Erikoisia asioita Saksassa

Kirjoitin jokin aika sitten erikoisista asioista Keniassa. Postaus sai kiitosta, joten päätin kaivella muististani esiin Saksa-aikoja ja tehdä vastaavan postauksen sieltä. Voin tehdä tällaisen myös Ruotsista, jos kiinnostaa!

Haluan heti alkuun selventää, että nämä asiat ovat vaan mun näkökulmasta kirjoitettuja. Jos kirjoitan, että Saksassa ihmiset ovat täsmällisiä, on se vain minun huomioni, enkä väitä sitä ainoaksi totuudeksi. Saksassa monet asiat myös vaihtelevat osavaltion mukaan. Asuin itse Hildesheimissa ja liikuin eniten Ala-Saksin osavaltiossa. Kuulisin kyllä mielelläni, miten muissa osissa Saksaa toimitaan ja onko muilla samanlaisia havaintoja kuin mulla.


Eri pankeille on eri käteisautomaatit. Automaatteja ei myöskään ole joka kadun kulmassa, joten tarvitset hieman onnea tai vankkaa tietoa, että löydät juuri oman pankkisi automaatin ja saat nostettua rahaa.

Saksassa ei käytetä verkkopankkitunnuksia tai tilisiirtoja, vaan käteismaksu on paras. Olin yliopistolla kortti kourassa maksamassa kurssimaksua, ja työntekijät miltei loukkaantuneena totesivat, että se on käteistä tai ulos, miten kehtaankin tulla ilman rahaa. Yritin ehdottaa myös tilisiirtoa, mutta se oli aivan ihmeellinen ajatus. Vuokran sain sentään maksaa tilille.

Korttimaksu ei ole monessa paikassa mahdollinen - ainakaan ulkomaisella kortilla, kuten Visalla. Järkevintä olisi ollut avata saksalaiseen pankkiin tili, sillä esimerkiksi mun kaupungin Subwayssa kävi vain käteinen tai saksalainen kortti.

Saksalaiset ovat kovia kierrättämään ja roskapussit jätetään kadulle, josta jäteauton kuljettaja noukkii ne kerran viikossa. Kaikki piti lajitella viimeiseen asti eri roskiksiin. Myös esimerkiksi yliopistolla näkyi roska-astioita, joissa oli omat roskat eri jätelajeille. Tämä oli mahtavaa!

Meidän taloyhtiössä jokaisella asukkaalla oli oma roskaviikkonsa. Silloin tiettynä viikonpäivänä muut jättivät asunnon ulkopuolelle roskapussinsa, jotka yksi asukas sitten haki ja kiikutti kadulle jäteautoa odottamaan. Mun oli todella hankala muistaa omaa vuoroani, koska tämä systeemi oli mulle niin outo.

Suomalaisena tämä asia tuntui todella kummalliselta: meillä oli taloyhtiön kesken oma WhatsApp-ryhmä. Talossa oli siis noin kahdeksan asuntoa, ja WhatsAppin kautta muistuteltiin muun muassa noista roskienvientivuoroista.


Joissain baareissa juomat maksavat euron enemmän kuin listalla lukee. Juoman mukana tulee pinkki poletti. Kun palauttaa poletin ja juomalasin tiskille, saa euron takaisin. Kätevä systeemi, jos ei sattunut hukkaamaan aina poletteja, kuten mulle kävi.

Yliopiston ihmisille ei voinut lähettää sähköpostia, vaan kaikki piti hoitaa kasvokkain käymällä. International office taas oli auki ihan miten sattuu eikä noudattanut netissä olleita aukioloaikoja.

Saksalaiset eivät käytä omia nimiään Facebookissa. Tämä liittyy jotenkin tietoturvariskiin ja yksityisyyden suojelemiseen. Lyhenteet ovat suosiossa, esimerkiksi Melissa Schneider saattaa löytyä somesta nimellä Mel S. Uusiin ihmisiin tutustuessa tämä oli vähän haastavaa, kun itse ainakin tykkään pistää Facebookissa kaveripyynnön, mutta en tiennyt millä nimellä he siellä olivat.

Saksassa ei tarvitse osata englantia palveluammateissa. Tämä on varmaan se kohta, josta moni on eri mieltä. Perustan tämän nyt omaan kokemukseeni lukemattomista kielimuurikohtaamisista muun muassa konduktöörien, juna-asemien työntekijöiden, tarjoilijoiden, myyjien, bussikuskien ja monien muiden kanssa. Usein oma huono saksani oli parempaa kuin heidän englantinsa, joten elekieli oli keino selvittää asiat.

Julkiset kulkuvälineet ovat hämmästyttävän täsmällisiä. Bussi saattaa lähteä nenän edestä, vaikka olet jo sormi nappulalla avaamassa ovia. Kellon viisarin vaihduttua lähtöaikaan junat ja bussit lähtevät sillä punaisella sekunnilla.

Ala-Saksin osavaltiossa opiskelijakortilla saa matkustaa ilmaiseksi junassa ja bussissa. Tämän kun saisi käyttöön Suomeenkin, niin olisin onnesta soikeana!

Byrokratia on todella raskasta ja takkuista. Suurin osa asioista pitää hoitaa paperitöinä, sähköiset välineet eivät onnistu. Yhdeltä tiskiltä saat leiman yhteen paperiin, jonka jälkeen jonotat tunnin leimaa toiseen paperiin. Saksalaisten on pakko rakastaa jonottamista vielä suomalaisiakin enemmän...


Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.

Kommentit

  1. Yliopistolla kaikki on hiukan erilasta varsinkin maksujen ja byrokratian suhteen ja kun ei ole täkäläisessä pankissa tiliä. Asiat ovat eri tavalla, jos sinulla olisi tili saksalaisessa pankissa. Silloin voisit käyttää nettipankkiakin. Voi olla, että ulkomaalaiset opiskelijat eivät saa avatuksi Saksassa tiliä, kun eivät ole työsuhteessa.
    Juu, minulla on aina pussissa kolikoita kadunvarsien pysäköintiautomaatteihin.
    Käteisrahaa voin nostaa vaikkapa ruokamarketin kassalta.
    Minulla ei ole visaa vaan maesto debit kortti ja Master Credit Card, jota tavitsen käytännössä vain nettitilauksissa ja Ruotsissa pysäköintiautomaateissa. Kunhan joku senkin ymmärtäisi. Yleensä muissa maksutapahtumissa halusivat maestron.
    Jännää, että saksalaiset itse sättivät Deutsche Bahnia epätäsmälliseksi.
    Väittäisin kokemuksieni perusteella, että saksalaiselta saat kaikki muut virheet anteeksi kuin epätäsmällisyyden, varsinkin työpaikalla. Pomo tokaisee, että pitää herätä ajoissa, heh! Täsmällisyys on kuninkaitten kohteliaisuutta, sanovat saksalaiset. Huomasit kai, että ns. akateemista varttia ei tunneta.
    Minulle on kehittynyt paha täsmällisyysneuroosi, jolle nauran jo itse. Hermoilen jo, jos myöhästyn hiukankin tilaamastani lääkärin vastaanottoajasta - vaikka sitten istun varttitunnin odotushuoneessa.Pyydän anteeksi ja selitän syytä, jos tulen kylään myöhässä. Vaikka eihän sillä ole väliä, kun ne talot ja asunnot lähde kuitenkaan mihinkään niin kuin junat, laivat tai lentokoneet.



    VastaaPoista
  2. Olisi kyllä mahtavaa, jos Suomessakin yleisesti tulisi paikallisliikenne ilmaiseksi opiskelijoille. Ainakin Kouvolassa tulee ensi vuonna uudistus, että toisen asteen opiskelijat saavat matkustaa paikallisbussilla ilmaiseksi. Kierrätys on onneksi lisääntynyt selvästi Suomessakin ja uuden jätelain myötä biojätteen kierrätyskin lisääntynee.

    Itse olen ollut vaihdossa Baden-Württembergin osavaltiossa, mutta asuin paikallisessa perheessä ja käytännön asiat jäivät usein perheen vanhempien hoidettavaksi.

    VastaaPoista
  3. Tuo on kyllä huomattu, että ihan luottokorttien luvattu maa Saksa ei vieläkään taida olla. Sen sijaan parina edellisenä kesänä on käyty viikon-parinkin matkoilla niin Tanskassa kuin Ruotsissakin eikä yhtään kruunua ole vaihdettu, kaikki hoitui kortilla. Joku ihan pieni vessamaksu tms. oli ainoa, jossa piti vähän askarrella, eli käydä läheisessä matkamuistomyymälässä tms. maksamassa se n. euron arvoinen maksu, kortilla.
    Tietosuojastakin olen eri yhteyksissä kuullut, esim. aikoinaan kansainvälisissä yrityksissä piti joskus erikseen huomioida saksalaisten säännökset aiheesta.

    VastaaPoista
  4. Samaa olen huomannut Berliinissä että käteinen on kovempi juttu kuin kortti.
    Noihin poletteihin olen törmännyt Portugalin Portissa yhdessä opiskelijabaarissa. Paikka oli niin pieni, ettei sinne montaa olisi mahtunut, joten ihmiset menivät tuoppiensa kanssa kuka minnekin mm. lähipuistoon. Poletin hinta korvaa ravintolalle mukin, jos se ei satulaan palautumaan lähtöpaikkaan. 😊

    VastaaPoista
  5. Kulttuurieroista on kyllä aina mielenkiintoista lukea. Berliinissä muistan selvinneeni kortilla joten kuten, mutta 2003 Münchenissa olleeni aivan pulassa ilman käteistä (tosin jos tarkkaan muistelen niin sillä inter raililla päiväbudjetti oli viitisen euroa, että ei nyt mitään suuria summia muutenkaan :D ).

    VastaaPoista
  6. Minulla on useita saksalaisia ystäviä, joten tuo Facebookin nimiasia on tullut tutuksi - yksikään kavereistani ei ole palvelussa omalla nimellään, vaan he ovat esimerkiksi kääntäneet sukunimensä englanniksi, vääntäneet jonkinlaisen sananmuunnoksen tai käyttävät lempinimiä ja lyhenteitä. Muutenkin olen ymmärtänyt, että saksalaiset ovat näissä asioissa tarkempia ja esimerkiksi luottamus ihan viranomaisiin ja hallintoonkin on epäluuloisempaa kuin Suomessa. Tuosta julkisten kulkuvälineiden täsmällisyydestä sen sijaan olen hieman eri mieltä, sillä Saksassa junat tuntuvat olevan aina myöhässä aikataulusta. Toki syynä taitaa olla ihan se, että maan ratainfra on yksinkertaisesti ylikuormittunut siihen valtavaan matkustajamäärään nähden, mitä maan raiteilla liikkuu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea