istuminen ei lopulta ole kovin hyödyllistä, eivätkä pitkät vankeustuomiot auta ihmistä takaisin yhteiskuntaan.

29 kysymystä laura linnea 2

22. Syntymäkaupunki?
Turku.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?
Muiden blogit, auringonpaiste ja kaikki ekologiset verkkokaupat.

24. Addiktio?
Pelaan puhelimella Spider Pasianssia aina kun katson jotain ohjelmaa. :D

25. Mitä odotat?
Että meidän uusi sohva tulee! Ihanaa päästä sisustamaan olohuonetta uusiksi, ja vuoden etsinnän jälkeen saada täydellinen sohva osaksi kotia.

26. Unelmaduuni?
Toimittajan työ. Aihepiiri ja median muoto selviää myöhemmin, mutta kaikkea olisi kiva päästä kokeilemaan. Haaveilen myös sellaisesta työstä, jossa voisin oikeasti tehdä hyvää ja saada ääntä kuuluviin, esimerkiksi luontoa tai kehitysmaan lapsia auttaen.

27. Harrastukset?
Normaalitilassa squash ja OCR. Tällä hetkellä nuo jää pois, mutta lukeminen ja bloggaaminen ovat nousseet tärkeämmiksi harrastuksiksi.

28. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä?
Rehellisesti, ei mikään. Kuuntelen musiikkia yleensä vain kun olen kävelemässä tai muilla tavoin matkaamassa johonkin. Nyt en juurikaan kuuntele musiikkia, kun en paljoa yksin minnekään mene.

29. Milloin olen viimeksi itkenyt?
Jaa a. Varmaan viime viikolla jonkin stressin aiheen vatvomisessa on tullut pari kyyneltä.

29 kysymystä laura linnea 5

Laskeuduin 23 metriä maan alle ja kiipesin 21-metriseen torniin - tällainen on Pirunpesä

Kuulostaa hurjalta, eikö? Tällaista kokemusta varten pitää varmaan matkata Costa Rican luolille tai Tansanian vuorille? Hehe, ei nyt sentään. Tämä jännittävä kohde, Pirunpesä, löytyy niinkin kaukaa kuin Etelä-Pohjanmaalta. Ihan eksoottiselta entisestä Jalasjärveltä, nykyisestä Kurikasta.

Haluaisin kovasti kutsua Pirunpesää hiidenkirnuksi, mutta ilmeisesti sen tekniset ominaisuudet eivät anna lupaa tuolle nimitykselle. Käytetään siis termiä rapaumaonkalo. Amatöörimäisiä termejä käyttäen Pirunpesä on siis maassa oleva pyöreä aukko, joka ulottuu 23 metrin syvyyteen, ja on halkaisijaltaan 14 metriä.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 7 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 2

Nimensä Pirunpesä on saanut vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan onkalossa asui paholainen. Kätevä keino pitää lapset pois vaarallisen pudotuksen läheltä, vai mitä.

No, Pirunpesän syvyyksiin on mahdollista kavuta portaita pitkin, ja totta kai se piti käydä kokemassa. Ensin kuitenkin halusimme kiivetä vieressä olevaan näköalatorniin, jolla korkeutta oli sellaiset 21 metriä. Pitihän sitä ensin käydä pelottelemassa itseään korkeuksista käsin katsomalla, kuinka syvälle sitä meinaa kiivetä.

Näköalatornin huipulla käyminen oli itsessään jo hieno kokemus. Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta, ja pakko myöntää, että tuo kiipeäminen jännitti. Saimme lainaksi kypärät ja hanskat, jotka molemmat osoittautuivat hyödyllisiksi. Kylmät kaiteet olivat siedettävät hanskojen kanssa, eikä ahtaista väleistä mennessä pään kolauttelua tarvinnut ihan niin paljon pelätä. Selässä oleva reppuni meinasi tosin jäädä kiinni moneen porrasväliin, mutta koska kamera kulkeutui siellä turvallisimmin, oli reppu selässä kiipeäminen välttämätöntä.

Tornista avautuivat hienot maisemat. Kuvaan tallentunut näköala ei luonnollisestikaan ollut yhtä hieno kuin omilla silmillä katsottuna, mutta ehkä huomaatte, että tuolta näki kauas ihanaa suomalaista metsämaisemaa. Enemmän ehkä kuitenkin silmäni liimautuivat kohti onkaloa, ja ajatus sinne laskeutumisesta kauhistutti. Miten sitä aina tuntee olonsa ensin aivan rohkeaksi, mutta tositilanteen lähestyessä sydän hakkaa ja polvet tutisevat?

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 6 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 4 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 3

Seuraavaksi olikin aika laskeutua alas tornista ja jatkaa matkaa yhä alemmas. Korkeuseroa tuli nopeasti 44 metriä, mikä tuntuu aika hurjalta. Pirunpesään laskeudutaan tukevia, mutta jyrkkiä portaita pitkin. Laskeuduimme niin alas, kuin portaita pitkin pääsimme ilman jalkojen kastumista. Veteen emme halunneet koskea, sillä ajomatka kotiin olisi mukavampi taittaa kuivilla kengillä.

Millaista onkalossa sitten oli? Parhaiten voin kuvailla siellä olleen kylmää ja hiljaista. Lämpötila onkalossa oli huomattavasti matalampi kuin maan päällä. Ylhäältä ei juurikaan kantautunut ääniä, vaan kuuntelimme veden pitämää lotinaa ja tippumisen ääntä. Tuolla kuulemma näkee välillä myös sammakoita, mutta pitkän tihrustamisenkaan jälkeen emme onnistuneet niitä erottamaan.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 1 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 8 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 5 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 9

Viivyimme Pirunpesässä jonkin aikaa vain ihaillen paikkaa ja hengittäen kylmää ilmaa. Edes minua, jolla on erittäin vahva ahtaanpaikankammo, ei ahdistanut olla noin syvällä. Vähän tietenkin jännitin, mutta yllä oleva suuaukko oli niin suuri, ettei sitä ihan nopeasti olisi voinut peittää ja jättää meitä jumiin. Aikamme vallitsevaa tunnelmaa ihmeteltyämme nousimme takaisin ylös maanpinnalle.

Pirunpesän ympäristöstä löytyy myös huussi, pieni takkatulen loimun täyttävä tupa, josta on mahdollista ostaa matkamuistoja tai kupponen kaakaota, sekä hieman yllättäen Spede Pasasen patsas. Spede nimittäin rahoitti eläessään Pirunpesän kunnostamista ja mahdollisti osaltaan sen avaamisen matkailunähtävyydeksi. Kyllä siitä syystä jo yhden patsaan ansaitsee.

hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 10 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 11 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 12 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 13 hiidenkirnu pirunpesä jalasjärvi kurikka etelä-pohjanmaa 14

Mukanamme alueella oli opas, joka mahdollisti ylös ja alas kiipeämisen, ja kertoi paikan historiasta. Hän pysytteli itse maanpinnalla, joten saimme tehdä retkemme rauhassa. Sisäänpääsy alueelle maksaa 5 euroa, ja rahat käytetään Pirunpesän kunnossapitoon. Paikkaa ylläpitää Ylivallin nuorisoseura, ja aukioloajat voi katsoa täältä. Me teimme retkemme jo vuosi sitten, eli en tiedä miten paikka on avoinna näin poikkeusaikaan.

Aika hienoa, että Suomesta löytyy tällaisia upeita luontokohteita. Aina ei tosiaankaan tarvitse matkustaa kauas päästäkseen kokemaan jotain hieman eksoottista.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Rakastan olla kotona, koska koti on maailman paras paikka

Koti on mulle aina ollut turvapaikka. Paras ohje, jonka olen vanhemmiltani saanut, on se, että kotiin saa aina tulla. 

Uuteen kaupunkiin muuttaessani koti on aina ollut se, johon olen turvautunut, jonka sisään olen käpertynyt jännittämään muutoksia. Ulkomailla koti oli hengähdyspaikka, jossa sain olla oma itseni ilman, että kukaan ihmetteli omituisia suomalaisia piirteitäni ja tapojani.

Olen kiitollinen siitä, että kotona mun on aina ollut hyvä olla. Sekään ei ole itsestäänselvyys, vaikka sen pitäisi olla.

koti on paras paikka 1

Nyt, kun omien seinien sisällä pitäisi olla suurin osa ajasta, oman kodin viihtyvyyden merkitys korostuu. Ja arvaattekin ehkä jo - rakastan olla kotona. Tämä asunto, jossa olen asunut reilu vuoden, tuntuu enemmän kodilta kuin moni muu paikka välissä. Tämä on mun ja poikaystäväni ensimmäinen alusta asti yhteinen koti. Oon sanonut hänelle monesti, että jos vuokranantaja laittaa tämän myyntiin, haluan ostaa kotimme ikiomaksi heti. Haha, olisipa vaan varaa, niin sen tekisin.

Rakastan nukkua aamulla yhdeksään ja sen jälkeen lukea sängyssä tunnin verran ison ikkunan valaistessa koko huoneen. Rakastan makoilla sohvalla aamukahvin ja tuoreiden sämpylöiden kanssa. On hauskaa ottaa tiukkoja fifa-matseja Xboxilla tai pelata muutama erä koripalloa Wiillä.

Joka ilta ihailen upeaa auringonlaskua, jonka aikana parvekkeelta näkyvä meri kimmeltää ja taivas värjäytyy oranssin punertavaksi. Kuinka onnekas olenkaan, että näen tällaiset näkymät omasta kodistani. Onnekasta on myös se, että saan olla kotona auringon laskiessa sen sijaan, että paahtaisin vielä yliopistolla viimeisiä ryhmätöitä valmiiksi tai lopettelisin iltavuoroa töissä.

koti on paras paikka 2

Kerroin teille loppuvuodesta olleeni niin väsynyt, että irtisanouduin toisesta työpaikastani. Olin keikkunut pitkän burn outin rajamailla. Läpi talven olen halunnut vaan olla kotona, mutta koko ajan on pitänyt olla menossa ties missä velvollisuuksissa. Ei edes ylimääräisissä hipoissa, vaan oikeasti pakollisissa menoissa.

Jos olikin aikaa olla vaan kotona, vaivasi mua jatkuvasti huono omatunto siitä, että vaan makaan sohvalla enkä ole esimerkiksi urheilemassa, tai yliopiston kirjastossa opiskelemassa. Kaipasin sitä, että saisin vaan olla, eikä mikään pääni sisällä kiskoisi mua minnekään.

Nyt vihdoin saan olla. Okei, opiskelut jatkuu etänä ja töissä saan osa-aikalomautettuna edelleen käydä kerran puoleentoista viikkoon, mutta muuten saan olla kotona. Näiden seinien sisällä, joita rakastan. Hengähtää hetken, katsoa kolme jaksoa Pakoa tuntematta huonoa omatuntoa, keittää kahvit ja istua työpöydän ääreen kirjoittamaan blogia.

Saan soittaa vähän kitaraa kesken päivän ja syödä lounasta siihen aikaan kun haluan. Ehkä en ole niin tuottelias kuin muuten olisin, mutta koen ihan oikeasti ansainneeni levätä. Olen painanut jo tarpeeksi pitkään tukka putkella, joten jos nyt on pakko olla kotona, niin kyllä minä siitä saan myös nauttia.

koti on paras paikka 3ja4

Koti on mun turvapaikka ja olen tyytyväinen päätökseeni panostaa kotiin. Voisin asua halvemmin ja epämukavammin, mutta en halua. En ole blogissa koskaan esitellyt kotiani, ja siihen on syynsä. Mulle rakas, tärkeä paikka on niin henkilökohtainen, etten halua sitä jakaa kaiken kansan nähtäväksi ja arvosteltavaksi. Pieniä paloja toki voin paljastaa. Kokonaisuus säilyköön kuitenkin vain niiden ihmisten nähtävänä, jotka muutenkin kutsuisin kotiini. Joitain asioita haluan kuitenkin pitää ihan omanani, vaikka ajatusmaailmaani ja arkeani tänne raotankin.

Ja sehän tässä onkin niin hienoa. Yksin asuessa oma koti oli juurikin ihan oma. Kämppistellessä oma huone osoittautui turvaksi. Nyt jaan koko asunnon toisen ihmisen kanssa, ja silti tämä tuntuu sataprosenttisesti kodilta. Kuinka hienoa se onkaan.

Matkustaminen on parasta, mutta koti on silti maailman paras paikka. Kodin voi tehdä minne haluaa, ja koti on siellä missä sydän on. Koti on turvaa, lämpöä ja rakkautta. Siksi sinne haluaa aina uudestaan ja sieltä käsin voi turvallisesti tutkia ympärillä olevaa maailmaa, koska aina on koti minne palata.

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea