Ajatuksia arkipäivän rasismista ja viikon polttavimmasta puheenaiheesta

Viikon polttavin puheenaihe on kiistattomasti Black Lives Matter -kampanja. Koko tapaus ja siitä seurannut mylläkkä herätti omassa päässänikin paljon ajatuksia. Halusin kirjoittaa blogiin rasismin vastaisen tekstin. Halusin kertoa kaikille asuneeni itsekin Afrikassa ja koettuani siellä ihonväriin perustuvaa syrjintää nähneeni palasen siitä, mitä rasismi on ja miltä se tuntuu.

En kuitenkaan lopulta osannut tehdä kumpaakaan. Siksi pyydän postausta lukeviani ymmärtämään, ettei tämä ole kannanotto, oman egoni pönkittäminen, luulo siitä, että voisin ymmärtää, miltä tuntuu olla valtaväestöstä poikkeavan etnisen taustan omaava henkilö. Tämä on vain epämääräinen kasa ajatuksia, joita viikon sisällä päässäni on pyörinyt. 

On vaikeaa kirjoittaa tekstiä asiasta, jota on vaikea sisäistää ja ymmärtää sataprosenttisesti ilman, että sanoo jotain väärää tai loukkaavaa. Jos haluatte ymmärtää valkoista etuoikeutta paremmin, suosittelen lukemaan Jenni Rotosen postauksen. Hän selittää asioita paremmin kuin minä, joka puran omaa rasismin aiheuttamaa ahdistustani paperille.


En syytä ketään siitä, että joku on tahtomattaan ennakkoluuloinen. Koen itse, että 90-luvun lapsena Suomessa on ollut hyvin vaikea kasvaa ilman mitään ennakkoluuloja muita etnisiä taustoja kohtaan. Nyt tekee pahaa myöntää: olen itsekin usein ennakkoluuloinen tiettyä ihmisryhmää kohtaan. 

Aina tällaisen tilanteen tullessa pyrin kuitenkin haastamaan itseni miettimään, miksi reaktioni on tämä. Miksi annan muutaman huonon kokemuksen ja uutisista luettujen juttujen vaikuttaa omaan asenteeseeni kaikkia samaa ryhmää edustavia kohtaan? Omien ajattelumallien haastaminen on tärkeää, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin.

Törkeä rasistinen käytös on kuitenkin asia erikseen. Väitän itselleni puuttuvani rasismiin, mutta toteutuuko se todella? Montako kertaa olen nähnyt iltapäivälehden kommenttiboksissa uskomattoman typeriä ja törkeitä, rasistisia kommentteja? Montako kertaa olen puuttunut niihin ja montako kertaa olen kihissyt kiukusta itsekseni ja kuitenkin päättänyt, että on turha hakata päätä seinään ja yrittää saada rasisti ymmärtämään puheidensa kamaluutta?

Sanoin aiemmin, etten syytä ketään juurtuneesta ennakkoluuloisuudesta. Kuitenkaan ei ole hyväksyttävää levittää rotuihin ja etnisyyteen liittyvää ennakkoluuloa eteenpäin, vaan sitä vastaan täytyy taistella. Jos kukaan ei levitä edes vahingossa omia vahingollisia ajatusmallejaan seuraaviin sukupolviin, eivät jossain vaiheessa lapset enää opi ajattelemaan rasistisesti. Tie siihen on tuhottoman pitkä, mutta loppuun asti ei ikinä päästä, jos tietä ei koskaan aloiteta.


Jos mietit, miten itse käyttäydyt arkipäivän rasismin tilanteissa, mieti näitä tilanteita.

Olet kaupassa ja näet romaninaisen hypistelemässä irtotavaroita. Käykö mielessäsi mahdollisuus näpistykseen?

Kohtaat ihonväriltään mustan ihmisen, joka puhuu täsmälleen yhtä hyvää suomea kuin sinäkin. Yllätytkö?

Kuulet kaverisi alkaneen seurustelemaan Allu-nimisen miehen kanssa. Kuuntelet positiivisen kiinnostuneena juttuja, kunnes saat tietää Allun olevan lempinimi Ahmedista. Muuttuuko suhtautumisesi?

Puhut työporukkasi kanssa uutisista lukemastasi rikosjutusta, jossa mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa tytölle. Joku porukasta toteaa syyllisestä, että ''varmaan joku mamu''. Miten reagoit?

Rasismi ei ole aina suoraa syrjintää, n-sanalla nimittelyä tai nettipalstoilla uhoamista. Rasismia vastaan oleminen ei ole aina hiljaisuutta. Musta neliö Instagramissa ei ehkä suoraan auta rasismin kohteeksi joutuvia, mutta herättää keskustelua ja osoittaa rasismin vastaisen kampanjan laajuudeen. Vaikka syy mustan neliön postaamiseen olisi itsekäs oman egon pönkitys, on vaikutus kuitenkin sama. Tärkeää on muistaa rasismin vastaiset teot myös Instagramin ulkopuolella.

Taistelussa rasismia vastaan olet pisara meressä, joka muodostuu pisaroissa. Yksikään puuttuminen rasismiin ei ole hyödytön. Jos maailmanlaajuista kuvaa on vaikea ajatella, ajattele henkilökohtaisella tasolla. Mitä jos sinulle kaikkein tärkein ihminen joutuisi elämään jatkuvien rasististen ennakkoluulojen kohteena? Muuttaisiko se omaa arkipäiväistä käytöstäsi?

Kommentit

  1. Olen "se mamu"... Rasismi ei katso ihonväriä. Eikä mitään muutakaan.
    Olen perusblondi, joka ei katukuvassa erotu kantaväestöstä. Osaan suomea. Ainoana ongelmana on nimeni, joka paljastaa epäsuomalaisen taustani.
    Suomessa rasismista ei puhuta. Ei ainakaan tarpeeksi. Mielestäni. Suomessa saa olla rasisti aika avoimesti ja ilman mitään seuraamuksia. Korjaa, jos olen väärässä. Muutuin tasavertaiseksi suomalaiseksi vasta silloin, kuin muutin pois Suomesta. Niin tyhmä kun se onkin.
    Vaikka olen bloggaaja, en halua kirjoittaa aiheesta suomeksi. Tiedän, että minut heti syytetään verta nenästä kaivamisessa. "Suomihan on antanut minulle kaiken, mistä minä valitan?" Itseasiassa jouduin maksamaan kaikesta tuplahinnan. Myös henkisesti. Alkaen siitä suomen kielen rasisti-opettajasta Turun AKK:ssa...
    Onneksi olen tavannut Suomen vuosinani myös sellaisia ihmisiä, joiden ystävyydestä olen äärimmäisen kiitollinen. Heiltä saan voimia ja inspiraatiota elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todella pahoillani siitä, mitä oot joutunut kokemaan. Kenenkään ei tulisi kokea rasistista kohtelua tai minkäänlaista kiusaamista yhtään mistään syystä, missään tilanteessa.

      ''Suomessa saa olla rasisti aika avoimesti ja ilman mitään seuraamuksia. Korjaa, jos olen väärässä.'' Tämä on edelleen valitettavan totta. Onneksi nykyään ihmiset ovat valveutuneempia asian suhteen ja esimerkiksi somessa rasistisiin kommentteihin puututaan. Mutta edelleen liikaa on niitä kommentteja ja niihin puuttumattomuutta... Itselläkin tulee usein se tunne, että rasismista huomauttaminen on kuin seinälle puhuminen - yhtä hyödytöntä. Näihin asioihin kantaa ottaminen on myös bloggaajana pelottavaa, koska lynkkausta tapahtuu pienimmistäkin aihepiireistä. Mun mielestä ihan kantasuomalaistenkin tulee olla kiitollisia siitä, mitä Suomi on meille antanut. Niistä syrjivistä elementeistä taas ei todellakaan tarvi olla kiitollinen, ja niistä pitää valittaa.

      Onneksi oot tavannut myös niitä hyviä tyyppejä. Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti saat elää rauhassa taustastasi riippumatta. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea