Postaus vieraalla kielellä: I dag er det Halloween


Hei! I dag er det Halloween. Mange feirer nå. De er spesielt kledd og har gjort fantastisk sminke med skrekk-tema i ansiktet. Jeg er ikke veldig spent på det. For meg betyr egentlig ikke Halloween noe. Jeg vet ikke en gang hvordan jeg skal feire, spesielt nå på Korona-tiden. I dag har skolene allerede Halloween-fester. I min tid var det ingen. En gang på barneskolen arrangerte en venn av meg og jeg en fest og lagde pølsefingre for å spise dem. Det var gøy.

Nå er jeg sliten og vil sove. Hei og vi sees snart!

postaus-vieraalla-kielella-norja
postaus-vieraalla-kielella-norja

Oma taustani norjan kielen kanssa: Mulla ei ole juurikaan yhteyksiä norjan kieleen. Lähin yhteys on ruotsi, jonka tiesin etukäteen jo olevan hyvin samanlainen kieli norjan kanssa. Tätä postausta kirjoittaessa ajatus vain vahvistui. En usko ymmärtäväni norjaa pelkästään ruotsin kielen perusteella, ja vielä vähemmän väitän puhuvani norjaa sanan sanaa, mutta paljon yhteyksiä oli havaittavissa. 

Skandinaavisten kielten taustojen opiskelu kiinnostaisi mua kovastikin - haluaisin tietää, miksi jotkut kielet ovat niin samankaltaisia ja millaisia eroja niissä on, miten erot ovat syntyneet ja muut vastaavat asiat. Fuksivuonna olisi mulla ollut mahdollisuus lukea sivuaineena skandinaavisten kielten opintoja, mutta en asiaa silloin tajunnut ja nyt vähän harmittaa. Onneksi itseään voi sivistää myöhemminkin jos vielä aikaa ja kiinnostusta riittää.

Fiilikset postauksen kirjoittamisesta: Kuun viimeinen päivä tuli tällä kertaa yllättäen, vähän niin kuin talvi yllättää autoilijat joka ikinen vuosi. Olisin halunnut lähteä yrittämään jotain arabiaa, kiinaa tai muuta kieltä, jossa ei käytetä edes latinalaisia aakkosia, mutta aika ei riittänyt paneutumiseen. Norjaa taas pysty nopealla silmäyksellä kirjoittamaan muutaman rivin täynnä virheitä, mutta suurella yrityksellä. Fiilikset ovat siis hyvät!

Sarjan edelliset osat:

Viikko Tukholmassa asumista takana

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Ensimmäinen viikko Tukholmassa on vierähtänyt nopeasti. Vaikka toisaalta tuntuukin, että Suomessa olosta on pieni ikuisuus aikaa ja Tukholmassa on asuttu jo pidempään, ovat päivät myös livahtaneet käsistä hurjaa vauhtia.

Aamukahvia juodessani katson ulos ikkunasta ohi kiitävää metroa. Tuntuu vaikealta käsittää, että täällä mä ihan oikeasti nyt asun. Lähes miljoonakaupungissa, joka ei hiljene koskaan. Ihmettelen kaupungin nopeatempoista tahtia, mutta samalla tönin hidastelevia ja leveästi käveleviä ihmisiä metrotunnelissa kuin mikäkin tukholmalainen yrittäessäni ehtiä vaihtamaan metroa. 

Työmatka kestää noin viisikymmentä minuuttia, mikä tietysti vaatii totuttelua. Olin kuitenkin kaukaa viisas ja ostin ennen muuttoa Spotifyn Premium-version, jotta voin työmatkat nauttia musiikista. Haluaisin testata myös jotain äänikirjapalvelua, niin matkat menisivät vieläkin joutuisammin. Aamuvuoroihin herätyskello soi kolmelta yöllä, mutta matkustaminen työpaikalle taksiedun johdosta on mukavaa ja nopeaa. Taksissa etu- ja takapenkin välissä on muovinen pleksi, joten olo on kuin limusiinissa matkustettaessa. Vielä kun aamukahvit tarjoiltaisiin nenän eteen.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Kielimuuri on ollut yllättävän pieni. Tämä on nyt neljäs muuttoni ulkomaille ja toinen muuttoni Ruotsiin. Silti voin rehellisesti ensimmäistä kertaa nauttia siitä, että osaan valmiiksi paikallista kieltä. Ruotsin puhumiseen täällä on ollut matalampi kynnys kuin kaksikielisessä Vaasassa, ja olen huomaavinani paikallisten arvostavan maahanmuuttajan yritystä puhua paikallista kieltä. Toki jotkut vaihtavat englantiin huomatessaan ensimmäiset takeltelut, mutta yleensä sinnikkäällä yrittämisellä olen saanut asiani toimitettua ruotsiksi ilman suurempia ongelmia, tai ainakaan ongelmista lannistumatta.

Hyvän kosketuksen maahanmuuton hankaluuksiin saimme missäpäs muuallakaan kuin Skatteverketissä asioidessamme. Koronarajoitusten vuoksi virastoon ei päästetty sisälle kuin kymmenisen ihmistä kerrallaan, joten jonotimme tunnin verran ulkona sateisessa ilmassa. Emme olleet varanneet aikaa, joten seisoimme pitkässä jonossa muiden henkilötunnusta jonottavien kanssa. Siellä me hytisimme jonossa siniset ja vihreät silmät vilkkuen, vartijoiden kanssa ruotsia puhuen, jotta voisimme virallisesti monisivuisen lomakkeen avulla kertoa, että vi flyttade till Sverige. Kyllä on pohjoismainen maahanmuutto tehty helpoksi. Ajanvarauksella olisimme toki päässeet asioimaan nopeammin, mutta me suomalaisethan tunnetusti tykkäämme jonottamisesta.

muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa
muutto-tukholmaan-asuminen-tukholmassa

Koronarajoitukset tuntuivat unohtuneen tiukkaa kuria pitävään Vaasaan, ja astuimme ikään kuin toiseen maailmaan, jossa turhat säännöt unohdetaan - paitsi Disney Storeen jonottaessa, sillä kauppaan laskettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä maskipakon kanssa. Metrossa neljän hengen paikalla istuu usein vain kaksi, ja välimatkaa yritetään pitää. Kauppakeskuksessa yhdessä kerroksessa ohjattiin ihmisiä kävelemään oikeassa reunassa kulkusuuntaan nähden. Siinä lähes kaikki, missä koronatilanne näkyy. Kasvomaskeja näkyy katukuvassa harvakseltaan, turvavälit ovat mystinen asia, ja ihmiset kävelevät ärsyttävästi päin varomatta lainkaan. Poissa silmistä, poissa mielestä - ja toivottavasti myös poissa elimistöstä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on sujunut melko mutkattomasti. Fiilis on vielä vähän sellainen, kun olisi jollain matkalla, joka päättyy pian. Tuntuu, että pitäisi nopeasti nähdä kaikki, enkä vielä ole täysin sisäistänyt sitä, että hei, täällä mä nyt asun. Joka iltainen kova väsymys painaa niin, että kahdeksan jälkeen on vaikea pitää silmiä auki, mutta se lienee normaalia näin rajusti muuttuneessa elämäntilanteessa. 

Onneksi mulla on täällä poikaystävän lisäksi niin paljon kotoisuutta tuova Fredi, joka on muuten sopeutunut uuteen kotimaahansa hienosti. Noiden kahden ja pienen kalusteiden uudelleenjärkkäilyn ansiosta koti tuntuu jo kodilta. Home is where heart is, ja sydän on löytänyt jo paikkansa Tukholmasta.

Kuukauden ekoahdistus: Maassa lojuvat kertakäyttömaskit

Maskit puhututtavat monesta syystä, mutta tänään en aio miettiä sitä, onko maskin käyttö tarpeellista vai ei. Sen asian vatvomisen sijaan voitaisiin keskittyä toiseen asiaan: maskin heittämiseen roskiin käytön jälkeen.

Ei pitäisi olla kovin vaikea asia, vai mitä? Silti saamme jatkuvasti nähdä uutiskuvia maskeista, jotka ovat jätetty kaikkialle muualle kuin roskikseen. Tämä on asia, jota en voi ihan oikeasti ymmärtää millään. Miksi käytetty maski pitää heittää maahan? Miksei sitä voi kantaa roskakoriin?

maskit-ja-linnut

Taannoisella kävelyllä todistin itse viidenkymmenen metrin päästä kotitalostani kahden maskin lojumista aivan väärillä paikoilla. Toinen oli maassa, toinen ripustettuna pensasaitaan. Olisi tehnyt mieli noukkia molemmat ja heittää roskiin. Mulla ei kuitenkaan ollut mukanani hanskoja tai muovipussia tai yhtään mitään, jolla olisin saanut maskit hygieniaturvallisesti kerättyä. Näin muuten yhden kaverini somesta hänen keränneen maskeja muuten vaan maasta, ja oli melkoisen määrän saanut haavinsa muutaman kilometrin säteeltä. Nostan hänelle hattua.

Hienoa, että ihmiset käyttävät maskeja. Mua ällöttää normaaleja roskia enemmän vielä juurikin se, että ne räkäiset, pisaraiset maskit jätetään lojumaan yleisille paikoille käytön jälkeen muiden kerättäväksi ja kosketeltavaksi. Jos et osaa heittää roskiasi roskiin, älä poistu kotoasi.

maskit-ja-linnut

Harmittaa myös vietävästi kaikki kuvat linnuista, jotka sotkeutuvat maskeihin ja kantavat ihmisten pöpösuojia jaloissaan. Muistetaanhan siis myös leikata maskien narut, ja jättää ne kannellisiin roskakoreihin. Yksi helppo vaihtoehto on kantaa taskussa minigrip-pussia, johon maskit voi laittaa säilöön niin kauan, että vastaan tulee roskakori. Ja ihan sinne omankin kodin roskikseen voi maskinsa heittää, niin ei tarvitse kadulle jättää. 

Parasta olisi tietenkin siirtyä kasvomaskeihin, joita kantaa aina mukanaan, jotta roskaa ei edes tulisi. Vähintä kuitenkin mitä voi tehdä, on heittää omat roskansa roskiin. Ei luulisi olevan paljoa pyydetty.

Tunnelmia Suomen koronaytimestä Vaasasta


Heippa! Viimeinen viikko Vaasassa pyörähti käyntiin. Kuten varmasti moni on huomannut, on Vaasa ollut viime aikoina hieman ikävissä merkeissä otsikoissa. Vaasasta leivotaan maailman onnellisinta kaupunkia, mutta tällä hetkellä rakas merenrantakaupunki kantaa titteliä Suomen koronapääkaupunki. Tartuntoja täällä on meinaan aika lailla ja altistumisia tulee kuin sieniä sateella. Kolmessa päivässä todettiin 173 tartuntaa ja yli 1100 ihmistä on tälläkin hetkellä karanteenissa Vaasassa.

vaasa-korona-milta-tuntuu

Miltä tämä tilanne vaasalaisen silmin näyttää? Ei ainakaan hyvältä, sen voi jokainen päätellä. Tunnelma kaupungissa on selvästi muuttunut. Siinä missä aiemmin turvavälejä noudatettiin silloin tällöin ja maskia ei pitänyt juuri kukaan, on nyt välimatkaa pidetty runsaasti ja maskeja näkyy joka puolella. Oikeasti, kaupassa käydessä noin 90 prosentilla asiakkaista on maskit. Tosi hienoa, että ihmiset ovat nyt heränneet niiden käyttöön.

Kaupunki julkaisee muutaman päivän välein listoja, joista voi nähdä paikat, jossa koronalle on voinut altistua. Tällä hetkellä listalla on noin 70 paikkaa. Altistumispaikkoja on joka puolella: ravintolat, kahvilat, kuntosalit, kirpparit, kaupat, junien vaunut, luentosalit, kirjastot... Käytännössä missä vaan on voinut altistua, jos on käynyt ihmisten ilmoilla.

vaasa-korona-milta-tuntuu

Puskaradiot tietysti laulavat, samoin nettiartikkeleiden kommenttikentät. Suurimpina syypäinä tilanteeseen kommenttikenttien mukaan ovat tietysti opiskelijat, jotka ryyppäävät ja harrastavat irtoseksiä. Luonnollisesti. Somen mukaan todella moni munkin tuttu ja tutun tuttu on karanteenissa. Moni jakaa päivityksiä Vaasan koronatilanteesta somessa ja kertoo olevansa ahdistunut tilanteesta. En yhtään ihmettele, sillä täällä tuntuu leijuvan yllä jokin koronaverho, jonka alta ei pääse pois. Kun paikallismedian lisäksi Yle ja iltapäivälehdet tuuttaavat otsikoihin Vaasan karmivaa tilannetta, nousee huoli pintaan väkisin. Ruokaboksiltakin ehdittiin jo soittaa mulle, että mun kotikatuni kuuluu alueeseen, jonne aletaan toimittamaan ruokatarvikkeita karanteenien vuoksi.

Omaan tilanteeseeni tämä vaikuttaa siten, että entistä enemmän pyrin olemaan kotona. Meidän oli tarkoitus syödä ravintolassa viime viikolla, mutta päädyimme tilaamaan ruoat kotiin. Kuljemme lähinnä ruokakaupassa maskit päässä, sekä kodin ja varaston väliä. Viime viikolla uskaltauduin kampaajalle. Edellisenä iltana ahdistuin ja mietin, toiminko ihan typerästi. Onneksi kampaamossa ei ollut muita, ja leikkaus onnistui maskit päässä. Jos jotain positiivista haluaa tästä hakea, niin Tukholman koronatilanne ei pelota ollenkaan, heh.

vaasa-korona-milta-tuntuu


Vaatekaapin sisällön karsiminen minimiin

Tästä alkaa uusi postaussarja Kohti vastuullista vaatekaappia, jossa sukelletaan vaatekomeron syövereihin ja yritetään täyttää kaappi ekologisilla ja eettisillä vaatekappaleilla.

vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen

Syksyn suuren elämänmuutoksen, ulkomaille muuton, myötä olen ollut pakotettu tarkastelemaan vaatekaappini tilannetta uudemman kerran. Suoraan sanoen olen joutunut karsimaan vaatekaappini sisältöä rankalla kädellä. Totuus on, että vaatekaappini todellakin kaipasi karsintaa - ja nyt puhun nimenomaan siitä konkreettisesta kaapista, jonka hyllyt painuivat alaspäin vaatemäärän painosta.

Koska Ruotsiin muuttaessamme otamme mukaan vain ne tavarat, jotka jaksamme kantaa, on vaatteiden karsiminen välttämätöntä. Vaatteita tulee mukaan minimaalisen vähän, sillä matkalaukkuihin pitää jäädä tilaa muullekin. Suomesta vuokrasimme lämpimän varaston, jonne pystyn jättämään rajallisen määrän vaatteita säilöön tulevaa varten.

Aloitin prosessin jaottelemalla kaikki vaatteeni kahteen luokkaan: säästöön tai pois. Säästöön-luokka jakautui vielä kahtia, varastoon tai mukaan, ja pois-luokan kahtiajako oli myyntiin tai lahjoitukseen. Neljään osaan jaettu kaappi on mielestäni selkeä. Tein molempiin pääkategorioihin useamman kierroksen, jotta säästettävien ja etenkin mukaan otettavien vaatteiden määrä olisi tarpeeksi pieni.

Mitä perusteita käytin vaatteiden luokituksessa? Niin, vaatteista luopuminen ei todellakaan ole helppoa. Koitin kuitenkin olla järkevä ja karsia vaatteita rankalla kädellä. Pois-kasaan päätyivät ne vaatteet, joita en ihan oikeasti käytä riittävästi. Vaikka kuinka tykkäisin jostain vaatteesta, mutta en vain osaa käyttää sitä, on se silloin turha lisä vaatekaappiini. Eli poistoon. Säästettäviä valitsin sen mukaan, harmittaako minua tulevaisuudessa oikeasti, jos nyt luovun tästä vaatteesta. Varastoon menevien vaatteiden kohdalla mietin, tykkäänkö tästä vaatteesta vielä kahden vuoden päästä. Me kun emme tiedä, kauanko asumme Tukholmassa, joten säästettävien vaatteiden on syytä miellyttää silmää vielä usean vuoden päästäkin.

vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen
vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen

Yritin myös karsia pois kaikki huonolaatuiset vaatteet. Jos paita on jo pahasti nukkaantunut, siinä on pieniä reikiä tai kankaasta väri on lähtenyt, sitä ei kannata säästää. Tämä sääntö päti hyvin omassa tilanteessani, jossa vaatetta on vaan niin paljon, ettei kaikkea voi säästää, ei edes rättien ja muiden kestohyödykkeiden muodossa.

Pois-pinkka oli suht helppoa jakaa kahtia parilla apukysymyksellä. Onko vaate myyntikuntoinen? Saako siitä rahaa niin paljon, että myynti kannattaa? Noiden perusteella oli helpohkoa miettiä, laitanko vaatteen ensisijaisesti myyntiin vai lahjoitukseen. Toki pari vaatekappaletta päätyi ihan suoraan roskiin. Osa myyntiin menneistä vaatteista eivät lopulta mene kaupaksi, joten ne päätyvät myöhemmin lahjoitukseen.

Lahjoitukseen menevät vaatteet vein SPR Vaasan lahjoitusboksiin. Myytävistä vaatteista osa meni itsepalvelukirppikselle ja osa Facebookin kirppisryhmiin.

Mukaan otettavat vaatteet ovat edelleen se hankalin. Liikaa ei viitsisi ottaa, mutta paljollako pärjää? Tukholmasta saa toki ostettua lisää vaatetta, mutta sekään ei ole tavoitteeni. Viitsinkö ottaa kahta vihreää neuletta, jos rakastan molempia, vai pitäisikö ottaa yksi superkiva vihreä ja toinen ihan ok kiva musta? Miljoonia kysymyksiä, ja prosessi on edelleen kesken.

vastuullinen-vaatekaappi-vaatteiden-karsiminen

Olisin tehnyt vaatekaapin karsinnan ilman muuttoakin. Haaveeni on täyttää vaatekaappi laadukkailla, ekologisilla ja vastuullisesti tuotetuilla vaatteilla. Olen katsellut paljon vastuullisia vaatefirmoja ja esittelen niitä hieman postaussarjan myöhemmissä osissa. Sana täyttää on muuten harhaanjohtava, sillä en halua vaatekaappini olevan täynnä. Haluan siellä olevan vaatetta sopivasti, juuri sen verran kuin tarvitsen, eikä yhtään enempää. 

Uusia ostoksia haluan harkita pitkään - niiden tulisi olla edellämainitut kriteerit täyttäviä. Tosin voi olla, että yksinkertaisesti tarvitsen uutta vaatetta enkä ehdi syynätä kaikkea läpi. Tällöin aion turvautua kirpputoreihin, joita Tukholmassa varmasti riittää. Niistä voin ostaa vähän kevyemmällä kädellä, mutta silti harkittuja ja tarpeellisia ostoksia.

Millaisia askelia sinä haluat ottaa matkalla kohti vastuullista vaatekaappia?


Alle kaksi viikkoa Tukholmaan muuttoon!

Kahden viikon päästä olen Tukholmassa! Ihan käsittämätöntä. Oon yrittänyt pohtia millaista arki Tukholmassa tulee olemaan ja fiilistellä lähtöä, mutta se ei tunnu millään konkretisoituvan mulle. Vaikka olen asunut aiemmin viisi kuukautta Tukholmassa, en silti osaa kuvitella itseäni Gamla stanin kaduille kuljeskelemaan. Muutto tosin on enemmän konkretisoitunut, sillä viime päivät ovat olleet aikamoista rumbaa ja hulinaa. Tiedän, että olemme lähdössä, mutta en oikein vielä käsitä minne.

Muuttohommat ovat onneksi ihan hyvässä kondiksessa. Kodissa tuntuu tällä hetkellä kaikuvan, sillä muun muassa verhot ovat jo kiedottuina varastossa lepäävien astioiden ympärille. Isoimmat huonekalut ovat vielä tallella, mutta moni asia on löytänyt uuden omistajan Facebook-kirppiksien kautta tai päätynyt hyväntekeväisyyteen. Tavaroista luopuminen on hankalaa, mutta puhdistavaa. Tuo Facebook-kirppistely on muuten aivan oma lukunsa. Meillä kaupat ovat menneet yllättävän sujuvasti, mutta on se silti raskasta hommaa ja ihmeellistä sumplimista milloin mittailujen ja milloin hakujen sopimisten kanssa. Note to myself: älä helpolla lähde enää tähän hommaan.

muutto-tukholmaan-lahestyy

Vuokrasimme tosiaan lämpimän varastotilan niille tavaroille, joita emme halunneet ottaa mukaan mutta emme halunneet luopuakaan. Näihin kuuluu muun muassa sohva ja pari kassillista vaatetta. Varasto on 3,5 neliötä eli juuri sopiva meidän tarpeisiimme (toivottavasti). Pähkäilimme pitkään sohvan kuljettamista, mutta varmaan vuokraamme lopulta pakun sitä varten. Varasto sijaitsee muutaman sadan metrin päässä, mutta sohva ei mahdu ulos asunnosta jalkojen kanssa, mutta emme voi kantaa sitä ilman jalkoja. Sohva on ostettu keväällä, joten tuoreessa muistissa on vielä jalkojen kiinnittämisen hankaluus... Saa nähdä, mihin lopulta päädytään.

Loputon pakkaaminen ja päättäminen, mitä tavaroita ottaa mukaan, on aiheuttanut jumalattoman paljon stressiä. Luulin pystyväni handlaamaan tämän helposti, mutta eipä se ihan niin mennytkään. Päälle painavat flunssaoireet ja eilen puhjennut migreeni ei yhtään helpota tilannetta. Oltaisiinpa vaan jo Tukholmassa ja kaikki huolet olisivat takana päin!

Fredi aistii selvästi, että jotain on tapahtumassa. Se ihmettelee kovasti kodista katoavia tavaroita, ja on erityisen läheisyydenkaipuinen. Varmaan sillä on jotain pelkoa siitä, että me olisimme sen hylkäämässä. Fredin asiat, kuten rokotteet ja lemmikkipassi, on onneksi hoidettu kuntoon jo heti ensimmäisenä. Oman passin hoitamisen taas jätin viime tippaan, ja odottelen sen saapumista ensi viikolla. Muuttoilmoituiskin pitäisi muistaa tehdä... Huhhuh, no eiköhän kaiken saa hoidettua.

muutto-tukholmaan-lahestyy

Sellaisia juttuja täällä. Fiilikset uudesta ovat kuitenkin todella positiiviset. Totta kai jännittää ulkomaille muutto, mutta eniten stressi kohdistuu tällä hetkellä tähän Vaasan asunnon tyhjentämiseen. Olemme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen Tukholman asunnosta ja varanneet matkaliput, eli tärkeimmät on hoidettu. Enää tuhat ja miljoona asiaa vakuutuksista, sähkösoppareista, resepteistä ynnä muusta vastaavasta pienistä mutta silti tärkeistä seikoista hoitamatta... Toistan itseäni: olisimmepa jo Tukholmassa. :D

Kiitos muuten todella paljon kaikista tsemppiviesteistä, joita olette jättäneet muutosta ilmoittamisen postaukseen ja muualle. Niistä on tullut hymy huulille ja on paljon apua henkisesti. <3 Yritän ehtiä vastaamaan kaikkiin, kunhan vaan ehdin kaiken muun keskeltä.

Kävin koronatestissä - näin kaikki tapahtui

Tällä viikolla jouduin ikävikseni kokemaan paljon pelotellun koronatestin tekemisen. Koska moni miettii pitkin keskustelupalstoja miten testi tehdään ja onko se niin kamala kuin sanotaan, ajattelin jakaa oman kokemukseni.

Tulin tiistaina takaisin Vaasaan oltuani viikon perheeni luona Rovaniemellä. Ennen reissua olin flunssainen, mutta paranin ennen lähtöä täysin. Reissussa ei ollut mitään sairastelua, mutta tiistai-iltana aloin tuntea flunssan oireita, ja yöllä niin sanotusti helvetti repesi auki. Yö sujui huonosti, pyörin levottomana sängyssä ja niistin jatkuvalla syötöllä, ja kuulemma ähisin unissani.

Seuraavana päivänä flunssa jatkui ja myös poikaystäväni tiistaina alkaneet oireet pahenivat. Oireet olivat tavallisen flunssan oireita, mutta koska lauantaina oli tarkoitus tavata ihmisiä, päätimme molemmat käydä varmuudeksi koronatestissä. Emme siis olleet altistuneita, vaan hakeuduimme testiin oireiden perusteella.

koronatesti-sattuuko-se

Keskiviikkona etsin joka paikasta tietoa siitä, miten pääsisin kätevästi julkiselle puolelle koronatestiin. Nyt pitää vähän antaa noottia Vaasan kaupungille, jonka nettisivuilla ohjeistukset olivat aika epäselvät tilanteeseen nähden. Siellä ohjeistettiin soittamaan omaan terveyskeskukseen, mutta kuitenkin koronaoireisten tulisi olla yhteydessä pääterveysasemalle, mutta jos epäilee koronaa niin soittoa omalle terveysasemalle.

Aikani pähkäiltyä soitin omalle terveysasemalleni, ja yli kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen sain langan päähän erittäin mukavan henkilön. Hän kyseli minulta oireista, mahdollisesta altistumisesta, olenko matkustellut ja onko minulla autoa käytössä testiin pääsemiseksi. Vastailin parhaani mukaan kysymyksiin ja esitin pari vastakysymystä. Hoitaja kertoi lähettävänsä tietoni pääterveysasemalle, josta kutsuttaisiin tekstiviestitse testiin. Sain ohjeet mennä sairaalan parkkipaikalle autolla ja odottaa siinä hoitajaa.

Parin tunnin päästä sain viestin, jossa kerrottiin minulle varatun ajan olevan samana iltana kymmentä vaille kuusi. Menin paikalle hieman ennen, eikä jonossa ollut muita autoja, joten jätin autoni ohjatulle alueelle. Tasan kello 17.50 kuskin ikkunan viereen tuli suojavarusteissa oleva hoitaja, joka odotti minun avaavan ikkunan. Hän antoi ikkunasta minulle sairaslomatodistuksen ja käskyn olla karanteenissa tulosten selviämiseen asti. Jos tulos olisi negatiivinen, saisin tekstiviestin. Positiivisesta tuloksesta soitettaisiin.

koronatesti-sattuuko-se

Itse testi oli hyvin nopea. Sain hoitajalta nenäliinan, joka minun tuli asettaa suuni eteen. Käänsin pääni hoitajaa päin, nojasin taakse, ja hoitaja laittoi testitikun syvälle vasempaan sieraimeeni. Tunne oli erittäin epämiellyttävä, ja reaktioni oli yskiä ja vasen silmäni alkoi vuotaa vettä. Testi ei kuitenkaan missään nimessä sattunut, tuntui vain inhottavalta, kuten olettaa saattaa. Tilanne kesti noin kolme sekuntia, eli ehti loppua ennen kuin kunnolla alkoikaan. Tämän jälkeen sain ajaa pois paikalta.

Oletin testituloksen tulevan vasta perjantaina, mutta silti kyttäilin koko torstain puhelintani. Lopulta sain tekstiviestin torstai-iltana kymmeneltä. Tulos oli negatiivinen. Vaikka olin sitä olettanutkin, oli helpotus valtava! Kaikenlaista kävi kuitenkin jo mielessä...

Nyt lauantaina oloni on parantunut, kiitos nenäsumutteen ja sinkkisuihkeen, mutta olen yskinyt tänään paljon. Helpottaa kuitenkin tietää, että kyse ei ole koronasta, ja voin olettaa tämän menevän ohi muutamassa päivässä.

Oletko sinä käynyt koronatestissä? Millainen sinun kokemuksesi oli?

INSTAGRAM LAURAHELINI

Copyright © Laura Linnea