Inspiraatiokävely ja tulevaisuuden haaveita, eli ajatuksen virtaa tavallisena tiistaina

Aurinkoista tiistaita! Tänään haluan höpistä teille inspiraatiosta ja satunnaisista päässä pyörivistä ajatuksista. Mulla on nimittäin teille kerrottavana tarina, joka on tapahtunut tänään.


Tänään mua ahdisti aivan älyttömästi yksi koulujuttu. Mun pitäisi tehdä esitys omasta tutkielmastani ja esittää se huomenna kaikille kurssilaisille, ja kuulla arvosteluja omasta työstäni. Samaan syssyyn esitän arvioni toisen tekemästä työstä. Koko kurssi on ollut mahdottoman ahdistava ja stressaava, ja tuntuu, ettei se vaan lopu. Makasin sohvalla liian ahdistuneena aloittamaan. Lopulta poikaystäväni tuli sanomaan, että nyt lähdet kävelylle ja otat vanhan pokkarikameran mukaan. Ennen rakastin tehdä pitkiä kävelyjä, joilla kuvasin pokkarilla kaikkea mahdollista tekemättä asiasta itselleni korkeaa kynnystä.

Lähdin kävelylle, pistin kuulokkeista soimaan Cherin Believen, ja kuvasin kaikkea kivaa. En kävellyt kuin pari korttelia, otin 34 kuvaa, ja tulin hyvälle tuulelle. Sain inspiraation - mä voin tehdä mitä vaan. Tän postauksen kuvituksena näette niitä pokkarilla otettuja räpsäsyjä satunnaisista asioista, mitkä näytti mun mielestäni kivalta. Aika kivoja kuvia, eikö vain?


Puhuin jokin aika sitten siskoni kanssa puhelimessa, ja hän sanoi jotain, mitä jäin miettimään. Että ei ole edes yhtä huonoa päivää ja yhtä hyvää, vaan yhden päivän sisällä voi olla monta todella hyvää mutta myös todella huonoa hetkeä. Tajusin tuon kuvaavan mun päiviä todella hyvin. Varsinkin stressin alla saatan harmistua ja itkeä jotain älyttömän pientä asiaa, mutta samalla tulen todella onnelliseksi ihan yhtä pienestä jutusta. Välillä se on kirous, mutta pääasiassa oon tyytyväinen. Osaan elää tunteella ja elämä olisi paljon tylsempää tasaisena ilman teräviä kärkiä.

Nyt kun mun opinnot alkavat olla loppusuoralla (eli aloitan gradun syksyllä ja teen sitä seuraavat kymmenen vuotta), oon miettinyt paljon tulevaa. Mitä mä haluan tehdä, työkseni tai vapaa-ajallani? Molempiin on miljoonia ideoita, mutta kaikki kietoutuu sen ympärille, että haluan kirjoittaa. Haluan myös olla siinä parempi, joten mietin, voisinko opiskella kirjoittamista. Löysin yhden hyvän kuuloisen kirjoittamisen maisteriohjelman, ja aion painaa sen mieleeni ja tunnustella ideaa paremmin myöhemmin. Tieteellinen kirjoittaminen ei ole mun juttu, mutta luovaa kirjoittamista rakastan. Onneksi on tämä blogi!


Ei mulla varmaan muuta ole tällä kertaa, tein vaan tällaisen kunnon old school -postauksen. Ajatuksen virtaa on välillä hyvä vuodattaa ja päästää tunteenpurkaukset ilmaan. Nyt varmaan pitää jatkaa sen inhottavan kouluhomman parissa, jotta senkin saa joskus loppuun. Kertokaa mulle, mistä te haette inspiraatiota hankalina hetkinä?

Lue myös:

Kommentit

  1. Ihana tällainen vanhoille blogiajoille tyypillinen höpöttelypostaus! Mullakin osuu välillä kohdalle niitä päiviä, kun mielipiteet heittelevät laidasta laitaan, mutta pääosin itsellä tunteet menevät parin päivän sykleissä. Muutamaa tahmeaa päivää seuraa siis yleensä pari tuotteliasta päivää jne. Luova kirjoittaminen kiinnostaa täälläkin ja harmittaa vähän kun löysin mielenkiintoiselta vaikuttavan luovan kirjoittamisen kokonaisuuden tossa noin vuosi sitten, mutta sitä on melkein mahdotonta saada sisällytettyä osaksi tutkintoa tai käydä töiden ohella :/ Elättelen kuitenkin toiveita, että löytäisin jonkun kätevämmän keinon opiskella kirjoittamista, mutta jos sellaista ei osu kohdalle, niin onneksi on ainakin blogi ja erilaiset netin kautta saatavilla olevat kirjoittamisvinkit, joiden kautta kehittää omaa kirjoittamistaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny! :) Mullekin tuli tästä mieleen omat bloggaamisen alkuajat, kun tosiaan vaan lättäsi kaikkia satunnaisia kuvia postaukseen ja höpötteli niitä sun näitä. Joskus on tosi kiva ja tarpeellistakin tehdä tällasia postauksia, jotta muistaa, miksi edes alkoi kirjottamaan blogia. Good old times. :)

      Mulla harvemmin on koko päivä harmaata, mutta välillä koko päivä saattaa kyllä olla positiivinen ja tuottelias. Huomaan, että mulla aamujen onnistuminen vaikuttaa päivään tosi paljon... Oon usein vähän huonotuulinen herätessäni, ja jos se ei kaikkoa ekan tunnin aikana, on äkkiä iso osa päivästä pilalla.

      Joo, tiedän ton ongelman luovan kirjoittamisen opiskelun kanssa. Mä löysin muutamastakin avoimesta yliopistosta mielenkiintosia kurssikokonaisuuksia, mutta niissä tulee ehdottomasti hinta vastaan. Näin yliopisto-opiskelijana on tottunut käymään kurssit ihan ilmaiseksi, niin 75e per yksi kurssi tuntuu aika kohtuuttomalta, jos haluaisi vaikka 25op kokonaisuuden suorittaa. Toivottavasti myöhemmin me molemmat löydetään tapa opiskella kirjoittamista, se olisi oikeasti todella mielenkiintoista ja hyödyllistä. Ja jep, onneksi on blogi! :) Itseoppineena tätäkin tehdään, ja netistä kyllä löytyy varmasti kaikenlaisia webinaareja ja muita koulutuksia ihan ilmaiseksikin, jos oikeasti haluaa mitä tahansa apua. Se on eri asia, miten niihin on aikaa käytettävissä, mutta ehkä vielä joskus. :)

      Poista
  2. Eikä miten kiva tyyli rentoutua! Kiitos vinkistä, sillä mun päivät ovat usein nykyään tällaisia, mihin mahtuu monia hyviä, mut myös ihan todella monia huonoja hetkiä. Ja kuvailu luonnossa on tosiaan se, mikä rentouttais muakin.

    Mä ennen otin kans kameran (etenkin vuodenajan vaihtuessa) lenkille mukaan ja kuvasin kaikkea ihan randomia, mikä näytti musta kivalle. Tällainen pitäs muistaa toteuttaa jälleen, kun hermoja raastavia päiviä on aika usein ja sitä omaa aikaa nykyään ihan todella todella vähän :D Ehkä mäkin toteuttaisin joskus sit tällaisen ajatuksien virtaus- postauksen kera niiden kivojen luontokuvien!

    Ihania keväisiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huojentavaa kuulla, että muilla on samanlaisia päiviä. Mä todellakin suosittelen tätä, että lähet vaan kameran kanssa ulos kävelemään sillä ajatuksella, että kuvaat mitä tahansa pientä ikinä tekeekin mieli kuvata. Se on oikeasti rentouttavaa! :) Ja voihan tuon toteuttaa vaikka vaunulenkin yhteydessä, jos tuntuu, että se ihan ikioma aika on liian kortilla. Eihän se sama asia ole, mutta tärkeintä on, että se olisi sulle itselles kivaa. <3

      Mä ainakin mielelläni lukisin sellasen postauksen sulta, eli ei kun toteuttamaan vaan kun ehdit. :) Ja eikö ookin, tuolla oli niin ihana kevätilma sinisen taivaan kanssa, oli varmasti suuressa roolissa myös lisäämässä sitä mun hyvää fiilistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea