Meillekö koira?

Huh, pitkästä aikaa mua jännittää julkaista joku postaus näin paljon. Pelkään saavani rajuja arvosteluita joiltain koirafanaatikoilta, joita aina välillä Feissarimokien puolella näkyy. No, ehkä keskustelu pysyy asiallisena, joten uskallan kertoa omia pohdintojani aiheesta.

Nimittäin, olemme poikaystäväni kanssa pohtineet vakavasti koiran ottamista. Moni mut tunteva varmasti hämmästyy tästä tiedosta, sillä en ole järin innostuneesti ikinä fanittanut koiria. Tilanne on kuitenkin se, että olen hyvin vahvasti lämmennyt ajatukselle omasta koirasta.


Asian laitahan on niin, että oikeasti pidän eläimistä. Mun suosikkeja on kaikki leijonat, tiikerit, norpat, kirahvit, gorillat... Kaikki, joita ei pääse koskemaan. Tykkään myös lemmikkieläimistä, jotka ovat häkeissä tai terraarioissa. Mielellään ottaisin sellaisen, koska tykkään ajatuksesta, että lemmikki on omalla alueellaan ja mä voin mennä sille alueelle silloin kun haluan.

Pelkään vähän isoja koiria sekä tuntemattomia koiria. Uskon kuitenkin vahvasti, että oman koiran kanssa tilanne olisi täysin eri. Tulisin varmasti rakastamaan omaa koiraa mielettömän paljon, eikä sitä tarvitsisi pelätä, kun se on tuttu koira jota on itse saanut kouluttaa.

Koiran kanssa rajattu tila ei tietenkään toimisi, sillä häkissä sitä ei meillä pidettäisi. Tämän vuoksi haluankin ensin varmistaa, että todella haluan koiran. Jos se on oikeasti mulle tärkeää ja koirasta tulee rakas, jaan varmasti mielelläni sen oman tilani koiran kanssa ja makoilen sen seurana lattialla.


Seuraava ongelma: koirasta irtoavat karvat ja kuola. Nuo kaksi ovat mun inhokkeja tällaisista pienemmän mittakaavan asioista. En kestä joka paikassa lojuvia karvoja ja kuolaisia asioita. Tämän asian ratkaisuksi oon miettinyt ainakin sitä, että koiralla ei olisi pääsyä sängylle tai sohvalle. Silloin saisin istua ja makoilla koirankarvavapailla alueilla, ja mennä itse sinne lattialle, jos siltä tuntuu. Lisäksi koirasta irtoava karva varmaan motivoisi siivoamaan useammin, mikä ei tietenkään olisi huono asia...

Pohdin myös luonnollisesti koiran mukana tulevaa vastuuta. En usko, että se olisi mulle ongelma. Mulla on luonnostaan vahva hoivavietti, ja uskoisin pystyväni ottamaan vastuuta omasta lapsesta, joten miksen sitten myös koirasta. Tietotaso mulla ei ole kovin korkea koirien suhteen, mutta aina voi lukea ja opetella. Poikaystävällä on enemmän kokemusta koirista, ja luotan hänen osaamiseensa ja omaan maalaisjärkeeni.

Yksi mietityttävä asia on se, kuinka paljon koira rajottaisi omia tekemisiäni ja menemisiäni. Rehellisesti sanottuna eniten mietin sitä, miten matkustamisen käy. Rakastan matkustaa, mutta niille reissuille en haluaisi koiraa mukaan. Onneksi ainakin yksi hyvä ystäväni on ilmoittautunut innokkaaksi koiran hoitajaksi matkojen ajaksi. Se huojentaa paljon jo pelkästään ajatuksen tasolla, joten jos joku kaveri tätä lukee, niin saa ilmoittautua hoitopaikaksi. En halua katkeroitua koiralle siitä, että en sen takia pääsisi ikinä matkustamaan.


Mietin myös matkustamista pienemmällä mittakaavalla, eli Lappiin perheeni luokse tai muihin kaupunkeihin kavereiden luokse. En ikinä olettaisi lähtökohtaisesti kylään mennessäni koiran olevan tervetullut mukaan, sillä tällaisesta asiasta pitää aina sopia etukäteen. Ymmärrän täysin, jos jonkun luo ei koiraa voi ottaa mukaan. Tässä siis ongelma: mitä sitten teen? Oon valmistautunut asiaan etukäteen kyselemällä esimerkiksi perheeltäni tällaisesta tilanteesta. Varmasti aina jokin ratkaisu löytyy, mutta haluan olla tietoinen siitä etukäteen.

Hyviä puolia koiran ottamisessa taas on tietenkin se itse koira. Uskon rakastavani koiraa täydestä sydämestäni, ja haluan antaa kodin jollekin sitä tarvitsevalle. Koirat voivat olla ihania ja olisi mahtavaa päästä tarjoamaan rakastava koti ja hyvä elämä jollekin koiralle. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, eli tärkeimpään ehtooni koiraa miettiessä: sen täytyy olla rescue-koira. Se, onko koira ulkomailta vai Suomesta, ei ole tärkeää. Mulle on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että ottaessani koiran autan jotain koditonta yksilöä saamaan paremman elämän, kuin mitä sille muuten olisi tarjolla. Pennun ostaminen kasvattajalta ei ole mulle vaihtoehto.

Haaveena olisi pienikokoinen, lyhytkarvainen, nuori aikuinen koira. Oon selannut lukemattomia kertoja kuvia ja tietoja koirista eri järjestöjen kautta, joista olisi mahdollista meille koira kotiuttaa. Sanoin alkuvuodesta poikaystävälleni haluavani vuoden asian miettimiseen ja totutteluun. Välillä tuntuu, että en malttaisi itse odottaa niin kauan, mutta vuosi on oikeasti tarpeellinen aika totutella ajatukseen. Haluan kuitenkin tilanteen olevan se, että haluan itse ottaa koiran ja olen siihen valmis. Muuten tilanne saattaa kääntyä nopeasti niin, että oletan poikaystäväni tekevän kaikki kurjat hommat, vaikka niidenkin pitäisi jakautua tasaisesti.


Todennäköisesti vuoden päästä käyn vielä allergiatesteissä, jonka jälkeen alamme etsimään itsellemme sopivaa koiraa ja järjestämään asioita koiralle sopivaan malliin. Sitä ennen on paljon vielä pohdittavaa, joten etsin jatkuvasti aktiivisesti tietoa asioista ja vastauksia minua epäilyttäviin asioihin. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia erityisesti rescue-koirista. Haluan olla valmistautunut kaikkiin asioihin, jotta voisin antaa koiralle mahdollisimman hyvän elämän ja olla sille hyvä omistaja.

Saa nähdä, onko meillä vuoden päästä nelijalkainen kaveri seuranamme. Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne koirasta ja käydään asiallista keskustelua aiheesta. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne ja niitä mahdollisia positiivisia kokemuksia esimerkiksi matkustelun ja koiran omistajuuden yhdistämisestä.

Kommentit

  1. Hei! Koirat on kyllä huippuja ja hyvä ku pohditte rauhassa asiaa �� voi rescuekoiristakin etsiä osittain trimmattavia rotuja, joka vähentää karvan määrää kotona. Meillä on allergian takia rotu, josta ei lähe karvaa ja voi että kauhistelen kavereitten sohvia, sänkyjä ja vaatteita monesti pääni sisällä ��

    Itekkin koirapelkoisena jännitin omaa koiraa kun isoista koirista huonoja kokemuksia, mutta kyllä oma koira on ihan erilainen ja voi lösöttää ja tuijotella tuntikausia (jotku kyllä sanoo ettei edes omaa koiraa sais kattoa silmiin xD mutta nuita juttujahan riittää).

    Mutta vaikka en kadu koiran hommaamista ja rakastan meidän 3v koiraa hirveästi, olisin toivonut pohtivani enemmän niitä arjen juttuja, mitkä on vasta viimisen vuoden aikana hahmottunut...
    Esim. Kesällä koiralle oli tullut tosi pieni haava tassuun, jota sitten nuoli niin että iho veresti. Lähdettiin tietenkin eläinlääkäriin ja 15minuutista ja yhdestä reseptistä maksettiin 110€ (meillä onneksi tosi vähän sattumia ja taloudellisesti hyvä tilanne, mutta onhan tuo nyt hirmunen summa jos useamman kerran pitää antibiootteja tai voiteita hakia)
    Sitten 1,5v alko teineily meillä ja kun roskia vei niin vähintään 4 paikassa oli merkkailuja. Olin varma että meidän sohva pitää polttaa... Ja sitä luutuamisen määrää (onneksi leikkaus toimi eikä sen jälkeen ongelmia oo ollu)
    Sitten tulevaisuuden mietintä... Kun ei ole omaa pihaa ja perheenlisäystä toivotaan, niin onhan se varmasti jännää lähtiä yksin vauvan ja koiran kanssa lenkille... Ja sitten vasta ku on useampi lapsi mukana �� mutta eiköhän siitäkin selviä.

    Siinäpäs oli mun mietinnät aiheesta ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tiedän tuon tunteen karvojen määrän kauhistelusta. Mun tekee välillä pahaa, jos jonkun leipäpussista ja suihkun nurkkauksesta löytyy koiran tai muun eläimen karvoja (oon vuosia sitten nää todistanut, ja edelleen elävästi mielessä). Se olisi kyllä täysosuma, jos rescueista löytyisi joku vähän karvaa päästävä yksilö.

      Hei tosi kiva kuulla että jokin muukin koirapelkoinen on päätynyt silti ottamaan koiran! Tuota just oon miettinyt, kun en millään halua mennä tuntemattomien koirien lähelle, ja kauhistelen aina leikkejä jossa käsi pistetään koiran suun lähettyville. Tän takia koiran pieni koko on mulle edellytys, koska isot koirat on helposti mua vahvempiakin. Uskon kuitenkin, että just oman koiran kanssa se pelko ei olisi läsnä - koira on kuitenkin oma ja sitä saa ite kouluttaa. <3

      Sen mäkin oon kuullut, että koiraan saa uppoamaan melkoset summat rahaa. Ja että ne oi ainaki alkuun sotkea paikat pahasti... Tosin molemmat näistä pätee myös lapsiin, ja silti oisin valmis adopotoimaan heti vaikka viisi lasta. :D varmasti menee välillä järki sotkemisen kanssa, oon miettinyt, että pitäisikö alkuun ainakin meidän uusi ei-koirankestävä sohva suojata. Se jää nähtäväksi.

      Varmasti selviää lenkkeilystä, haastetta se voi tuoda, mutta kaikki asiat tuppaa aina jotenkin järjestymään. Toivon teille paljon tsemppiä ja hyvää tuuria perheenlisäyssuunnitelmiin. <3

      Kiitos tosi paljon tästä kommentista, oli kiva kuulla sun mietteitä asioista. Haluan myös tietää noista negatiivisista puolista kaiken, koska sillon pystyn parhaiten punnitsemaan, kuinka paljon ne mua häiritsee ja osaan niihin varautua. Sun pohdinnoista oli paljon hyötyä, kiitos :)

      Poista
  2. Hienoa, että pohdit! Itsellä kanssa kaksi koiraa ja vaikka niitä kaikesta sydämestäni rakastankin, onhan niistä myös vaivaa. Parempi se on etukäteen miettiä, onko siihen tosiaan valmis ja löytyykö tarvittaessa hoitopaikkaa yms. Mutta kyllä mä silti koiran ottamisen puolella olen. On ne ihania ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun koirat on kyllä tosi sulosia! <3 Ja ihanan pieniä, mä ihan ehdottomasti haluan pienen koiran. Etukäteen valmistautuminen ja kaikkien puolien punnitseminen on mulle tärkeetä, koska en halua ottaa koiraa ja sitten antaa sille huonoa kotia, kun ei huvitakaan. Parempi tietää, että oikeasti haluaa koiran ja haluaa antaa sille just sen elämän, minkä se ansaitsee. :)

      Poista
  3. Tosi hyvää pohdintaa! En mä näe miksi kukaan koirafanaatikko (en ole varma lukeudunko itekin sellaseksi) vetäis tuosta mitään herneitä. Sähän pohdit asiaa nimenomaan koirankin kannalta.
    Rescue-koirassa on vaan se, ettei koskaan voi ihan varmaksi tietää mitä traumoja koiralla on. Ei kaikilla ole mitään traumoja, mutta joillain on, ja sitten pitää joko osata itse auttaa koiraa, tai etsiä apua (eli esimerkiksi ongelmakoirakouluttaja). Mutta ihanaa, että ootte valmiita antamaan kodin jollekin kodinetsijälle!

    Koirahan pärjää työpäivät yksin kotona, kun se siihen rauhassa opetetaan. Samoin voi jo valmiiksi etsiä luotettavia hoitajia ja vaikka sopia jonkun naapurin tai kaverin kanssa, että iltamenojen aikana käyttää koiraa ulkona, jos sellanen tarve tulee.
    Suosittelen myös etsimään useamman kuin yhden hoitopaikan, kun ikinä ei tiedä mitä tapahtuu hoitajankin elämässä.

    Itse olisin niin kärsimätön, että kävisin allergiatesteissä jo nyt, ettei kävis niin, että vuoden harkitsen ja alan haluamaan koiraa, ja sitten selviääkin allergia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan yllättynyt tästä positiivisesta palautteesta, kiitos! Kai pelkäsin sellaista, että jonkun mielestä koiran saa ottaa vaan, jos on aina sataprosenttisesti tiennyt haluavansa koiran ja rakastaa kaikkia koiria. Kumpikaan kun ei muhun päde, mutta ei estä mua rakastamasta omaa koiraa.

      Surullista mutta totta, että rescueilla on paljon traumoja, joista voi aiheutua ongelmia myöhemminkin. Puhuttiinkin juuri tästä kotona, että jos otetaan rescue, on melkein lähtökohtana varautua jonkin näköiseen käytöshäiriöön. Mutta silloin sen eteen tehdään luonnollisestikin kaikki, että ongelmat poistuisivat ja koira saisi hyvän elämän. Se houkutteleekin, että pystyisi pelastamaan jonkun koiran ja antaa sille takaisin luottamuksen ihmisiin.

      Hoitopaikkoja pitäisi kyllä kartoittaa vielä lisää. Tän postauksen myötä oon saanut muutamia yhteydenottoja kavereiltani, joilta voisi mahdollista hoitoapua irrota. Tällä hetkellä opiskelijana pystyy tekemään usein sen verran lyhyitä päiviä, ettei koiran tarvitsisi olla edes pitkiä aikoja yksin, mutta työelämään siirtyessä tilanne varmasti muuttuu. Se hyöty kahden hengen talodesta on, että toinen voi päästä koiran seuraksi vaikka toinen jäisikin menoihin. Ja ite tykkään olla muutenkin iltaisin vain kotona. Luulen, että enemmän kuvittelen haluavani iltaisin olla menossa, kuin sitten oikeasti haluaisin.

      Tuo allergiatesti on hyvä pointti. Mulla todennäköisesti on lievä koira-allergia, ja siksi asia pitääkin selvittää varmaksi ennen koiran hankintaa. Pitääkin ehkä tämän koronatilanteen laskeuduttua lähteä selvittämään, mitä kautta pääsisi parhaiten allergiatesteihin.

      Kiitos todella paljon tästä kommentista, mukava kuulla mielipiteitä ja hyviä vinkkejä aiheesta. Aion keskustella ihan kyllästymiseen asti tästä ennen lopullista päätöstä, jotta olen asiasta aivan varma. Kiitos siis sulle! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea