Täytän tänään 27 eikä mulla ole lapsia tai omistusasuntoa, ja silti olen onnellinen

Täällä kirjottelee tuore 27-vuotias, heippa! Mulla on tänään siis syntymäpäivä. Oon aina tykännyt siitä, että synttärit ovat loppukesästä - vielä on koulujen loma-aika ja kesä täydessä vauhdissaan, ja aina on jotain odotettavaa loppukesälle. Tänään olen iltavuorossa, joten en ehdi synttäreitäni viettämään. Sen vuoksi pidimme juhlapäivää jo lauantaina, jolloin kävimme kiipeilypuisto Zip Parkissa ja sain syödä eteeni valmiina tarjoillun aamupalan pitkän kaavan kautta parvekkeella. Täydellistä.


Tänä vuonna en ole kokenut samanlaista ikäkriisiä kuin esimerkiksi viime vuonna. Olen totuttautunut jo ajatukseen 27-vuotiaana olosta. Vähän kauhistuttaa, kuinka vähän vuosia on jäljellä kolmeenkymppiin, mutta toisaalta koen olevani hyvässä elämäntilanteessa ikääni nähden.

Mulla ei ole lapsia tai omistusasuntoa, kuten monella mun ikäisellä on. En ole naimisissa enkä edes kihloissa. Sen sijaan mulla on alempi korkeakoulututkinto yliopistosta, ja gradua vaille valmis maisteritutkinto. Oon vakaassa parisuhteessa ja meillä on maailman ihanin kissa, jonka adoptoimme yhdessä. Asun vuokralla kodissa, jota parempaa en voisi toivoa.

Mulla on siis asiat aika hyvin. Joskus kriiseilen, että oon jotenkin myöhässä kun ei ole lapsia olemassa eikä vielä lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Facebook ilmoittaa milloin kenenkin lapsuuden luokkakaverin menneen naimisiin tai tulleen vanhemmaksi. 


Mulla on kolme isoa syytä siihen, miksi en ole itse samassa tilanteessa: halusin opiskella rauhassa korkeakoulututkinnon ja halusin nähdä maailmaa. Lisäksi nykyinen parisuhteeni alkoi mun ollessa 24-vuotias, ja halusin ja haluan edelleenkin viettää ensin ihan rauhassa kahdenkeskeistä aikaa.

Asiat 27-vuotiaana ovat siis juuri niin kuin niiden on hyvä olla. Jokaisella on oma polkunsa, ja niitä ei kannata verrata muihin. Ja eihän sitä tiedä, mitä mun elämään seuraavina vuosina mahtuu  - elämä kun tuppaa olemaan sillä lailla yllätyksellistä.

Lue myös:

Kommentit

  1. Onnea synttäreiden johdosta! Oon niin samaa mieltä tosta, että jokainen kulkee omaa polkuaan eikä sitä omaa kannata verrata toisten polkuihin. Täytyy vain luottaa, että itse on juuri siinä kohtaa elämässä missä kuuluukin olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Jenna! <3 Ja jep, juurikin noin. Todella hyvin sanottu tuo viimeinen. Ja jos ei ihan oikeasti ole tyytyväinen siihen kohtaan, missä on elämässä, niin pitää määrätietoisesti muuttaa asioitaan. Jos taas on tyytyväinen edes päällisin puolin, niin asioiden meneminen omalla painollaan on usein hyvä ratkaisu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentoi postausta! Vastaan kaikkiin kommentteihin, myös vanhoihin postauksiin tulleisiin. Kiitos viestistäsi! :)

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea