Postaus vieraalla kielellä: Jambo! Mambo?

Jambo! Mambo? Sijambo. Karibu yangu blog! 

Mimi ni Laura, wewe ni nani? Ninaishi Vaasa. Nimechoka... Nilikuwa kazini leo. Nina njaa kidogo. Samahani, ninaongea kiswahili kidogo. Napenda simba, Fredi, paka yangu, ni kama simba ngodo. Sijui kingine ningesema nini.

Asante sana na niwanatakia mchana njema.


Oma taustani swahilin kielen kanssa: Nyt päästiin kielistä vaikeimpaan! Tai no swahili on oikeastaan aika simppeli kieli, mutta ehdottomasti mun heikoin kieleni. Taustaa löytyy sen verran, että asuin kaksi kuukautta Keniassa, jonka viralliset kielet ovat swahili ja englanti. Luonnollisesti englannilla pärjäsin siellä paremmin, paikalliset kun ovat lähes poikkeuksetta kaksikielisiä. Vapaaehtoistyön alussa meille pidettiin pieni swahilin kielen alkeiskurssi, jossa opin joitain sanoja ja ilmaisuja. Yritin kehittää niitä ja toistella sanoja ja numeroita muiden perässä parin kuukauden ajan.

Swahili on siitä erikoinen kieli, että monet paikalliset vain puhuivat sitä, mutta eivät juurikaan kirjoittaneet. Tämän vuoksi munkin kirjoittaminen takkuaa. Tosin se takkuaa myös siksi, etten ole neljän vuoden aikana paljoa kielitaitoa ylläpitänyt. Olisi kiva opiskella swahilia lisää, sillä oikeasti pidin siitä kielestä! Rakenne tuntui simppeliltä ja tavuilla pelaaminen oli hauskaa. Mun lempisana swahiliksi on rafiki eli ystävä. Ja fraasi tietenkin hakuna matata!

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Tää oli todella vaikeeta, mutta samalla hauskaa! Ostin Keniasta swahilin kielen oppaan, jossa oli hyviä lauseita, kuten My favorite food is ugali. tai The bad boy has died. Haluaisin kaivaa tän oppaan esille ja treenata taas mun swahilin alkeita.

Haastoin itseni olemaan suihkussa alle 30 minuuttia viikossa - onnistuinko?

Tein aiemmin keväällä Sitran elämäntapatestin ja olin tuloksesta positiivisesti yllättynyt. Kulutan reippaasti vähemmän kuin keskivertosuomalainen, eli omat ekologiset valintani ovat tuottaneet tulosta. Järkytyin kuitenkin yhdestä omasta vastauksestani.

Testissä kysyttiin kuinka paljon aikaa vietän suihkussa viikottain. Vaihtoehdot olivat noin 30, 60 tai 120 minuuttia. Rehellinen vastaukseni oli tuo viimeinen eli suurin määrä. Noin 120 minuuttia suihkussa nostivat muutoin alhaisena pysyvää hiilijalanjälkeäni. 

Tein päätöksen: pyrin pääsemään alle 30 suihkuminuuttiin viikossa. Tavoitteeseen päästäkseni saisin käyttää suihkuun noin 4 minuuttia päivässä.


Onnistuinko? Lasketaan.

Päivä 1: 6,35
Päivä 2: 3,54
Päivä 3: 6,40
Päivä 4: 3,18 ja 3,35
Päivä 5: 2,58
Päivä 6: 1,24 ja 2,46
Päivä 7: 1,26 ja 2,33

Viikon suihkuminuutit yhteensä: 35,9 min

Ensimmäinen viikko meni siis niukasti yli 30 minuutin, mutta aivan huomattavaa parannusta tuohon 120 minuuttiin, minkä arvioin aluksi olevan lähimpänä totuutta. Toki tätä tulosta vääristää se, että kellottaessani suihkun kestoa olen automaattisesti nopeampi kuin muuten. Veden säästämisen kannalta lopputulos on kuitenkin sama syystä huolimatta. Usein nämä ajat ovat myös muutamia sekunteja oikeaa aikaa pidempiä, sillä suihkun sulkemisesta ajastimen pysäyttämiseen kestää hetki.

Päivä 8: 1,28 ja 4,25
Päivä 9: 2,49
Päivä 10: 3,74
Päivä 11: 3,55
Päivä 12: 3,10
Päivä 13: 4,50
Päivä 14: 4,23

Viikon suihkuminuutit yhteensä: 29,14 min

Toisella viikolla onnistuin! Laskin kummastakin viikosta ensi kertaa tulokset nyt, kun en ole enää muutamaan viikkoon kellottanut. Mahtavaa siis nähdä, että pääsin alle 30 suihkuminuuttiin.


Rakastan pitkiä suihkuja ja olenkin aikamoinen vedellä lutraaja. Nuo lyhyet suihkut tuntuivat joskus todella lyhyiltä, mutta toisaalta siellä suihkussa ei tarvitse lämmitellä ja haaveksia, vaan puhdistaa itsensä. Myös suihkun laittaminen kiinni pesuaineiden levittämisen ajaksi pienensi suihkuaikaa reippaasti.

Suihkussa viivyttelyllä on yllättävän iso merkitys omaan hiilijalanjälkeen, ja suosittelenkin jokaista ottamaan rehellinen katsaus omaan suihkussa käyntiinsä. Mulle on aina opetettu, että suihku suljetaan pesuaineiden levittämisen ajaksi vettä säästääkseen, mutta näin omista asioista päättävänä aikuisena tykkäsin silti lotrailla vettä. 

Kellottamisen lopetettuani olen ottanut pari pidempää suihkua, mutta muuten edelleen jatkanut nopeammalla linjalla. Ennen saatoin olla suihkussa ihan huvikseen puolikin tuntia, mutta nykyään puhutaan ennemmin minuuteista kuin kymmenistä minuuteista.

Haastakaa tekin pienentämään suihkuminuuttienne viikkomäärää ja kertokaa, miten onnistuitte!

Erikoisia asioita Keniassa


Postaus on julkaistu alunperin kesällä 2016 Keniasta palattuani. Postauksen kieliasua on paranneltu ja kuvat vaihdettu.

Kaksi kuukautta Keniassa asuessani ehdin nähdä hyvin monta uutta ja outoa asiaa tai tapaa, jotka ovat kenialaisille aivan peruskauraa. Osa näistä asioista pätee ympäri Keniaa, osa pelkästään maaseudulla ja osa taas kaupungissa. Asiat ovat mun itseni huomaamia ja omasta näkökulmastani kerrottu.

Ihmiset kantavat painavat tavarat päänsä päällä. Usein naisilla on pään päällä pieni kangas, joka on taiteltu ympyrän muotoiseksi, jämäkäksi alustaksi, ja alustan päällä on esimerkiksi painava ruukku, jota tuetaan toisella kädellä.

Maaseudulla naiset eivät ikinä pukeudu housihin, vaan käyttävät aina mekkoja ja hameita. Varsinkin kirkkoon mentäessä edes siistit housut eivät tule kysymykseen, vaan etikettiin kuuluu pukeutua helmoihin.

Lapsille puetaan fleecetakit päälle ja myssyt päähän myös sisällä. Lasten hikoilemista ei oteta kuuleviin korviin, ja vaatteiden vähentäminen sisällä aiheuttaa välittömän flunssan.



Kenialaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki sairastelut johtuu arkipäiväisestä säätilan muutoksesta. Mun suolistobakteerikaan ei voinut tulla ruoasta tai hygienian puutteellisuudesta, vaan syynä siihenkin oli climate change. Jopa Nairobin ja Mombasan välinen viiden lämpöasteen heittely voi olla syy kaikkiin sairauksiin. Kaikki, jopa lääkärit, ovat vakaasti tätä mieltä.

Kasvisruokavalio on maailman omituisin juttu. Maapallon ja luonnon säästämiseen liittyvät perustelut ovat täyttyä hölynpölyä, ja lihaa syömätön on jopa vähän törkeä nirsoilija. (Tavallaan ymmärrän tämän ajatuksen Keniassa, mutta silti hieman huvittavaa.) Kasvisruoka on usein esimerkiksi riisiä ja lihakastiketta, josta isoimmat lihanpalat on nypitty pois. Kana ja kala eivät ole lihaa.

Usein esimerkiksi ravintolan vessoissa ei ole vessapaperia. Joskus sitä saa henkilökunnalta pyytämällä, mutta usein oma vessapaperi on se ainoa mahdollisuus. Joistain vessoista löytyy käsisuihkut vessapaperin korvikkeena.

Käsiä ei koskaan kuivata pesemisen jälkeen. Tähän tarkoitukseen ei ole vessoissa pyyhkeitä tai käsipapereita.

Harva tiesi, missä Suomi sijaitsee, mutta jostain kumman syystä kaikki tuntuivat aina tietävän Ruotsin maantieteellisen sijainnin.

Sähkökatkoksia voi tulla koska tahansa. Ne kestävät parista tunnista useampaan päivään. Sama pätee vesikatkoksiin niissä talouksissa, joissa ylipäätään juoksevaa vettä on tarjolla.



Kaikissa vähänkin paremmissa paikoissa, kuten hostelleissa, aamupalalla on tarjolla kananmunia. Minulta ei koskaan kysytty otanko munia, vaan miten haluan kananmunani tänä aamuna - paistettuna, keitettynä, munakkaana vai omelettina.

Lapsia saa lyödä. Usein lapsia kuritetaan kepin avulla ulkona niin, että kaikki näkevät. Väkivallalla uhkailu on oiva keino saada lapset kuriin. Toinen rangaistuskeino on lukita lapsi moneksi tunniksi huoneeseen, esimerkiksi vessaan tai vyöllä kiinnitettynä sängyn jalkaan.

Osalla tapaamistani kenialaisista on älypuhelimet, joihin he ostavat krediittejä silloin, kun niihin on varaa. Useimmilla kuitenkin on joko älypuhelimen lisäksi varsinaisena puhelimena tai sitten ihan ainoana puhelimena vanha palikkamalli, usein Nokian kännykkä.

Lähes kaikki kenialaiset kuuluvat johonkin heimoon. Heimoilla on keskenään vahvoja stereotypioita toisista heimoista.

Ihmiset puhuvat joko todella hiljaa tai todella kovaa. Televisio ja musiikki huutavat aina täydellä voluumilla.

Muiden puolesta rukoilu tulee tehdä todella kovaäänisesti. Tämä johtuu siitä, että demonit poistuvat vain kovaa huutamalla, eikä hiljaa rukoileminen riitä häätämään niitä.



Kaikki puhuvat koko ajan rahasta. Raha tuntuu olevan paljon ihmishenkeä arvokkaampi, ja esimerkiksi maaseudulla varkaat poltetaan elävältä rangaistuksena teostaan. Mzunguilla eli valkoihoisilla oletetaan automaattisesti olevan setelikaupalla rahaa.

Maitoa myydän jauheena, jota kaadetaan veden joukkoon. Jauhetta säilytetään kuivien aineiden joukossa. Toinen vaihtoehto on uht-maito. Paikalliset jääkaapit eivät riitä pitämään tavallista maitoa kylmänä, mistä syystä myöskään juustoa tai jogurttia ei ikinä syödä.

Mistään kaupasta tai apteekista ei löydy korvatulppia! Niitä olisin tarvinnut useita kertoja. Myös suihkutettava hyttysmyrkky on aina loppu.

Vessassa usein pytyn tilalla on (joskus kaakeloitu) reikä lattiassa. Se huuhdellaan kaatamalla reikään vettä. Jos vessassa on oikea pytty, ei pytyn päällä ole ikinä muovista rinkulaa. Pytyissä ei yleensä ole toimivaa vetämissysteemiä, jolloin huuhtelu tapahtuu kaatamalla vettä pyttyyn.

Lääkkeet ostetaan yksi tabletti kerrallaan tarpeen tullessa. Kellään ei ole siis kotona varuilta esimerkiksi särkylääkettä.

Pihajuhlissa meidän kylässä isoista ulkokaiuttimista soi aina Justin Bieberin Sorry monta kertaa illan aikana. Kuulemma nairobilaisessa orpokodissa oli sama hittibiisi. (Tämä on siis vuodelta 2016, en tiedä mikä nykyään on the biisi.)



Lihaa on normaalia säilyttää yön yli ja vielä seuraavankin päivän huoneenlämmössä. Se on edelleen syöntikelpoista.

Kenialaiset kättelevät tavatessaan jonkun tutun tai tuntemattoman - siis joka ikinen kerta. Normaalin kättelyn sijasta se on enemmän paiskataan kättä -tyylistä. Jos vain suomalaiseen tyyliin moikkaat kättä nostamalla, olet epäkohtelias.

Kaikki osaavat puhua swahilia, mutta harvempi osaa kirjoittaa sitä. Kenialaisten toinen äidinkieli on englanti. Lisäksi jotkut puhuvat kolmantena äidinkielenään omaa heimokieltänsä.

Aina jonkun kompastuessa muut sanovat välittömästi sorry. Myös jos kerrot olevasi kipeä tai sinulla on haava, on ensimmäinen kommentti sorry.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Kuukauden ekoahdistus: Helteisinä lomapäivinä ekologisuus unohtuu


Hellesää on mitä mainioin syy viettää päivää uimarannalla. Koko päivän auringon palvomista varten on hyvä ottaa mukaan vähän evästä - karkkia, pientä suolaista ja verensokerit yllä pitäviä juotavia. Pyyhkeen reunalle jätetyt roskat lennähtävät tuulen mukana kauemmas.

Oho.

Mitäpä sen väliä, ei yksi roska haittaa. Ei, vaikka kaikki rannalla loikoilijat päästäisivät yhden roskan tuulen vietäväksi ja tyhjät muovikääreet päätyisivät mereen. Eihän tämä ole edes roskaamista - Indonesian rannoilla turistit roskaavat varmasti paljon pahemmin!

Viikonloppuna rannalla katsoin teiniporukan seikkailua isolla uimapatjalla kauemmas merelle. Meno näytti hauskalta ja hymyilin heidän mukanaan.

Seuraavana päivänä näin saman uimapatjan rantaviivalla puhjenneena. Rikkinäinen patja oli jäänyt porukan matkasta. Ymmärrän, olisihan patjan raahaaminen ollut hankalaa, ja uimarannan pieniin roskiksiin se ei olisi mahtunut. Paljon helpompaa on jättää roska mereen kuin viedä se asiaankuuluvalla tavalla muiden jätteiden joukkoon.


Helle sumentaa ajatukset ja lomapäivinä ei jaksa stressata turhista. Tämä on täysin normaalia eikä lainkaan tuomittavaa. Enhän itsekään ole näinä kuumina kesäpäivinä tullut kirjoittaneeksi yhtään ekologisuuteen liittyvää postausta, kun ajatukset ovat juosseet meriveden helpottavassa viileydessä.

Pidetään se järki päässä silti siellä uimarannoillakin. Rannalle mentäessä pidät kuitenkin huolta lapsestasi ja kaveristasi, etkä päästä ketään hukkumaan tai vahingoittumaan. Älä siis päästä myöskään luontoa vahingoittumaan.

Ekologisuusasioista paasaava on ilonpilaaja. Lasten turvallisuudesta paasaava on vastuullinen. Mitäpä jos sinäkin olisit vastuullinen joka osa-alueella?

Ihania hellepäiviä kaikille, muistakaa nauttia ja varokaa pullonsiruja maassa paljain jaloin rantahiekassa kävellessänne.

Kuinka adoptoida kissa? Tässä meidän tarinamme

Meidän ihana adoptiokissamme, Fredi, kotiutui meille toukokuun lopussa eli kolmisen viikkoa sitten. Nyt uuteen elämäntilanteeseen on totuteltu puolin ja toisin, ja Fredille kuuluu hyvää. Ajattelin hieman avata teille adoptioprosessia omasta näkökulmastani.


Meidän tiemme adoptioon

Harkitsimme vakavasti lemmikin ottamista loppuvuonna käydyn keskustelun jälkeen. Pohdimme kissan ja koiran välillä - toinen meistä kun on selvästi enemmän koiraihminen ja toinen kissaihminen. Mä halusin harkita koiraa pidempään, mutta kissalle olin näyttänyt vihreää valoa jo aiemmin. Todella eläinrakas poikaystäväni taas ihastui kyläpaikassa olleeseen kissaan niin, että päätimme alkaa tosissamme etsimään meille sopivaa yksilöä saatuamme vuokranantajalta luvan kissaan.

Molemmille oli alusta asti selvää, että kissa otetaan rescuena eli emme halua pentua kasvattajalta, vaan tarjota kodin syystä tai toisesta kodittomaksi jääneelle kissalle. Löysimme Vaasan Kissatalon sivuilta hurmaavan kisun, ja sovimme tapaamisen kissatalolle parin päivän päähän. Kerroimme viestitse hieman itsestämme ja minkälaista kissaa toivoisimme - eli seurallista ja ihmisläheistä.

Maanantaina Kissatalolla tapaamisessa saimme kuulla meidän harkitsemamme kissan saaneen jo kodin. Meille ehdotettiin kuitenkin toista kissaa, joka oli sillä hetkellä kotihoidossa. Kävimme tutustumassa Kissatalon asukkaisiin ja ihastuimme yhteen neljän kuukauden ikäiseen pentuun. Hän oli hurmaava, mutta todella arka, joten halusimme käydä kotihoitopaikassa toista kissaa katsomassa ja tehdä päätös vasta sen jälkeen.


Parin päivän päästä kotihoidossa näimme ensimmäistä kertaa Fredin. Pienen alku-ujostelun jälkeen Fredi pyöri jaloissamme ja kaipasi silityksiä. Tutustuimme kissaan puolen tunnin ajan ja teimme päätöksen - tämä olisi meidän kissa. Ihastuimme Fredin luonteeseen ja ulkonäköön - meidän vapaalla kädellä piiretty kissa. Soitimme heti autoon päästyämme Kissatalolle ja sovimme noudon seuraavalle viikolle niin, että Fredi ehtisi saada samana aamuna rokotuksen, kun hakisimme sen kotiin. Kävimme viikon aikana ostamassa kissan tarvikkeet ja ruoat, jotta kaikki olisi valmiina Frediä varten.

Noutopäivänä allekirjoitimme adoptiopaperit, saimme rokotuskortin ja maksoimme luovutusmaksun. Varmistimme vielä viimeiset mieltä askarruttavat asiat Kissatalon työntekijältä, jonka jälkeen lähdimme Fredi kantokopassa ajamaan varovasti kotiin. Fredi ei syönyt koppaan laitettuja herkkuja ja oli muutenkin todella jännittynyt. Kotona se suuntasi ensimmäisenä piiloon vaaterekin alle ja myöhemmin kylppärin hyllyn alle jännittämään.

Mitä meille kuuluu nyt?

Meillä kummallakaan ei ollut hirveästi kokemusta kissoista ennen tätä. Mun lapsuudenkodissani oli kissa parin viikon ajan, mutta en muista siitä hirveästi. Lisäksi olen hoitanut kaverini kissaa lukiossa, eli kokemus on aika vähäinen. Harkitessamme kissaa googletimme kaikki mahdolliset asiat - miten kissaa hoidetaan, paljonko se maksaa, millainen lemmikki kissa on jne... Teimme paljon taustatyötä, jotta päätös olisi varmasti oikea ja osaisimme varautua oikein. Tarkoitus on kuitenkin antaa kissalle mahdollisimman hyvä koti ja elämä, eikä ottaa lemmikkiä vain omia tarpeitaan täyttämään tai viihdykkeeksi.


Elämä Fredin kanssa on mennyt yllättävän hyvin. Fredi viihtyy meillä hyvin ja on selvästi alkanut luottamaan meihin molempiin ja on oma itsensä. Fredi on seurankipeä, mutta osaa myös olla yksin. Usein se kuitenkin tulee kiehnäämään jalkoja vasten ja kellahtaa selälleen rapsutuksia odottamaan. Fredi rakastaa saalistusleikkejä sekä tutkimista, ja onkin hirveän utelias käymään kaikki talon kolot läpi. Välillä se koettelee hermoja esimerkiksi kiipeämällä sivuttain olohuoneen rahia pitkin kynsillään, mutta suurimman osan ajasta Fredi on todella suloinen ja hyvällä tavalla aktiivinen kissa.

Fredin taustoista tiedämme sen verran, että sen aiempi omistaja oli iäkäs henkilö, joka joutui luopumaan kolmesta kissastaan muuttaessaan hoitokotiin. Frediä on kuitenkin ilmeisesti kohdeltu hyvin, tai ainakaan muuhun viittaavaa käytöstä tai ongelmia ei ole ollut. Samassa talossa asuneet kaksi muuta kissaa olivat varattuja jo ennen meidän kohtaamista Fredin kanssa. Aluksi huoletti, josko Fredi kaipaisi kissaystäviään, mutta se näyttää kyllä nauttivan suuresti ollessaan huomion keskipiste. Ihana Fredi, hän tuo meidän elämäämme niin paljon iloa. <3

Kysykää, jos jäi jotain mietityttämään Fredin adoptiosta tai prosessista yleisesti. Voin myös jossain vaiheessa kirjoitella lisää ihan vain kuulumisia, jos teitä kiinnostaa. :)

Ostin lentoliput Krakovaan - tällainen on matkasuunnitelmani

Joku saattaakin muistaa, että mainitsin muutama viikko sitten ostaneeni lentoliput Krakovaan. Jep, hätähousu kun olen, niin en malttanut odottaa tilanteen rauhoittumista. Matkan ajankohta on vasta ensi vuoden helmikuun lopussa, jolloin toivon koronatilanteen rauhoittuneen. Lennot tosiaan maksoivat 10 euroa suunta, eli kahden hengen edestakaisista lennoista maksoin 40 euroa.

Mitä reissulla sitten tehdään? Ehdimme olla kohteessa kolme melkein kokonaista päivää, sillä saapuminen kohteeseen on perjantaina ennen puoltapäivää. 



Yksi mun aivan must see -kohteista reissulla on mikäs muukaan kuin Auschwitz. Olen sen verran historiahullu, varsinkin toisen maailmansodan kohdalla, että matkakohdekin puoliksi valikoitui keskitysleirin mukaan. Sinne on pakko päästä, vaan minä päivänä? Alunperin ajattelin lauantaita, mutta en olekaan varma aukioloajoista. Helmikuu ei ajankohtana varmasti ole se ruuhkaisin, mutta netistä kokemuksia lueskellessani huomasin keskitysleirillä käymiseen uppoavan enemmän aikaa kuin ajattelin. Nyt kysynkin teiltä apua - kauanko Auschwitzissä käyntiin kannattaa varata aikaa ja miten matkajärjestelyjen tekeminen on järkevintä? Muiden kokemukset ovat näissä asioissa kultaakin kalliimpaa.

Haluan myös kierrellä vanhassakaupungissa ihan rauhassa. Rakastan kapeita kujia, värikkäitä taloja, mukulakivikatuja - kaikkea sitä, mikä luo vanhastakaupungista tunnelmallisen ja yleensä koko kaupungin parhaan matkakohteen. Muuallakin olisi kiva kierrellä - plussaa värikkäistä seinistä ja old school -meiningistä.

Toiveisiini kuuluu myös kivassa kahvilassa asiointi. Matkoilla kahvilat ovat ihan mun lemppareita, usein ne ovat tunnelmallisia ja niissä pääsee vähän kurkkimaan paikallisten menoa. Edullisissa maissa tätä on kiva harrastaa, samoin kuin ulkona syömistä.

Pikku putiikeissa, kuten vintage-kaupoissa kiertely on myös mun haavelistalla. Mitä hipsterimpi paikka, sitä parempi. Toivon löytäväni tällaisia paikkoja Kazimierzistä, juutalaisten kaupunginosasta, jota kehutaan erittäin hyväksi piipahduspaikaksi.



Wieliczkan suolakaivos kuulostaa myös mielenkiintoiselta paikalta, mutta en ole varma, onko se minulle sopiva kohde. Olen nimittäin todella ahtaanpaikankammoinen, eikä olisi eka kerta, kun saan kohtauksen maan uumenissa. Tätä kohdetta pitää siis harkita vielä uudemman kerran, vaikka kiinnostavalta nähtävyydeltä vaikuttaakin.

Historiafriikkinä myös Wawelin linna kiinnostaa. Nähtävyydet sieltä ovat kuulemma upeat, ja jostain luin jopa lohikäärmeen luolaan tutustumisesta. Kuulostaa juuri sopivan jännittävältä kohteelta.

Oikeasti Auschwitzin lisäksi ainoa tärkeä asia on lomailla, rentoutua ja nauttia kulttuurista. Siitä se paras matka kuitenkin lopulta koostuu.

Majoitusta en ole vielä varannut, joten erityisesti siitä kaipaan vinkkiä. Majoituksen ainoat kriteerit ovat kahden hengen huone omalla kylppärillä ja suht hyvä sijainti. Ja tietenkin budjettimatkailijan edullinen hinta, eli Hiltonin hotelli jää edelleen kokematta.



Nyt toivoisin teiltä vinkkejä matkallemme! Moni on käynyt kuitenkin Krakovassa, joten mitä suosittelet sieltä? Majoitus, ruokapaikka, nähtävyys, kahvila, tekeminen? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Ps. Kuvat on otettu Brysselissä. Olisin halunnut kuvittaa tämän postauksen kuutisen vuotta sitten otetuilla kuvilla Varsovasta, mutta kuvat ovat hukassa olevalla ulkoisella kovalevyllä. Mennään siis näillä.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Kaikki työpaikkani ja palkkani - paljonko tienaan toimittajana tai vaatemyyjänä?

Tänään puhutaan rahasta! Mun mielestä on aina mielenkiintoista kuulla minkälaisissa paikoissa ihmiset ovat työuransa aloittaneet ja mitä he oikeasti tällä hetkellä tienaavat. Listasin siis kaikki työpaikkani ja niistä saadut palkat. Voi olla, että tästä on päässyt unohtumaan joku homma, mutta annetaan se anteeksi mulle. Aloitin ekassa työpaikassani kuitenkin 13-vuotiaana eli 13 vuotta sitten (härre, oon tehnyt puolet elämästäni töitä!) joten kaikki lyhyet duunit eivät ole niin hyvin enää muistissa.

Listasin mukaan vain ne työpaikat, josta olen saanut palkkaa, eli kaikki vapaaehtostyöt, talkoohommat ja järjestötyöt jäivät tästä pois. Palkat on ilmoitettu bruttona eli verot vievät osan pois. En kuitenkaan listannut ilta- ja viikonloppulisiä, jotka kasvattavat tuloja ainakin myyjänä.



Kesätyöntekijä ABC:lla 2007 ja 2008

Sain 13-vuotiaana kahden viikon kesätyön Auranlaakson ABC:lla Tutustu työelämään ja tienaa -sopparilla. Tein hommia vähän joka paikassa - tiskasin, tarjoilin, siivosin, täytin vitriinejä ja kaupan puolella hyllytin. Palkka taisi olla noin 300 euroa per kesä. Olin töissä parhaan kaverini kanssa ja meillä oli niin hauskaa. Tein näiden kesien välisenä pääsiäisenä pari päivää tuolla myös töitä muistaakseni noin 6 euroa tuntipalkalla.

Maskotti Euromarketin Lastenpäivässä 2008

Pääsin yhdeksi päiväksi töihin pukeutumaan eri maskottiasuihin marketissa. Työpäivä kesti noin kuusi tuntia ja oli hauska. Muistan edelleen, kuinka kuumat ne maskottipuvut oli! Tykkäsin hommasta kuitenkin tosi paljon. Päivän palkka oli 80 euroa.

Puhelinmyyjä 2010

Tästä vuosiluvusta en ole varma, mutta jossain vaiheessa lukion ohella myin lehtiä puhelimitse. En tykännyt hommasta yhtään... En tykkää jankuttaa ihmisille ja lopettaa puhelua vasta kolmannen kieltäytymisen jälkeen. Palkkaa sain 5 euroa tunnilta + todella pieni provisio, en muista tarkkaan paljonko, mutta varmaan jotain kympin luokkaa. Sain kuitenkin käydä perjantaisin aamulla imuroimassa toimiston ja siitä maksettiin 20 euroa per kerta. Imuroiminen oli kuitenkin mukavampaa kuin itse soittelutyö, ja taisin vähin äänin lopettaa hommat neljän kuukauden jälkeen.

Vesijumppaohjaaja 2010

Taas oon vähän epävarma vuodesta, mutta lukion alkupuolelle tämä työ ajoittuu. Opiskelin siis lukion kanssa samaan aikaan liikuntaneuvojaksi, ja sitä kautta kävin noin joka viides perjantai ohjaamassa vesijumppaa Sydänliiton kautta vanhuksille. Tästä päällimmäisenä mieleen on jäänyt hiki! Altaan reunalla shortseissa ja t-paidassa meinaan hiki virtasi vanhempien ihmisten huhkiessa altaassa liikkeideni mukana. Tein myös tuurauksia noihin aikoihin kuntojumpan puolella. Toisaalta kivaa, mutta ohjaaminen ei kuitenkaan ihan ollut mun juttuni. Jumpista tienasin noin 10-20 euroa per kerta.

Leiriohjaaja kesällä 2010 ja 2011

Olin kaksi kesää Rovaniemellä Sporttileirillä ja yhden kesän Turun seudulla kesäleirillä ohjaajana. Kukin leiri kesti viikon ja töissä oltiin aamusta iltaan sekä yksi yövuoro per leiri. Tarkkaa palkkaa en valitettavasti muista, mutta tuntipalkka pyöri alle 3 eurossa kaikilla leirillä. Nämä hommat olivat ihan hauskoja, mutta todella raskaita. Olin aina aivan poikki leirien jälkeen.

Lapsiparkkiohjaaja 2010-2014

Tätä työtä tein epäsäännöllisesti mutta vähintään kerran viikossa. Jossain vaiheessa tein enemmän ja viimeisenä vuonna vähemmän vuoroja. Työpaikka oli alkuun urheiluopiston pommisuojassa lasten viihdyttämistä vanhempien jumppien ja kuntosalikäyntien ajan. Jossain vaiheessa työpaikka siirtyi vastavalmistuneeseen sisäliikuntapuistoon. Työnkuvaan kuului lasten valvominen ja ohjaaminen, tietenkin myös leikkiminen ja putkiliukumäissä laskeminen, haha. Palkka oli noin 7 euroa tunnilta. Tein lapsiparkkiohjaajana töitä melkein koko lukion ajan, ja se oli todella hyvä työpaikka siihen oheen.

Lastenhoitaja perheessä 2013

Välivuoden kesästä jouluun olin lastenhoitajana perheessä 2-, 4-, ja 6-vuotiaille lapsille. Työtehtäviin kuului kaikki lastenhoitoon liittyvät jutut sekä pienet kodin askareet. Työ oli kivaa, mutta raskasta. Lapset olivat ihania! Tein tätä työtä muistaakseni kolmena päivänä viikossa ja tuntipalkka oli noin 7 euroa.


Hampurilaistyöntekijä Hesburgerissa 2013-2018

Ah, mun pitkäaikaisin pesti. Olin välillä lyhyitä pätkiä ilman hesetyötä, mutta ihan tarpeeksi kauan sitä hommaa tein, haha. Palkka oli alkuun noin 7 euroa tunnissa, harjoitteluajan jälkeen noin 9 euroa ja lopulta taidettiin päästä 10,03 euron tuntipalkkaan. Välivuonna tein enemmän tunteja, yliopisto-opintojen ohella noin 1-2 vuoroa viikossa. Tykkään asiakaspalvelusta, mutta lopulta työ kävi liian yksitoikkoiseksi ja varsinkin yövuorot raskaiksi.

Toimitusharjoittelija Ruotsin Suomalaisessa 2017

Olin Tukholmassa viisi kuukautta toimittajana suomenkielisessä lehdessä. Eka oikea alani työkokemus ja kosketus toimittajan työhön. Ideoin juttuja, tein haastatteluja, kirjoitin juttuja sekä valokuvasin. Matkustin ympäri Etelä-Ruotsia suomalaisten haastateltavien perässä. Palkkaa sain noin 800 euroa kuussa, jonka lisäksi sain metrokortin Tukholmaan sekä asua ilmaiseksi yksiössä Södermalmilla.

Kassamyyjä K-Citymarketissa 2018-2019

Cittarissa työskentelin tammi-toukokuun 2018 sekä syys-toukokuun 2018-2019, sillä kesät vietin oman alan töissä. Cittarissa olin vain kassalla, eli osastoilla en tehnyt ikinä töitä. Tykkäsin tästäkin työstä oikeasti paljon, ja voisin hakea takasin Cittariin syksyllä, jos en saa oman alan töitä. Palkka oli vähän yli 9 euroa tunnilta.

Viestintäharjoittelija ELY-keskuksella 2018

Tässä työssä olin kolmen kuukauden ajan kesällä. Päivittelin intraa, kävin juttukeikoilla ja tein artikkeleita kotisivuille, lähetin levätiedotetta, huolehdin sisäisestä viestinnästä sekä tein kaikkea muuta viestinnän työtä. Työkokemus oli hyvä, mutta mulle tuli selväksi, että en halua tulevaisuudessa valtiolle töihin. Sovin paremmin rennompaan ja luovempaan työhön. Kesä oli kuitenkin opettavainen ja palkka muistaakseni 1300 euroa kuussa, eli isoin palkkani siihen mennessä.

Vaatemyyjä New Yorkerissa 2019

Tein New Yorkerilla töitä tammi-toukokuussa ja loka-joulukuussa. Itsepalvelumyymälässä asiakkaiden palvelua ''lattialla'' ei ollut niin paljon, vaan työ koostui kassalla palvelusta, siivoamisesta sekä vaatteiden hälyttämisestä ja henkaroinnista. Mun mielestä oli mahtavaa olla vaatekaupassa töissä! Mulla oli kuitenkin usein migreenikohtauksia työpäivien jälkeen, ja lopulta irtisanouduin väsymisen takia. Palkka oli reilu 9 euroa tunnilta.

Kesätoimittaja Pohjalaisessa 2019

Viime kesänä pääsin maakuntalehteen kesätoimittajaksi. Tämä oli mun uran kannalta todella tärkeä juttu ja iso askel. Vaikka työpäivien jälkeen väsytti, olin erittäin tyytyväinen työhöni ja olisin halunnut jatkaa sitä vielä kolmen kuukauden työsopimuksen päättyessä. Työt olivat aika samanlaisia kuin Ruotsissa, mutta kuvaamista ei yleensä tehty itse. Rakastin tätä työtä! Palkkaa sain 1900 euroa kuussa.



Myyjä Ur&Pennissä 2019-2020

Syyskuussa avattiin Vaasaan ihan uusi Ur&Penn -myymälä, johon hain ja pääsin töihin. Työvuoroissa oltiin pääasiassa yksin, mikä oli mulle uutta. Ensimmäistä kertaa olin vastuussa liikkeen avaamisesta ja sulkemisesta sekä rahojen käsittelystä. Myymälässä oli halvempaa muotikorua ja edullisia kelloja, mutta myös laadukkaita kelloja ja esimerkiksi kultaa 18 karaattiin asti. Tykkäsin tästä työstä, mutta harmikseni viimeiset kuukaudet menivät osa-aikalomautettuna ja asiakkaita oli koronatilanteen vuoksi huomattavasti normaalia vähemmän. Tuntipalkkani oli päälle 9 euroa.

Kesätoimittaja Ilkka-Pohjalaisessa 2020

Tämän hetkinen työni on kesätoimittaja samassa lehdessä kuin viime kesänä. Lehti yhdistyi vaan toisen saman konsernin lehden kanssa, joten mulla oli edessä uuden nimen ja hieman muuttuneiden käytännön asioiden opettelu. Rakastan tätä työtä! Toki tänä kesänä kaikki on niin erilaista, kun töitä tehdäänkin toimituksen sijaan etätöinä omasta kotoa käsin. Viime kesän olin uutisissa ja nyt ainakin alkukesän olen tiimitoimituksessa, joka tuntuu todella omalta jutulta. Palkkani nousi kandiksi valmistumisen jälkeen, joten tänä kesänä tienaan 2719 euroa kuussa.

Välillä olen tehnyt myös freelance-toimittajan hommia. Näitä on epäsäännöllisesti eri lehtiin. Saan 70-150 euroa per juttu riippuen julkaisusta. Tein myös Pohjalaisessa syksyllä ja keväällä tuurausvuoroja epäsäännöllisesti, ja niistä tietenkin maksettiin kuukausipalkan perusteella laskettua tuntipalkkaa.

Yllättikö joku työpaikoistani? Ootko tehnyt samoja töitä kuin minä?

Ihan kuin olisi ulkomailla


Rantapäivä. Yli kaksikymmentä astetta lämmintä, hiki valuu sisälläkin. Aamukahvit juomme parvekkeella merinäköalalla. Kävelemme saareen hiekkarannalle, joka sijaitsee jos ei kivenheiton, niin ehkä kuuden kivenheiton päässä kotoa (mun heittämänä kuulemma kahdentoista).

Makoilen rantapyyhkeen päällä ja nautin lämmöstä. En ole nykyään kova auringonpalvoja, mutta viilentävä tuuli yhdistettynä paisteeseen luo juuri sopivan tunnelman. Käymme uimassa vedessä, joka on niin kylmää, että solut jäätyy. Muutaman minuutin jälkeen merivesi tuntuu ihanan lämpimältä ja viilentävältä samaan aikaan.

En yleensä ole kiinnostunut rantalomista, joiden tarkoituksena on vain maata auringossa ja olla tekemättä mitään. Haluan matkoillani aktiviteetteja ja seikkailuja, sekä kaupungissa kiertelyä. Nyt lämmöstä nauttiessa yllätän itseni haaveilemasta siitä, että rannalla makaaminen ja totaalinen rentoutuminen kestäisi viikonlopun yli. Suljen silmäni ja kuvittelen olevani Marokossa. Se olkoon seuraava rantakohteemme.


Säiden helliessä olo on kuin ulkomailla. Miksi pitäisi lähteä kauemmas, kun kotimaakin on näin ihana? No joo, ulkomaan matkoissa on kyllä se oma juttunsa, vaikka suosittelenkin kotimaahan tutustumista.

Päätämme spontaanisti varata huomiselle ajan parisuppailuun. En tiedä, mitä siitäkin voi tulla, mutta olo on vapaa ja ihana. Rakastan kokemuksia ja vielä enemmän spontaanisti päätettyjä elämyksiä.

Kotiin päin rantamekossa ja sandaaleissa kävellessä päätämme poiketa rantalaiturin kautta. Matkalla näkyy opaskyltti, joka näyttää, missä suunnassa on mikäkin paikka. City, sea, beach. Olo on aivan kuin olisi ulkomailla.


Postaus on kuvitettu tämän päiväsillä rantakuvilla Vaasasta sekä seitsemän vuotta vanhoilla kuvilla Alanyasta. Voitte arvata, mitkä kuvat on mistä. Tällä hetkellä ajatus molemmista paikoista tuntuu yhtä rentouttavalta. Ja kotona on ihan vähän parempi.

Lisää tällaisia päiviä, kiitos.

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea